Viimeistä viedään

Siis aidosti viimeistä työpäivää tälle vuodelle. Jep jep, päätin tänä vuonna ottaa tämän joulujuhlapäivän töiden kannalta, spedellä kun ei ole esitystä omalla koulullaan joten ukon edustus siellä riittäköön.

Eilen valmistauduttiinkin sitten tähän päivään oikeastaan koko työpäivän jälkeinen aika. Niinpä niin, limppujahan sitä tuli pyöriteltyä. Kaksi litran taikinaa paistui kuudeksi komeaksi limpuksi joista yhden sai tenavat kiskoa iltapalaksi. Muut päätyi sellofaanikääreisiin samalla kun paketoin erinäisen määrän lahjuksia oman luokan lapsosille.

lahjuksia

Niinhän tässä ollaan kuin joku joulupukin aputonttu työmaalle lähtiessä. Lapsosten pussukoista löytyy villasukat itse kullekin, niitä kun on tullut siellä töissä kudottua urakalla ja selvästikin paria lapsosta ne ovat kiehtoneet aivan erityisen paljon.

Toinen on välillä käynyt sovittelemassa sukkia jalkaansa, toinen taas käynyt availemassa lankakerää isommaksi ja ihailemassa kudelmaa. ”Miten sä osaat tehdä tällaisia” ja ”joululoman jälkeen opetat mutkin tekemään”. Joo-o, kyseinen lapsonen osaa kieltämättä hienosti kutoa oikeaa ja osaahan tuo virkata tumputkin että ehkä sukka ei ihan ylivoimainen olisi. Mutta silti. Et yhtään helpompaa ajattelut tähän kohtaan opetella…

Ennätin leivontojen lomassa ajelemaankin pitkin poikin kyliä. Kas kun se sellofaani oli uhkaavan vähissä ja kas, eihän sitä sitten ollutkaan ensimmäisessä kohteessani. No, minkäs teet, ei kun kohteen vaihto ja kas, yhtä laihat tulokset. Vasta kolmas osoite osui kohdalleen ja sellofaania lähti lisää matkaan.

Siinä ajelun lomassa ennätin pyörähtää telen myyntipisteelläkin kysäisemässä että mitäs mitäs mitäs. Missäs se puhelin luuraa. Nuorukainen tutkaili tietoa koneeltaan ja totesi sen olevan huollossa ja siinä olevan todetun vikatilanteen joka sopii laitevalmistajan siihen ja siihen kategoriaan ja nyt se odottaa lisäpäivitystä valmistajan puolelta koska joku dual-juttu. Tai dua-juttu. Tai siis joku juttu.

Ahas. Että joo. Olisihan se kiva saada ennen joulua se oma puhelin, vaikka toki lainaluurikin toimii mutta siis sittenkin. Nuorukainen vakuutti asian selkiävän ennen joulua, ihan varmasti selkiää. Selvä, mikäs siinä sitten auttaa muu kuin odotella, hemmetti soikoon.

Sen verran laitevalmistajan jotkut dual-jutut, tai mitkä olikaan, kiinnosti kotiin päästyä että illalla otin ja googlailin tilannetta läpi. Enpä mitään ihmeitä sillä haulla löytänyt, sen sijaan löysin vinon pinon asiakaskokemuksia kyseisestä puhelimesta.

Enpä todellakaan ole ainoa jolla se ei toimi. Ehei. Jotkut onnekkaat sai puhelimensa käyntiin virtapiuhan avulla, osa ei silläkään, osalla ei kamera pelittänyt ja osalla puhelin oli neljättä kertaa huollossa kuukauden sisällä koska sama vika jatkui aina laitteen palattua huollosta.

Pari onnekasta nettiin kokemuksiaan jakanutta oli saanut kaupat purettua, suurin osa kulki varapuhelin kainalossa ja oma luuri huollossa. Ja kas, osuipa silmiin yhdeltä keskustelupalstalta jopa väite, että parillekin eri keskustelijalle oli sanottu liikkeessä puhelinmallissa olevan suuria maailmanlaajuisia ongelmia ja valmistajan aikovan vetää koko mallin pois markkinoilta.

Ohhoh! Voi muuten hyvinkin olla että kyseiset väittämät pitää paikkansa, tai sitten ei, tämä jää nähtäväksi. Se nyt ainakin on selvää että kun ja jos puhelin jossain kohtaa palautuu käyttööni niin luottamus koko kapulan toimintaan on jokseenkin heikoissa kantimissa. Ei se alle 24 tuntia oikein vakuuta, ei.

Mikälie unettomuus siinä sitten eilen illalla vaivasi kun sänkyyn kympin kanttiin hilppasin, uni ei tahtonut tulla niin millään. Likempänä puolta yötäkin tuli vielä kurkattua kelloa ja huokailtua äänettömästi. Aamulla havahduinkin sitten hereille puoli viideltä (!) eli pitkä päivä tulee tästä, väitän mä.

No, ennättääpä nyt aamusta tyhjäämään tiskaria, asettelemaan kutreja ja vaikka vähän siivoamaankin jos niikseen on. Kasilta alkaa isompien todistusten jako ja heidät kuskaan kyydilläni koululle, saavat mennä sinne jo etukäteen sillä minun on kyllä aikomus olla jo ennen kasia omalla työmaallani. Pitäähän sitä nyt työkavereitakin vielä lahjoa.

Yhtä tuli jo eilen lahjottua, vastalahjana kannoinkin sitten kotiin kolmen litran punkkulaatikon. Oikeasti se ei ollut lahja, olipa tullut edellisenä päivänä puheeksi kuinka heille on jäänyt kaksi punkkulaatikkoa puoliskon isoista kekkereistä tähteeksi ja kukaan niitä ei tahdo juoda joten pilalle vielä menevät.

Koska olemme kuitenkin mukavia ihmisiä niin päätimme toisen työkaverin kanssa uhrautua ja ostaa laatikot pois kuleksimasta. Rahaa niistä ei sitten huolittukaan joten mikäs siinä, nyt meillä on kumpaisellakin viinipänikät ja ihan ilmaiseksi. Ei hassumpaa, sano.

Vaan jaa. Josko tässä nyt tosiaan ryhtyisi vähitellen itseään entraamaan tälle päivälle, ostin kuulkaa ihan uuden paidankin moisen juhlan kunniaksi joten se edellyttää sitä että tänään työmaalle keekoillaan pillifarkuissa, korvakorut korvissa ja kas, ihan korkkaritkin aion kiskaista vielä jalkaani. OMG!

Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Viimeistä viedään

  1. Olet sinä kyllä aikamoinen energiapakkaus! Limppu-, sukka- ja ties mitä tehdasta pyörittävä mestaritonttu eikä mikään aputonttu. Nätisti olet limputkin pakannut. Oikein mukavaa joululoman alkua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s