Huomenta sitten vaan

Vaan onpa mukavaa todeta että totta tosiaan, ihan viimeisiähän tässä viedään! Kun vielä jaksaa muutamana aamuna riehkata itsensä työmaalle niin sen perään saakin olla kuin ellun kana muutaman ajan. Tai no, melkein ainakin, jouluhan nyt vaatii tietysti oman panostuksensa joten ihan ellun kanaksi ei parane heittäytyä.

Lahjahankinnat alkaa olla pääosin hoidettuna, kummityttö ja rääppis ovat kokolailla ainoat joiden lahjat vielä uupuu. Ei hassumpaa siis, ei lainkaan hassumpaa. Tällä kertaa päädyimme ukon kanssa siihen että kumpikaan ei osta toisilleen mitään ihmeellistä, maksimissaan 50 euroa saa toiselle hankittu lahja kustantaa. Kumpainenkin katsoo sitten itse jos ja kun tarvitsee jotain.

Minäpä sitten jo otin ja toteutin itseäni sillä saralla sillä niin. Kännykkä on jo pitkään temppuillut omiaan ja sehän on aiheuttanut jossain määrin risomista sillä temppuilullaan. Näyttö toimii, ei toimi, toimii, ei toimi… Kosketusnäytön ikävin puoli on kieltämättä se, että oletusarvoisesti sen pitäisi ottaa kosketus aina. Eikä vain silloin kun siltä tuntuu. Kuten omani on tehnyt muutaman kuukauden ajan.

Kiirettä asian kanssa en pitänyt mutta lähtösysäyksen hankintaan sain lauantaina kun ukko palasi kauppareissulta ja kiikutti spedelle uuden puhelimen. Okei, ei se nyt ollut mikään hintava, ei siinä mitään, mutta soti täydellisesti sanomaani vastaan. Minä kun olin juuri edellisenä päivänä viimeksi sanonut että uutta kännykkää ei tipu hetkeen.

Spede-reppanaltahan hukkui sekä avain, puhelin että kirjastokortti viikko takaperin, olivat tipahtaneet repun avonaisesta taskusta jonnekin koulumatkan varrelle. Avaimen kohdalla olimme superonnekkaita ja sen oli ohikulkija poiminut talteen ja ystävällisten kansalaisten avulla saimme sanan siitä mutta puhelin ja kirjastokortti on ja pysyy edelleen kateissa.

Varapuhelimeksihan minulla on useampikin, kiitos työkaverin, piirun verran iäkkäämpi nokialainen ja sellaisen valjastin speden käyttöön viime viikolla. Harmittihan se ihan mahdottoman paljon nykyteknologian kasvattia kun ei ollutkaan kosketusnäyttöä eikä sillä nyt oikein viitsinyt / voinut videoitakaan tuijotella mutta minkäs teet…

nokia

Tylynä ja tympeänä äitinä totesin että pääasia että lapsi voi soittaa ja tälle voi soittaa, kaikki muu on höpöhöpöhumppaa. Ukko oli, tietysti, eri mieltä mutta nieli vielä tuossa kohtaa sanomani jonka mukaan on ihan älytöntä että lapsi saa samantien tilalle uutta kapinetta kun edellinen a. rikkoutuu tai b. katoaa.

No okei, tajuan toki minäkin että tänä päivänä ei moisia puhelimia näe oikeastaan kenelläkään kuin ihan vahingossa jos sittenkään ja koulumaailmassa moinen kapine saattaa aiheuttaa ajattelemattomissa penskoissa typeriäkin reaktioita jotka puolestaan loukkaavat moisen kapineen omistajia ja totta on sekin, että spedeä pilkitään jo valmiiksi puheen puolesta koulussa.

Toisaalta, pitääkö sitä kapulaa kaivella koulussa esiin? Sehän on tarkoitettu lähinnä siksi että jos tulee hätä niin voi rimpautella. Tai niin, toisaalta. Sehän kaivetaan lähes päivittäin esiin heti kun koulusta on päästy ja sillä rimpautetaan iskälle tai äidille tyyliin ”voiko toi tulla meille”. Että sikäli.

No, oli miten oli, ukko siis otti ja haki spedelle uuden puhelimen josta junnu tietenkin loukkaantui kovin. Se taas johtuu siitä, että junnun oma puhelin jäi linja-auton (!!!) alle syyskuussa ja sen jälkeen junnu on käyttänyt vanhaa, näyttö pahasti säröillä olevaa puhelintaan joka oli myös yksi varapuhelinosaston jäsenistä.

Minä puolestani kettuunnuin kun sanomaani ei oltu viitsitty ottaa tosissaan ja loukkaannuin junnun puolesta ihan pikkuisen. Että toinen saa uuden tilalle muutaman päivän perästä ja hän nyt sitten vaan sen vanhan, rikkinäisen puhelimen kanssa pelaa kuukausitolkulla. Että hemmetti soikoon.

Vienpä rääppiksen kotiin iltapäivällä ja haenpa itselleni samalla uuden puhelimen ja annan vanhan puhelimeni junnulle, se kun on aika iso mahdollisuus että näytön pätkiminen loppuu siihen kohtaan kun sen palauttaa tehdasasetuksille. Jota taas en voi tehdä jos käytän sitä itse sillä silloin kadotan kaikki ihanat soittoäänet ja uusimmat päivitykset ja ja ja…

Niin, kieltämättä vanha kosketusnäyttöni on ehdottomasti paras nokialainen kosketusnäyttöpuhelin joka koskaan on omiin kätösiini osunut. Toki edeltäjänsä, N8, oli ehkä se omasta mielestäni ihanin mutta paras… No, sitä se ei ollut. Lumia 820 on ollut juuri nappipuhelin itselleni, tai oli, aina siihen asti kun näyttö alkoi tosiaan temppuilla.

Todettakoon muuten tässä ja nyt että totta tosiaan, näytön temppuilu loppui kuin seinään kun sen palautti tehdasasetuksille. Tosin sieltä katosi kaikki itseäni kovin ilahduttaneet uusien päivitysten mukana tulleet ominaisuudet kuten esim kellon näkyminen näytöllä puhelimen ollessa lepotilassa.

Junnu taas riemastui ihan totaalisen täydellisesti, pitkäänhän tuo on käynyt aika-ajoin puhelinta silittelemässä toivoen joskus sen vielä saavansa itselleen. Toiveita sen suhteen ei ole herätelty eli moinen sively on ollut ihan vain junnun omia toiveita.

sony

Melkein siinä sitten riemastuin minäkin kun uutta puhelinta aloin laitella itselleni toimintakuntoon. Se on kuulkaa uskomattoman kivistä välillä, ei sille mitään voi. Kun olet tottunut käyttämään windows-puhelimia ja päädytkin androidin asiakkaaksi niin harmaita hiuksia saattaa putkahtaa yksi jos toinenkin.

Ja putkahtihan niitä, yksi jos toinenkin. Ainakin kuvainnollisesti. Että kun ne kaikki yhteystiedot on pilvessä, siis siellä mikkisoftan pilvessä johon ei androidilla ole pääsyä. Ja että kun niitä on reilut kaksi ja puolisataa. Että käsinkö ne pitäisi sitten naputella yksi kerrallaan sinne puhelimen muistiin siitä vanhasta puhelimesta. Että onko siinä nyt sitten mitään laitaa.

Että kun juu ei, ei niitä ole missään sim-kortilla enää ja vaikka olisi ollutkin niin se ei olisi hyödyttänyt mitään sillä daa, lumiassa oli microsim ja uudessa kapulassa nanosim. Eikä siinä liikkeessä tullut mieleen pyytää että siirtävät tiedot siitä microsta siihen nanoon sillä ehkä, mahdollisesti, ne numerot olisi ollut sillä microlla. Todennäköisesti ei, mutta jonkinlainen mahdollisuus sille oli olemassa.

Onneksi on vanha ystäväni herra Google jota kaivelemalla löysin keinon siirtää tiedot heittämällä ne yhdestä pilvestä toiseen pilveen ja sitä kautta puhelimeen. Mutta helppoa se ei ollut, sillä ohjeiden sisäistämiseenkin meni hetki. Että avaan tuollaisen tilin ja sitten teen noin tietokoneella ja sitten teen niin puhelimella ja sitten…

Yhtä kaikki, minä onnistuin kuin onnistuinkin siirrossa kun aikani romplailin ja tadaa, niin vaan oli kaikki yhteystiedot sievästi uudessa puhelimessa! Lauantai-ilta menikin pitkälti puhelinta säätäessä sillä itse kuulun niihin ihmisiin jotka säätävät niitä puhelimiaan.

Pitää olla pikanäppäimiä perheelle, profiilikuviakin heille täytyy saada, niin ja omia soittoääniä joista tunnistan heti kuka soittaa milläkin kerralla. Ja pitäähän siihen kapulaan muutenkin tutustua, android nyt kuitenkin on hieman erilainen kuin windows.

Harmillista kyllä moinen riemu loppui pyhänä. Puhelin kun otti ja tilttasi päivällä, prinsessa sen sai resetoitua ja kotvan se pelittikin kunnes tilttasi uudemman kerran niin että muuttui täysin kuolleeksi. Ei auttanut resetoinnit, ei latauspiuhassa yrittämiset, ei mitkään.

Himppasen tietoa kaiveltuani totesin että voi vttu. Kyseisen puhelinmallin lapsus on ollut selvästi se, että joukkoon on osunut samaan tapaan toimineita maanantaikappaleita yllättävän monia. Niitä jotka sammuilee omia aikojaan ja käynnistyy kyllä uudelleen kunhan laittaa latauspiuhaan ja niitä jotka eivät käynnisty enää millään ilveellä.

Ja tottahan minulle sitten osui se maanantaikappale joka ei käynnisty millään ilveellä pimahdettuaan. Just. Ei siinä, lainasin junnulta lumiaa yöksi (herätyskello, you know) ja aamulla muistutin perheenjäseniä siitä että ei, äitiä EI saa puhelimella kiinni koska äidillä ei ole puhelinta johon se nanosim sieltä sonyn uumenista kävisi.

Että soittakaa prinsessan puhelimeen jos jotain ihmeellistä tulee, prinsessa kun on tet-jaksolla työmaallani tämän viikon. Toisaalta, oli varsin mielenkiintoista olla vuorokausi täysin puhelimen ulottumattomissa, ei siinä mitään mutta niin. Kyllähän se vähän niin on että tänä päivänä on niin tottunut siihen että puhelin on aina mukana että outoa se oli.

Töiden jälkeen kurvailinkin sitten telefinlandin myyntipisteelle, tiesittekö muuten että jos ostat puhelimen verkkokaupasta tai asiakaspalvelun kautta tilaamalla voit perua kaupat halutessasi. Jos taas ostat sen myyntipisteen kautta niin kas, samaa oikeutta ei enää olekaan. Kaupat kun on tehty kasvotusten.

Tämä mielessäni hiippasin sinne myyntipisteelle ja voin kertoa että lievästi minua ärsytti moinen sääntö. Siis oikeasti. Jos puhelin ei toimi edes vuorokautta niin se, että se lähetetään huoltoon ja asiakas jää ilman puhelinta ei tunnu oikein hyvältä tavalta toimia. Etenkään kun huoltojen nopeus tiedetään, jos et maksa pikahuoltoa niin saatat joutua odottamaan puhelinta takaisin käyttöön jopa viikkoja.

Onneksi telefinland on telefinland. Onneksi. Ennätin laskea puhelimen käsistäni myyjän eteen pöydälle, meidän myyntipisteen nuorukaiset on muuten ihan superihania tyyppejä kaikki, ja todeta että kuules nyt, tää kuoli. Ja kas, nuorukainen kokeili samat temput kuin minäkin ja kuunteli oirekuvauksen ja alkoi samantien kaivella laatikoitaan.

Kotvan kuluttua minulla oli kädessä varapuhelin, lumia-hittolainen tuokin, ja uusi kapulani oli otettu huostaan. Huoltoonhan se lähtisi, mutta nuorukainen totesi juuri muutama päivä aiemmin saaneensa näppeihinsä samoin toimineen kapineen jonka huollossa ei ollut mennyt kuin muutama hassu päivä.

Jaa miksikö? No siksi tietysti, että huollosta oli soitettu heti kun puhelinta oli kurkattu ja todettu, että annapa asiakkaalle uusi laite tilalle. Todennäköisyys sille että niin toimitaan nytkin on melkoinen sillä ihan samoilla oireilla mennään nytkin. Toivoa sopii, että mahdollinen uusi laite ei ole samanlainen maanantaikappale, vaikka niin.

Puhelimetta ei näemmä joudu olemaan vaikka oma leviää, ja kas, edes sitä varapuhelinta tilalle ei tarvitse kysellä näköjään. Se ojennetaan samantien kuin illallinen Manulle ja todetaan vielä perään että niin joo, sä voit muuten laitella sen ihan omannäköiseksi siks aikaa kun se on sulla, mä palautan sen tehdasasetuksille kun palautat. Just.

Kuten huomaatte, niin tekniikka aiheuttaa minulle selvästikin jopa puheripulin. Siinä määrin pitkän päivityksen saa aikaan ihan vain puhelimista. Joka taas aiheuttaa sen, että tässähän huomaa kellon ehtineen lukemiin jotka taas pakottavat siirtymään kutrejaan oikomaan ja valmistautumaan herättelykeikkaan yläkerrassa.

Se on siis moro ja have fun!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s