Huomenta sitten taas…

Ja onneksi tämän viikon viimeistä sellaista, tai no, ei nyt viimeistä viimeistä mutta viimeistä työhuomenta kuitenkin. Ja kyllä, oikein arvattu, ei kovinkaan hyvillä fiiliksillä tähän päivään lähdetä, ei. Joka johtuu pitkälti siitä että eilen oli vaihteeksi työpäivä jonka olisi voinut siirtää suoraan mappi ööhön. Siis ihan suoraan.

Kyllä se nyt vaan on niin että jos joku on turhauttavaa niin turhanpäiväinen kiukuttelu. On se. Olkoonkin, että se on suoraan johdantoa siitä että perusrutiinit ei toimikaan kuten perusrutiinien pitäisi toimia. Eilen perusrutiinit hajosi aamun ekalla tunnilla ja sitähän sitten maksettiin loppupäivä vaikka perusrutiinit olikin siinä kohtaa taas kohdallaan.

Eipä silti, hienoa se on että yhtä opea sijaistamaan tullut nuorukainen yrittää parhaansa vaikka ei musiikin opetusta oikein hallitsekaan mutta tietäähän sen, kun porukka on tottunut musatunnin menevän kuin junan raiteillaan omaa tuttua kaavaansa niin sekoittaahan se jopa ison luokan oppilaiden kuvioita hetkeksi.

Muutoksista suuresti kärsivän lapsen kohdalla se taas tietää tarkalleen sitä että koko loppupäiväkin on sekaisin kuin käkikello sillä se ekan tunnin kaoottisuus jää vaan päälle vaikka kuinka palataankin tuttuun rytmiin loppupäiväksi. Ja sitä se musatunti oli, kaoottista touhua jossa ei ollut päätä eikä häntää.

Ja kyllä, minä olen se ohjaaja joka yleensä pitää ihan suunnattoman paljon musiikkitunneista mutta myönnän, eilen olisi tehnyt mieli paeta paikalta jo ekan kymmenen minuutin jälkeen. En tietenkään paennut, mutta mieli todellakin olisi tehnyt.

Loput tunnit menikin sitten ihan vääntäessä. Kyllä sinä teet tämän tehtävän, jos et nyt niin koulupäivän päätyttyä ja muiden lähdettyä kotiin. Ja kyllä, nyt kuuntelet kun opella on puheenvuoro etkä touhua omiasi. Ja ei, sinä et huido ketään jumppapussilla. Ja EI, jos joku homma menee itsellä pieleen niin sitä EI kosteta tuuppaamalla toista alas.

Olin enemmän kuin tyytyväinen kun sain tunnilla tekemättä jääneitä tehtäviä koulupäivän jälkeen tekemään jääneen tenavan viimeinkin ovesta ulos. Loppupäivä sujuikin sitten kuin valssi, ja varsin vauhdikas sellainen, sillä kellohan heilahti hetkessä osoittamaan aikaa jolloin itsenikin oli syytä poistua ovesta.

Kotona touhuilin aluksi lähinnä lavuaarien kimpussa sillä kas, sekä keittiön että vessan lavuaarit on osoittaneet viime aikoina mieltään. Hyvinhän keittiön lavuaari myrkyllä aukesikin, vessan lavuaari ei niinkään. Hemmetti soikoon, veikkaanpa että siellä on hajulukon täydeltä taas hiuksia tarjolla siinä kohtaa kun ukko sen availee.

Spede oli jouluretkellä luokkansa kanssa ja palaili kotiin vasta puoli neljän aikaan, retki oli ollut kerrassaan mainio ja mukava ja ihana ja kivaa oli ollut. Junnuhan olikin tullut kotiin jo aamusta sillä aika-ajoin astma lähettää jälkikaikujaan ja nyt oli se aika-ajoin. Ihan liian limainen kouluun, jos näin voi sanoa. Varmemmaksi vakuudeksi tuo oli ottanut ja oksentanut limaa yskiessään.

Himppasen siinä siivoilin sieltä täältä, tuijotin, tottakai, eduskunnan kyselytunnin ja uutiset ja samalla virkkasin prinsessalle ja itselleni tumppuja. Joopa joo, koska aina siinä alussa pitää laskea niitä lisäyksiä ja silmukoita niin tottahan minä olen siihen jo systeeminkin kehittänyt. Eli parempi tehdä useammat tumput alkuun aina kun siihen on mahdollisuus, ne kun voi jättää odottamaan jatkamista ompelukoriin.

Eilisen saldo oli kolme peukutonta tumppua ja tänään urakka jatkuu. Työmaalla sain yksinäisen sukan parin puoleen väliin ihan vain välituntien ja läksyparkin aikana joten ei huono tahti sekään. Tänään se valmistunee ja hyvä niin, nyt kun sukkavuorossa on koulusihteeri joka kiikuttaa sukat tyttärelleen.

Iltasella tytär pyörähti vielä käymään rääppiksen kanssa, rääppis-parka ei ollut osannut alkuunkaan nukkua kuten yleensä reissatessa ja voi jösses mitkä itkut tällä olikaan itkettävänä heti kun mummille pääsi. Ihan mahdoton väsyharmitus, onneksi pappa oli kotona ja jos kohta mummille itkettiin elämän kurjuutta niin papalle sitä sitten naureskeltiin.

Tänään haenkin rääppiksen suoraan töistä seuralaisekseni, pappa kun otti ja päätti alkaa sairastamaan joten tuosta ei seuraa saa vaikka toivoisi. Taitaa olla se sama lenssu joka on nyt pyörinyt vähän kaikilla vuorollaan, rääppikselläkin jo joten eipä siinä sitten kai sen kummempia hätiä ole.

Yö meni itsellä yllättävän hyvin nukkuessa, viime aikoina yöunet on ollut ihan turhan lyhyitä ja unet olleet ihan liian sekaisia. Liekö niille syynä omassa päässä pyörivä ajatusmyrsky, on niin monta yhtäaikaa mietittävää asiaa taas että välillä tuntuu että olisi helpointa kun voisi oman päänsä laittaa välillä narikkaan ja antaa vaan olla.

Onneksi on perjantai, ja onneksi töitäkään ei ole kuin kaksi (!!!) viikkoa tämän viikon jälkeen. Loma on enemmän kuin odotettu ja tarpeen tähän kohtaan, siinä määrin tässä alkaa olla itselläkin paukut kateissa työtä ajatellen. Tästä juuri eilen aamusta työmaalla juttelimme työkaverin kanssa, kuinka mahdottoman väsyttävää työ tenavan kanssa onkaan.

Niinäkin päivinä kun kaikki sujuu ilman sen kummempia kärhämöintejä tai tenkkäämisiä tai sekoiluja pitää olla kokoajan kaikki aistit valppaina, etenkin se kuudes aisti, ja haistella ilmaa. Olla valmiina siihen että tilanne saattaa muuttua hetkenä minä hyvänsä ja vaikka juuri nyt hommat sujuu niin minuutin päästä saattaa kirja jo lentää ilmassa ja alkaa sen päiväinen huuto ja rähjääminen ettei mitään rajaa.

Tenavan kanssa kun se ennakointi on kaiken a ja o, monesti tilanteen saa haltuun ennen kuin se pääsee räjähtämään käsiin kunhan osaa puuttua ennen sitä räjähdystä. Ja ne merkit, niitähän ei välttämättä huomaisi jos ei tuntisi ja siinä se isoin ongelma taitaa ollakin ajatellen vaikkapa sitä kuinka tenava laittaa oman open monesti helisemään heti jos ja kun paikan saa.

Niinpä niin. Minä olen ollut tenavan kanssa reilut kolme vuotta, tunnen aika hyvin tuon mielenliikkeet ja ajatuskuviot ja osaan lukea niitä merkkejä, oma ope taas näkee tenavaa osan tunneista ja sitäkin on nyt kestänyt vasta nelisen kuukautta.

Lomaa odotellessa siis. Ennen sitä taidan kuitenkin ottaa vielä kupposen kahvia, asetella kutrit ojennukseen ja valmistautua työmaalle. Se on siis moro ja have fun!

4 comments on “Huomenta sitten taas…

  1. On teillä ollut rankka koulupäivä eilen. Tuo on niin totta, että tuollaisen lapsen rutiinit eivät saisi koskaan seota, mutta opetella sitäkin täytyy, kun elämä ei kuitenkaan aina mene niin rutiinien mukaan.

    • Totta turiset! Tosin tässä on nyt alla ihan mahdoton määrä kaikkea normaalista poikkeavaa juttuja joten enpä ihmettele että mentiin lujaa. Ja lujaa mentiin eilenkin, jei! Ehkä maanantaina on rauhallista… 😀

  2. ”monta yhtäaikaa mietittävää asiaa taas”.
    Kun näitä juttujasi seuraa, niin huomaa, että sinulla on kyllä erityinen lahja miettiä ja tehdä monta asiaa yhtäaikaa ja kuitenkin keskittyä joka asiaan sopivasti. Voi olla, että se auttaa myös työssäsi, jolloin näköjään koko ajan voi tapahtua monta asiaa yhtäaikaa ja peräperää…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s