Näin se homma etenee

Alkuun pikainen työmaakatsaus; selvästikin työmaalla on tapahtumaa riittämiin ja tarpeeksi ja vaikka mitä sillä kas, tämähän oli jo kolmas yö peräkkäin kun unessa heilui työporukkaa. Ja tietysti siellä työmaalla… No, josko se tästä välillä taas rauhoittuisi, siis unien näkeminen.

Ja pääasiaan eli väliraporttiin yläkertaan muuttaneesta nuoresta herraskaisesta. Reilun viikonhan tuo on jo siellä koisannut ja voi kuulkaa, ei yhtä ainoaa kertaa ole enää muutamaan päivään sanonut että pelottaa, jännittää tai tahtoo sittenkin alakertaan. Ehei!

Sen sijaan spede kuskaa koulun jälkeen reppunsa yläkertaan ja toteaa vievänsä sen omaan huoneeseensa. Eilen komensin tuon siivoamaan oman huoneensa sillä kaikki yökaverit oli rävähtänyt lojumaan pitkin poikin lattiaa muutaman päivän aikana.

Ja siivosihan tuo vaikkakin ihan yhtä perinteiseen tapaan kuin muutkin pojat tässä torpassa eli aloittamalla siivouksen mutinalla. Olisi tuo vielä imuroinutkin mutta siinä kohtaa totesin että se nyt ei ole tässä välissä tarpeen, riittää kun tavarat lattialta on omilla paikoillaan.

Mehän olemme tehneet speden kanssa yhden ihan mahdottoman ison virheen tässä vuosien varrella. Spede on ollut perheen vauva ja häntä on sitten kohdeltukin sen mukaisesti, niin meidän aikuisten kuin isompien lastenkin osalta. Tuloksena on sitten pieni poika joka ei osaa edes kaakaota tehdä mukiin itse. Great!

Oppimistaidothan tuolla on huikeat, siis mitä kouluhommiin tulee, kertolaskut, lukeminen, asioiden muistaminen ja oppiminen, ei mitään ongelmaa mutta tosiaan. Kun itse työskentelee koulumaailmassa niin kyllä sieltä osaa erottaa ne vastaavalla tavalla kotona paapotut lapset ja vaatia näitä opettelemaan tarpeellisia taitoja.

Olemmekin nyt, vihdoin ja viimein, tajunneet ottaa kotona käyttöön ”tee itse”-linjan liki tehtävässä kuin tehtävässä. Pientä ongelmaa tosin tuottaa se, että ukko ei aina ole ihan kartalla. Hänellehän se taisi speden muutto yläkertaankin ottaa kovimmille heti speden jälkeen kun ”onhan se vielä pieni”. Joopa joo, niin kai.

Ja kas, kumman tyytyväinen tuokin on ollut siihen että alakerta on rauhoittunut ”lapsivapaaksi” alueeksi, siis tavaroiden osalta. Ei leluja, ei romuja, ei kapineita. Eikä nukkujia. Niin paitsi poikanen 21vee joka perjantaina rymyreissultaan suunnisti äidin helmoihin simahtaen olkkariin nukkumaan, kas kun kerran tyttiskin oli kavereineen reissun päällä.

Hauskaa on ollut tämä. Siis seurata miten spede opettelee vasta nyt niitä taitoja jotka muut opettelivat paljon pienempinä kuin tämä. Eilen illalla opastin voin ottamisessa tyyliin ”älä kaiva kuoppaa keskelle vaan koeta ottaa veitsen reunalla”. Voitelu itsessään kävikin jo parin illan harjoittelun jälkeen mainiosti joten ehkä se siitä suttaantuu.

Kaakaota en antanut edelleenkään lämmittää itse mikrossa mutta siihen on olemassa ihan järkevä syy, meillä kun mikro on omien kasvojeni korkeudella hyllyssä ja sinne pääseminen maitomukin kanssa saattaisi olla himppasen turhan haastavaa ja aiheuttaa todnäk aikamoisen kaakaotulvan pitkin tasoja ja lattioita.

No, nämä on niitä taitoja jotka me olemme tyhmyyksissämme jättäneet opettamatta lapselle ja eiköhän ne sieltä opita kunhan niitä vain vaaditaan säännönmukaisesti. Sen sijaan speden puhe on jotain johon emme oikein kykene vaikuttamaan, tai ainakaan emme ole huomanneet moiseen kykenevämme.

Se ärrähän ei tule edelleenkään, ei vaikka kuinka sitä lapsen kanssa koettaa jankata hokemalla ärrä-riimityksiä. Muutenkin puhe on edelleen suhteellisen epäselvää ja pikkulapsen-omaista ja niin, puheterapiaahan tuo ei viime vuonna saanut ollenkaan koska ne säästöt.

Nyt alkusyksystä tapasin sekä koulupsykologin, -lääkärin, että -hoitajan ja samassa speden openkin ja totesimme yhteen ääneen sen että poikahan on oppimistaidoiltaan ihan tokaluokkalainen mutta puheen osalta ei olla vielä alkuunkaan siellä asti. Lähete puheterapiakartoitukseen, jes, ja parin viikon päästä spede pääsee pyörähtämään kuultavana.

Itse epäilen lapsella olevan ”laiskat” poski- ja leukalihakset ja nyt kotona onkin otettu käyttöön ahkera purkan pureskelu. Voihan toki olla että syytä on jossain muuallakin, mene ja tiedä, mutta kun en ole asiantuntija niin enpä osaa sanoa.

Toinen mikä spedellä ei vastaa ikätasoa on motoriikka. Käveleehän tuo, ja juoksee, ja hyppii ja tekee voltteja trampalla ja vaikka mitä mutta tasapaino on jotenkin hakusessa. Pomppupallon päällä ei tahdo löytää tasapainoa ja pyörällä ei kertakaikkiaan suostu opettelemaan ajamista.

Voihan se olla, että on vain todella hitaasti kukkaan puhkeava lapsi, mene ja tiedä tätäkään, mutta niin. Kun en ole asiantuntija niin enpä tosiaan osaa sanoa senkään osalta mitään. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja, nämä speden taidot kun on nyt aivan erityisesti kartalla ja niitä tässä nyt yritetään hahmottaa.

Muilta osin spede onkin sitten ihan kuin kuka tahansa kaverinsa. Jösses mikä riekunta täällä oli eilen ehtoollakin päällä kun luokkakaveri oli iltapäivän ja alkuehtoon leikkimässä. Siinä oli äidillä mennä kerran jos eräänkin hermo kun mentiin hippaa ja piilosta ja sokkohippaa ja pomppuleikkejä ja vaikkas mitä.

Muuta uutta ja ihmeellistä tänne ei sitten oikeastaan kuulukaan. Junnu painiskelee matikan kanssa, se ei nyt vaan ota auetakseen millään tuo seiskan matikka, prinsessa haaveilee lukiosta, poikanen 19vee tuntuu lähinnä odottavan opintojen loppumista ja armeijan alkamista ja niin.

Tytär äiteilee, poikanen 21vee painaa duunia ja muutti yhteen tyttiksensä kanssa ja me vanhukset sitten käymme töissä, teemme ruokaa, käymme kaupassa, siivoamme ja niin edelleen. Eli ei uutta ja ihmeellistä auringon alla. Moisen tasaisuuden kunniaksi taidankin ottaa ja todeta että hei, pitää varmaan mennä laittamaan kutrit ojennukseen joten se on moro ja have fun!

 

Kirjoittanut Seidi Kategoriassa Lapsista

2 comments on “Näin se homma etenee

  1. Kyllä mä uskon, että se Speden puhe ja motoriikka sieltä löytyvät, kunhan vähän saa asiaan apuja. Se on aina nuorimmaisen kanssa niin, ettei tahdo kaikkea edes itse huomata ja helposti ne jäävät perheen vauvoiksi. Puhe on tietysti tärkeää saada ikätasolle, koska se on asia, joka helposti aiheuttaa kiusaamista. Ja pyörällä ajon oppii varmasti kun kaverit alkavat pyöräillä siinä ympärillä.
    Niin se elämä meillä vanhemmilla tasoittuu, kun lapset löytävät omat uomansa. Meillä on ehkä esikoinen jo joulun aikaan tulossa takaisin etelään ja toinen kaksosista muuttaa työn perässä omilleen. Joten uusia tuulia on tiedossa vuoden vaihteessa.
    Hyvää syksyä!

    • En minä itsekään ole mitenkään toivoton speden kehityksen suhteen, eiköhän tuo tuosta kasva ja kehity ihan siinä missä muutkin vaikkakin himppasen hitaammalla tahdilla 🙂

      No jopas sielläkin on tuulia! Oikein hyvää syksyä ja onnea muutoksen tuuliin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s