Syyslomaa sitten vaan

Mukavastihan se tämä loma on jo puoleen saatu taputeltua, mitään erikoisen ihmeellistä ja tähdellistä ei tosin ole tullut tehtyä. Ihan mahdoton yrityshän moiseen oli maanantaina mutta tiedättehän sen tunteen kun on tehnyt tarkan suunnitelman ja toteaakin liki alkumetreillä että pskat, eipä se nyt onnistukaan.

Koska linnamme ei edelleenkään ole koolla pilattu niin korvaavien suunnitelmien tekeminen on jokseenkin hankalaa, niiden sijaan käytössä pitäisi olla joko a. pakettiauto tai b. peräkärry. Kun nyt kumpaistakaan ei näkyvillä ole niin hmmm… no, homma kusee ja akka ei etene. Plaah.

Päädyinkin siis käyttämään maanantain ihan vain kutomalla ja tuijottamalla prinsessan kanssa Greyn anatomiaa. Tehokasta, no ei, tuottavaa, no jotenkin, oma kieppihuivi kun siinä valmistui tuijottelun lomassa, rentouttavaa, kyllä. Toki siihen ennätin sovittaa piipahduksen marketissa, sapuskaurakoinnin ja muun vastaavankin sekaan.

Eilen asettelinkin jo aamutuimaan touhu”vanteet” alleni ja ysiltä nökötin tiukasti kelassa ukon siskon kyytinaisena. Piipahdus sinne, tänne ja tonne ja kas, kympiltä keittelin aamukahvia vol 2. Poikanen 19vee ei tosin noussut kahvitteluseuraksi joten kahvittelin ihan itsekseni samalla kun kuuntelin junnun suunnitelmaa siitä kuinka hän ja kaverinsa pyörähtävät leffassa.

Itse pyörähdin tyttären suuntaan noutamaan rääppistä seuralaiseksi, näin loma-aikaan kun on mahdottoman ihanaa kun ennättää ottaa pientä pakkausta ihan yökyläperiaatteella seuroihin. Prinsessahan on alkanut nyt saada sen vellin lisäksi myös vihannessoseita ja hyvin se kukkakaali näyttikin maittavan.

Kahden kanttiin nautitun ”lounaan” perään maistuikin sitten unoset vaunuissa, olipa ne jopa niin suositut että vaunuihin asti ei edes ennätetty kun pieni oli jo umpiunessa.

Mikäs, minä käytin silti tilaisuuden hyväkseni ja houkuttelin prinsessan mukaani markettipiipahdukselle rääppiksen ”nukuttamiseksi”. Suunnitelma jopa toimi ja pyörähdimme noutamassa lähinnä aamuisella piipahduksella unohtuneet maidot marketista.

Ilta menikin sitten lähinnä askarrelen rääppiksen kanssa. Ihan mahdoton yritys neidillä on kääntyä mahalleen ja ihan likellä sitä ollaankin että se onnistuu. Muutenkin neiti on edelleen yhtä hymyä ja iloa, vain kahdesti pääsimme kuulemaan sydäntä raastavaa itkua.

Ensimmäinen totaaliloukkaantuminen saatiin aikaan sillä että totesin tissiä kohti päätään kääntelevälle neidille että ehei kuule, sieltä ei irtoa yhtään mitään joten neiti nyt odottaa että mummi saa pullon lämpimäksi. Jösses mikä itkuremakka!

Toinen maatamullistava itkukohtaus tulikin sitten myöhemmin kun neiti pelästyi lattialla touhutessaan prinsessan yhtäkkistä yskäisyä. Eihän moisesta tahdottu toipua millään! Onneksi mummilla on keinonsa ja aikansa nikoteltuaan neiti olikin taas yhtä hymyä.

Tällä kertaa unille kaaduttiin jo puoli yhdeltätoista, sitä ennen oli einehditty päivälliseksi kasin aikaan kukkakaalisosetta ja maitoa ja kympin jäljestä älytön määrä perunavelliä. Kotona rääppis nukkuu hyvinkin seitsemän tunnin yöunia yhteen putkeen mutta mummilassa…

Pah ja pöh! Mitä sitä nyt sellaisia, mummilla kun saa ruokaa AINA halutessaan ja juuri niin paljon kuin sielu sietää. Aamuvellille herättiinkin viiden tunnin unien jälkeen ja vellin perään kiskaistiin vielä maitoakin… Mihin ihmeeseen lapsi sen kaiken saa sopimaan?

Toisaalta, samanlaisia suursyömäreitä ne on olleet äiti, tädit ja enotkin joten eipä ole omena kauas puusta pudonnut. Ja toisaalta, milläpä sitä kasvaa jos ei syö. Edelleenkin kun ollaan piirun verran jäljessä painon osalta muista ikätovereista, pituudessa onkin sitten saatettu jo ohittaa jokunen sillä sitä tulee ihan mahdotonta tahtia.

Aamuvellin päälle simahdettiinkin sitten taas sohvalle vällyjen sisään ja siellä sitä edelleen koisataan. Mummi sai pullot ja sosepurkit pestyä ja suunnittelee päivän ruokapolitiikkaa. Sen osalta kun voisi melkein jo ryhtyä toimeen, kas kun prinsessa ja serkkutyttö täytyy kyysäillä aamupäivästä lähicityyn ostoksille.

Itse en marketteja lähde kiertämään ja jätän rääppiksenkin enomiehensä hoivaan siksi aikaa, mutta aikansa se vie se tyttöjen viskominenkin. Josko tästä sitten tosiaan sitä ruokaosastoa valmistelemaan, se on siis moro ja have fun!