Loppu häämöttää jo

Tämän viikon osalta siis. Jos kohta tiistaina kiskottiin kivirekeä niin eilen sitten luisuteltiin menemään ihan tuosta vaan. Noin suunnilleen. Kovinkaan montaa kertaa en päivän aikana joutunut tenavan käytöstä korjaamaan, muutaman toki, mutta pääpaino oli selvästikin hyvällä tsempillä ja toiminnalla.

Koska tenava nyt kuitenkin on selvästi kasvanut ja kehittynyt, ainakin jollain muotoa, niin otinpa ja kokeilin eriytyksessä uutta juttua. Siis sisävälkkien ajan. Otin tenavalle valmiiksi eriytykseen mukaan kirjan jonka ojensin tälle kun ekalle välkälle lähdettiin ja kas, sehän toimi!

Tenava luki kaikki sisävälkät kirjaa niin keskittyneesti että jos en paremmin olisi tiennyt olisin saattanut epäillä istuvani siellä jonkun toisen oppilaan kanssa. Itse luin omaa kirjaani, siis sitä jonka jo viime kevättalvella vein tiloihin ja jota olen lukenut aina siellä ollessa.

Tämähän on oikeastaan aika hieno juttu sillä jos tarkkoja ollaan niin mikäli kirja olisi ollut mukanani edellisenä tai sitä edellisenä vuonna olisin ennättänyt lukea sen jo moneen kertaan eriytyksessä istumisten aikana. Nythän kirjaa on jäljellä vieläkin nelisenkymmentä sivua ja se kertonee siitä kuinka paljon vähemmän siellä eriytyksessä tätä nykyä ollaan.

Muiltakin osiltaan päivä sujui varsin mainiosti, kiirutta toki piti mutta niin saa pitääkin, kiiruussa kun on yksi ihan ensteks paras juttu ikinä. Työpäivä sujuu kuin sujauksessa kun ei ole yhtään ylimääräistä aikaa heilua missään. Olinkin jokseenkin öööö kun hoksasin kellon käyvän kahta ja viimeisten hetkien vikalla tunnilla olevan käsillä.

Kotiin ennätettyäni otin ja laitoin potut kiehumaan, lämmitin kastiketta kyytipojaksi ja otin speden apupojaksi mehumaijaa täyttämään. Jotain siitä koska viimeksi olen keitellyt mehuja kertonee se että spedellä ei ollut pienintäkään hajua siitä miten mehu maijassa valmistuu.

Apupoika oli jokseenkin innokas keittelyn suhteen ja pysytteli tiukasti hollilla aina kun kuuli minun vain liikkuvankin keittiötä kohti. Läksytkin tuli tehtyä viivana mehumaijan toimintaa ihmetellessä. Harmillista että niitä marjoja ei tullut yhtään enempää vaikka toisaalta, eipä meidän pakkaseen mahtuisikaan mutta silti.

Spedestä keitetty mehu kun oli ihan parasta mehua ikinä. Samaa mieltä näytti olevan muukin joukkio joka kävi mehua maistelemassa, prinsessa jopa totesi että voi äiti, mä niin muistan tän maun kun pienenä keitit aina mehua syksyllä. Jaa-a. Pitäisiköhän rempata kellari ensi kesänä?

Siinä touhujen lomassa sain puhelun taysistakin, junnuhan sai sinne keväällä lähetteen silmäpolin puolelle. Tämä se sähellystä on, etten sanois. Alunperinhän junnu kuului silmiensä osalta taysin piiriin mutta muutama vuosi takaperin moinen muuttui kun kaupunki olikin ostanut palveluita yksityiseltä puolelta.

Keväällä tapasin koululääkärin speden asioissa ja pyysin samalla uutta maksusitoumusta junnulle mutta lekuripa totesi että niin kuules, kun karsastuspuoli on nyt uudelleen taysilla hoidettavana, ei heillä. Että hänpä laittaa lähetteen sinne.

Toukokuulla taysista tuli kirje jonka mukaan aika lääkäriin tulisi vielä elokuun loppuun mennessä ja kas, miten ollenkaan eilen aamulla työmaalla asiaa naureskelin, että kun elokuuhan loppuu näillä näpein mutta aikaa ei ole näkynyt ja junnuparka kärsii mahdottomista pääkivuista koska lasien tehot ei vaan riitä enää.

Ja kas, iltapäivällä sieltä sitten soitettiin ja tarjottiin peruutusaikaa maanantaille. Eli elokuun viimeiselle päivälle. Nonni! Maanantaina päästään siis uudelleen laittelemaan okulaaripuoli kuntoon ja se on hyvä se, aika kärsimystä poikaparalle kun ei näe kunnolla ja päätäkin särkee.

Ehtoo sujuikin sitten pitkälti vain ollen ja ihmetellen. Toki iltapaloja tuli katsottua ja keittiötä siivottua mutta siihen se melkein jäikin. Mehua ei marjasaaliista tullut kuin vajaat pari litraa, suurimman osan laittelin pakkaseen ja enempää sinne ei kyllä olisi mahtunutkaan. Höh.

Vaan jaa. Taidan vähitellen tutkailla habitustani kuntoon ja nauttia vielä kupposen kahvia rauhassa, se olisi taas kasin aamu koko meidän porukalla joten kohta saa olla jälleen mahan alus täynnä jalkoja ja juosta alakerran ja yläkerran väliä nonstoppina. Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Loppu häämöttää jo

  1. Se on kyllä kumma, miten ihanan makuista se juuri keitetty mehu onkaan. Ei se sitten enää myöhemmin talvella maistu samalta. Meillä ei ole keitetty mehuja enää muutamaan vuoteen, kun se oli aina meidän mamma homma ja kun hän kuoli, loppui mehujen keitto. Mutta se uuden mehun maku, ai, se tuo veden kielelle.
    Hyvä, että ohjattavasi on taas vähän päässyt normirytmiin. Hyvä olisi jos pikkuhiljaa alkaisi kasvaa noihin koululaisen mittoihin. Töitähän sulla on hänen kanssaan riittänyt.
    Mutta niin äkkiä ne viikot menee. Kohta ollaan jo syyslomassa…..

  2. Kieltämättä mehun kanssa taitaa mennä juuri noin! Sitten kun sitä on tyrkyllä koko talven niin johan siihen kyllästyy 🙂

    Äkkiä menee viikot, johan tässä on kolmas työviikko kesäloman jälkeen näillä näppäimin pulkassa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s