Kas, keskiviikkokos se

Hyvä hyvä! Paljon muuta en moiseen viitsi sanoa sillä kyllä se niin on että maanantai on selvästi se viikon piinaavin päivä. Eilinen kun sujui varsin sutjakkaasti työmaalla, tenavakin toimi kokolailla kuten pitääkin. Integraatiot alkoi simppelisti teknisillä ja kummallisen helposti tuo sujui, sitä peruskokeilua nyt toki muutamaan otteeseen oli mutta ei kummempaa.

Pari tuntia ihan vain omassa luokassa pienellä sakilla eli vain kolmosilla ja kyllä se seura vaan vaikuttaa käsittämättömän paljon siihen miten siellä luokassa ollaan. Tehtävät tuli tehtyä, pienintäkään hölmöilyä ei harjoitettu ja kas, vain kerran oli hermo mennä kun sitä omaa oleilua ei ollutkaan.

Vika tunti mentiin sitten enkun integraatioon ja kas, jälleen siellä osattiin olla kuten pitääkin eli ei kuulkaa lainkaan hassumpaa ei! Ehdin jo laitella kotiinkin tiedon siitä kuinka hienosti päivä oli sujunut mutta pah ja pöh. Pakkohan se oli sitten vielä saada uutista siitä, että vikalla välkällä olikin taas heitelty kiviä joten argh.

Tämä kivien heittely on ihan uusi juttu ja ilmestynyt tänä vuonna koulun alettua. Jo viime viikolla siitä pidettiin kahdesti palopuhe mutta kas, eipä se oppi kauaa siellä päässä pysynyt kun jo eilen oli uusi heittelykierros otettu käyttöön. Kirjailin sitten kotiin vielä tiedon tästäkin ja ihan uutta se sielläkin päässä oli.

Tänään jatkamme integraatiolinjalla aamusta, luontopolku kutsuu ison porukan kanssa. Ei hassumpaa sano. Muilta osin päivä onkin kokolailla perushuttua, mitä nyt itselle kertyy ylitunteja. Paitsi että tenava on normaalia pidempään koulussa on meillä vielä päälle palaveri joka kestänee likemmäs neljää.

Onneksi eilen ahersin työpäivän perään sekä siskonmakkarasopan tenaville että ison satsin pastasoosia tälle päivälle joten keittiö ei kutsu sentään. Pyörähdinpä vattupuskassakin, olen jo useampana päivänä katsellut että vatut alkaa olla niin kypsiä että johan nuo alkaa kohta varista pensaasta.

Ukon siskon ne piti tulla jo viime viikolla noukkimaan pois mutta kun ei ole näkynyt niin ei ole näkynyt ja minähän en kestä ajatusta siitä että taivaallisen hyviä marjoja menee haaskuun. Se oli yksi hujaus kun pari litraa puutarhavattua oli poimittuna.

Ukko leikkasi nurmikon tuolla aikaa, minä otin ja kurvailin vielä imurilla sisätiloissa ja tyhjentelin tiskikoneen. Spede hengasi kuistilla geomageilla rakentamassa ja pian sinne intoutui seuraksi poikanen 19veekin. Jostain niitä pitäisi kyörätä lisää torppaan, eihän tuo määrä riitä mihinkään rakennellessa. Ovat vaan aikas tyyriitä mitä netistä niitä kurkkailin.

Iltasella tupakalla seisoskellessa alkoi pihasyreeni taas rytistä ja heilua. Ekan kerran kun moinen tapahtui oli jo pimeää ja ehdin ihmetellä että mikä hemmetti puskaan on iskenyt, mitään kun siellä ei näkynyt. Puskahan on ISO, niin ja vanha, joten sinne kyllä kätkee jutun jos toisenkin.

Mm jalkapalloja se on hyvä jemmailemaan, samoin frisbeekiekkoja. Silloin ekalla kerralla puskaan iskeneen paljasti kiiluvat silmät ja sen jälkeen puska onkin heilunut liki pitäen päivittäin. Pääasiallinen heiluttelija on seuraavassa kuvassa mutta onpa sen muutkin seutukunnan kulkijat keksineet…

nasu

Puskakiipeilyt alkoi heti kukkien kukittua ja olenpa tässä tehnyt huomion että nämä kiipeilijäthän käyvät innoissaan rääpimässä kuihtuneita kukintoja ja hierovat niihin poskiaan rääpimisen perään. Kutittelisiko ne sitten mukavasti suussa, en tiedä, mutta kovin on suosittu laji!

Vaan jaa, kaipa tässä pitäisi nyt tutkailla oma habitus kuosiin sillä kas, tänään on kolmen tenavan kasin aamu ja sehän tietää sitä että kohtsilleen saa taas liikkua vauhdilla. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s