Ei hyvältä näytä

Joo-o! Pyhäaamuna sängystä kömpi pystyyn naiseläjä jonka pää ei tahtonut kääntyä oikein puoleen saati toiseen. Ei kiva. Päivän aikana niska vetreytyi joissain määrin ja illalla kipu oli laskenut himpan alemmassa kiusaamaan lähinnä hartiaseutua.

Eilen aamulla pää kääntyi mutta käsiä ei parantunut nostella, siinä määrin kipeää teki sekä hartioihin, lapaluiden väliin että sinne niskaan. Ei kiva edelleenkään. Töihin tuli silti lähdettyä vaikka ennätin siinä aamusta jo nähdä silmissä kauhuskenaarion jossa pää lakkasi kääntyilyn mihinkään ilmansuuntaan.

Onneksi päivä sujui jotenkin, muutaman räiskähtävän kipufiiliksen osuttua niskaan liian nopeiden liikkeiden takia osasin jo liikkua hyvinkin pehmein ottein pään ja käsien osalta. Iltapäivästä olo oli jo himpan parempi ja tänä aamuna niska tuntuu lähinnä jäykältä, samoin hartiat mutta megalomaanista kipua ei sentään tunnu vaikka miten päätään kääntelisi.

Jos kohta ei akan osalta näyttänyt tilanne hyvältä niin ei se näyttänyt ohjattavankaan. Voi jösses iivari sentään. En tiedä oliko aamulla kotona tapahtunut joku pienimuotoinen kämmi vai mikä oli mutta tenava oli koko päivän kuin lentoon lähdössä. Plääh.

Mitenkään asiaa ei helpota se, että tenava on keksinyt luokasta itselleen pölhöilykaverin. Siinä kohtaa kun viidennen kerran sanot kaksikolle naururemakoinnista ja hölmöjen huutelusta viiden minuutin sisään alkaa itsellä olla jokseenkin tympiintynyt olotila.

Kun muukin porukka alkaa olla kypsiä huuteluun luokan puolelta toiselle ja mekkalointiin. Että eikö noi voi nyt olla hiljaa kun matikkaa lasketaan. Siinä kohtaa kieltämättä alkaa olla jokseenkin kypsä olo. Asettui nuo sentään välissä mutta vikalla tunnilla touhu meni ihan älyttömäksi ja siinä teki mieli nyhtää harmaita hiuksia päästään jo toisenkin ohjaajan.

Päivän päätyttyä otimme ja jätimme kumpaisenkin mölytoosan istumaan pulpetteihinsa. Hiljaisuusharjoitukset, kesto viisi minuuttia ja valitusoikeutta ei ole. Ja ei, sitä ei todellakaan ole vaan jokainen suun avaaminen lisää aikaa minuutilla. Että tuntui ottavan koville moinen.

Toivottavasti tänään hommat sujuu paremmin, nythän luokasta poistamista ei vielä otettu käyttöön koska oma ope oli vielä eilisen reissussa ja katsoimme parhaaksi että olemme kumpikin luokassa paikalla. Tänään kutsuukin sitten jo käytävä toista ja eriytystila toista mikäli siellä luokassa ei osata olla kuten siellä kuuluu olla.

En sitten tiedä haihattelenko ihan kuuta taivaalta ja olenko odotuksissani turhan optimistinen mutta jotenkin ajattelisin että kun koulun käyntiä ja siellä käyttäytymistä on nyt kuitenkin jo harjoiteltu kolme vuotta niin tietyt simppelit säännöt pitäisi olla jo niin muistissa että niiden tiedettäisiin olevan kokoaikaisia ja muuttumattomia.

Jotenkin olin odottanut jonkinlaista kasvuakin tapahtuvaksi kesän aikana mutta jos eilistä ajattelee niin eipä sitä ole tainnut tapahtua. Yhdellä tunnilla tenava ryttäsi tehtävämonisteensakin kun ei saanut toimia oman mielensä mukaisesti hommissa.

Tänä vuonna on ekasta päivästä asti teroitettu mieliin sitä että juominen, vessassa käynnit ja käsien pesut tapahtuu heti luokkaan tultaessa ihan jokaiselta, kesken tunnin vessaan ei lähdetä. Tenavallahan tämä on ollut normikäytäntö aina kun pitäisi joko a. kuunnella ohjeita tai opetusta tai b. alkaa tehtävien tekoon.

Viime viikon homma toimi kuten sanottu olikin, tunnin alussa osattiin kummasti käydä suoraan sen vessan kautta jos niikseen oli ja tunti pysyttiin penkissä, eilen kuviteltiin säännön muuttuneen viikonlopun aikana. Aikaahan siinä tunnin alussa olisi kyllä ollut vaikka kuinka ja hyvin mutta ei. Vessa tuli mieleen siinä kohtaa kun moniste tuli eteen.

Perinteiseen tapaan tenava ruttasi paperin ja yritti vanhaa hyväksi katsomaansa keinoa. Mä soitan äidille, äiti on sanonut että ei saa pakottaa pidättelemään. Justaansa juu. Sinä et soita äidille vaan istut hiljaa paikallasi jos kerran tehtävät ei onnistu ja minä lähetän monisteen kotiin mukaan ja saatte äidin kanssa illalla oikoa sen, liimata paikalleen ja teet tehtävät siitä.

Hetken murjotettuaan tenava otti monisteen, oikoi sen ja liimasi vihkoonsa. Touhusi tehtäviä myrtsinä ja jotenkin se kummallinen kertakaikkisen ankara pissahätäkin oli siinä kadonnut. Niinpä niin. Eilinen perustui oikeastaan vain ja ainoastaan vanhojen jo opittujen asioiden kanssa vääntämiseen. Huokaus jonka päästin tenavan lähdettyä kotiinsa oli syvä.

Tänään pääsemme sitten jännittämään miten ensimmäiset integraatiotunnit onnistuu, tekniset työt on ohjelmassa heti ensimmäisenä aamusta. Niiden suhteen sääntöjä on teroitettu jo päähän mutta pysyykö ne siellä onkin sitten eri asia. Sen nyt tein tenavalle selväksi että teknisten luokasta saa lähtöpassit heti jos oleminen ei onnistu, se ei ole paikka jossa voi hötkyillä yhtään oman mielensä mukaan.

Töistä kurvasin tyttären kautta ja nappasin rääppiksen matkaani, vaikka omat kädet nyt ei oikein toimineetkaan niin meillähän on täällä kotona käsiä runsain määrin jotka on valmiina vääntämään, kääntämään ja välläämään. Nappasin vielä matkalla poikasen 19vee omalta koulultaan kyytiin ja suoriuduin kotiin.

Evästin tenavat, rääppis nukkui pesässään tovin, söin itse, poikanen 19vee väänsi ja käänsi rääppistä, prinsessa ja junnu kotiutui koulusta ja minä lähdin junnun kanssa käymään näppisostoksilla prinsessan jäädessä rääppiksen hoitopuuhiin.

Ostoksilta palattuani totesin prinsessan syöttäneen rääppiksen joten vaihdoin vaipan ja seukkailin neiti aurinkoisen kanssa. Se hänestä on sukeutunut nyt kun on oppinut hymyilemään, neiti on silkkoja leveitä isoja hymyjä kun tämän kanssa höpöttelee.

rääppis26

Muutenkin ilmeilymäärä on kasvanut hurjasti, kielen esittely on yksi ihan ykkösbravuureista rääppiksellä. Sitä kun on vaan niiiiiin kiva näyttää mummille, etenkin kun mummi näyttää aina omaansa sen perään. Voi mikä ihana luttana pieni ihminen onkaan!

Kuuden kanttiin pyörähdimme lähikylällä noutamassa Geomageja jotka ostin kirpparipalstan kautta ja kotiuduttuamme syöttelin rääppiksen vielä uudemman kerran sillä aikaa kun spede teki läksyjään. Seiskan kanttiin kiikutin sitten neitosen kotiinsa, kotiuduttuani komenteerasin speden suihkuun ja koko köörin iltapalalle ja asetuin vain olemaan.

Geomagit osoittautui hitiksi, ihan kuten epäilinkin, ja niillä rakennetut härpäkkeet oli hyvinkin kekseliäitä. Josko speden sorminäppäryys tässä lähtisi paranemaan, speden kynänkäyttötaidothan on ihan karseat jos rehellisiä ollaan. Numerot nyt on ihan ok mutta kirjaimet. Ush!

Jos ihan tarkkoja ollaan niin totesin jo aiemmin kesällä ukolle että mielestäni spede on vasta nyt ihan oikeasti koulukypsä. Oppihan hän lukemaan ihan tuosta vain, ei siinä mitään, ja laskemaan ja niin edelleen mutta sosiaaliselta puoleltaan hän on vasta nyt koululainen. Josko ne käden taidotkin lähtisi nyt vasta todella kehittymään, mene ja tiedä.

Vaan jaa. Kaipa tässä pitäisi alkaa tutkailla habitustaan ennen kuin on PAKKO ryhtyä neljän tenavan herättelypuuhiin. Kyllä nämä kasin aamut koko sakilla on… no, syvältä. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s