Uusi ope, uudet, osin vanhat, luokkakaverit ja kesäloma takana tenavaltakin. Eilinen päivä sujui varsin mukavasti mutta pessimisti ei onneksi pety joten tuumasin mielessäni että näinköhän tässä kiskaistaan alkuun kuherrus”kuukausi” ja todellinen karva näytetään vasta myöhemmin. Todnäk näin, ihan niin isoon kasvuun kun en usko.
Sikäli tilanne uuden luokan osalta on kerrassaan mainio, että minun lukkarini pamahti niin täyteen ettei siinä juuri ole tilaa muulle kun omalle porukalle. Yksi päivistä tulee venähtämään piirun pidemmäksi kuin pitäisi joten sen satoa korjataan sitten perjantaisin lähtemällä kotvan aiemmin kuin yleensä.
Työpäivä sisälsi runsain mitoin juoksuaskelia sinne, tänne ja tonne ja erinäisen määrän muistutuksia siitä että koulussa ei ole huutokuoro-oikeutta luokassa vaan viittaaminen on se jolla se puheenvuoro saadaan. Tämä on muuten asia jotka oppilaat osaa AINA kesälomalla nollata mielestään.
Työpäivän päätteeksi pyörähdin kotosalla, nappasin prinsessan mukaan ja huristelin tämän kanssa kaupoille. Laiska äiti aikoo tänään tehdä täsmäiskun joten mahdollisille synttärivieraille on tarjolla tasan tarkkaan marketin pikkusuolaisia ja lehtitaikinasta tehtyjä viinereitä, muuta ei jaksa saati ennätä.
Niin, tänäänhän on speden kahdeksanvuotissyntymäpäivä, kouluun on varattu mukaan pussillinen tikkareita luokkakavereille jaettavaksi ja iltasella saattaa tulla sukulainen jos toinenkin pyörähtämään kahvilla. Sitä ennen pitäisi ennättää heilauttaa imuria ja touhuta muutama muukin erinäinen homma joten kiirutta pukkaa.
Vaan jaa, nyt ei ole vielä kiirus joten otanpa ja nautin vielä kupposen kahvetta ennen kuin alan ihmetellä omaa habitustani ja miettimään mitä sille tällä kertaa pitäisi tehdä. Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 