Kello on iloisesti puoli kuusi ja tämä istuu aamukahvilla. Aivan samoin tein eilen joten niinpä niin. Kyllä se työrytmi sieltä alkaa vain ihan itsekseen palailla vaikka tarpeen ei ehkä olisi ihan vielä ollutkaan.
Eilinen päivä mennä sujahti suitsaitsukkelaan. Aamusta nautiskelin aamukahvit pitkällä kaavalla, siinä samalla odottelin kellon siirtyvän kohti kasia sillä poikanen 21vee yöpyi meillä ja soitteli työterveyteen heti aamusta. Mikä lie pöpö ottanut ja vallannut poikasen, mutta kuumetta, kurkku kipeänä ja rauhaset turvoksissa oli hän.
Saatuani sankarin tokeentumaan uniltaan otin ja touhusin kotvan kotihommien parissa ennen kuin spurttasin kaupan kautta hakemaan tytärtä ja rääppistä paikalle. Ovi kävi taajaan sillä poikanen sai itselleen ajan vasta iltapäivälle ja käytännössähän moinen tarkoittaa sitä että lapsuudenkaverit tulee ja menee ovissa miten sattuu.
Rääppistä moinen ovien käyminen ei kiinnostanut tippaakaan, tuo vain nukkua posootti nojatuolipesässään muiden ruokaillessa, keitellessä kahvia, pyöriessä milloin keittiössä ja milloin olkkarissa. Passelisti neiti heräili yhden aikaan itsekin einehtimään, kahdelta kun oli painokontrolli neuvolassa.
Komea on kasvutahti pienellä ihmisellä, nyt vaaka näytti jo 3300 grammaa ja mittaakin tuolle oli tullut lisää, 49,5 senttiä oli lukemat sen osalta. Torstaina iskenyt lenssukaan ei ollut siis juuri vaikuttanut, onneksi se lenssu oli yhtä nopeaa mallia kuin ukolla joka kotiutui perjantaina töistä julmetussa räkätaudissa.
Rääppis oli kokolailla kunnossa jo lauantaiehtoona, eilen tuolla ei ollut enää pienintäkään jälkeä podetusta taudista. Ukkokin on jo kuosissa lenssuineen, tuo poti tautia pahiten perjantain ja lauantaina ilmassa oli enää kurkkukipua hänen osaltaan.
Neuvolasta kiikutin tyttären ja rääppiksen kotiinsa, itse kurvailin vauhdilla kotiin sillä ihana it-osaajani soitti passelisti tyttäreltä lähdettyäni että mitenkäs sitä oltaisiin kotona, hän kun tulisi sitä junnun konetta hakemaan. Niinpä niin, junnun kone.
Jotenkin tuntuu, ettei junnun kannattaisi koskea mihinkään mikä toimii verkkovirralla. Tai yleensäkään millään virralla. Käpylehmiä peliin vaan, prkl! Junnun konehan on ollut varsinainen kovanonnen kapine. Se kun hankittiin toukokuulla käytettynä ja huollettuna firmasta jonka kautta vanhat yrityskoneet päätyy uusille käyttäjille.
Koneethan on kautta linjan laadukkaita ja hyviä ja itse kannatan ehdottomasti niiden kierrätystä mutta tämän koneen kanssa on kyllä huono onni jyrännyt ihan tosissaan. Kun kapine hankittiin ei mennyt kuin viikko kun kone piti yllättäen todella omituisen äänen, sammui ja uudelleen käynnistäessä näyttöön paukahti teksti ”fan error”.
Mikään faniongelma nyt ei sentään ollut kyseessä, ehei, koneen tuuletin oli ottanut ja paukahtanut rikki. Just. Kone matkasi takaisin liikkeeseen tutkittavaksi ja kovin oli noloja kasvoja vastassa kun sitä sieltä korjattuna haettiin. Kas kun pojilta oli hässäkässä unohtunut joku paperijuttu kiinni johonkin koneen uumeniin ja sehän sitten oli ottanut ja leijaillut tuulettimeen ja tukkinut sen eli kosh, rikkoituihan se.
No, kone pelitti jälleen mainiosti kunnes kesäkuun alkupuolella junnu sähelsi ja sääteli jotain sen kanssa. Junnuhan käyttää konettaan todella monipuolisesti, itsellä ei ole hajuakaan puolestakaan jutuista joita koneen kanssa voi tehdä. Ohjelmoijaksi opettelusta tuo haaveilee mutta sen suhteen pitäisi ehkä olla vähän enemmän pitkäjänteisyyttä kuin junnulla on.
Junnu siis otti ja sähelsi ja kosh. Kesäkuun ekalla viikolla kone oli sekaisin kuin käkikello ohjelmiensa puolesta. Windows oli kadonnut jonnekin, tai no, ei nyt kadonnut mutta auki sitä ei saanut, palautuspisteitä ei ollut missään kolkassa saatavissa eikä mikään taikasanakaan saanut konetta heräämään eloon.
Vikasietotilassakaan tuo ei saanut ohjelmia auki joten huoks, huoks ja huoks. Jo tuolloin pidin jokseenkin ison saarnan junnulle koneiden käytöstä ja ohjelmien poistoista ja lisäyksistä. Selvää kun oli että junnu oli poistanut jonkin tarpeellisen osan windowsista siinä muistiin tilaa tehdessään. Just.
It-osaajanihan tuon silloin otti ja laitteli kuntoon, oli poistanut koko windowsin ja laitellut sen uusiksi sillä totta tosiaan, jotain tähdellistä siitä oli nakottu menemään siinä junnun sähellysten aikana. Kone pelitti ja kukkui muutaman ajan sen jälkeen kuin unelma kunnes kosh.
Kovalevy otti ja pimahti ihan tuosta vaan kesken käytön. Ja ei kun takaisin liikkeeseen ja takuuseenhan sekin meni, miten lie ollutkin niin huonoa onnea että se kovalevy pimahti mutta niin vain toisinaan saattaa käydä. Ja taas kone kukkui komeaan malliin kunnes reilu viikko sitten junnu otti sähelsi taas.
Jotain hiivatin salasanajuttuja tuo oli päättänyt suuressa viisaudessaan muutella ja kas. Kone lukittui. Väärä salasana, väärä salasana, väärä salasana. Tuossa kohtaa itselläni oli huumori jo niin kateissa että totesin tenavalle että minun puolestani saa olla lukossa vaikka maailman tappiin. Minä EN soittele ja kysele keneltäkään mitään.
Koska junnu nyt kuitenkin on pääosin hyvinkin ratkaisukeskeinen ihminen niin tottahan hän oli sitä tälläkin kertaa. Oli sitten salaa käynyt kurkkaamassa pyhänä puhelimestani it-osaajani numeron ja soitellut tälle josko tämä voisi katsoa saako sen pelittämään.
Sikäli it-osaajan pyörähtely oli varsin in ja pop että samalla kertaa lykkäsin tälle mukaan pari lenovon vanhaa konetta jotka on pölyttyneet kaapin uumenissa koska ne ei pelitä. Toisesta pimahti muistaakseni kovalevy vuonna muna ja käpy, toisessa oli ohjelmissa jotain ihan omituista. Kumpainenkin konehan on ollut meillä ”varakoneina” joten kriittistä tarvetta niiden kunnostukseen ei ole ollut.
Uusi kovalevykin minulla koneelle oli kaapin kätköissä mutta enhän minä sitä ole osannut vaihtaa ja laitella ja no, suoraan sanottuna en ole jaksanut edes kiinnostua riittävästi sen laittelusta tässä vuosien aikana. Kun nyt kuitenkin tässä torpassa on niitä koneita niillä joille ne tarpeen on niin siinähän on olleet ja odotelleet mitä tapahtuu.
Iltasella it-osaaja sitten seisoi jo uudemman kerran ovella junnun koneen kanssa. Tottahan tuo oli sen osannut laitella kuntoon tuosta vain suitsaitsukkelaan kun oli ensin kaivellut netin uumenista neuvoja ja keinoja moiseen salasanan poistoon.
Pienimuotoinen ongelma on niiden kahden muun lenovon osalta siinä että niihin ei löytynyt laturia, ei niin mistään, joten lähipäivinä niitä ei pääse romppaamaan. Junnun laturihan niihin kävisi mutta kun se on tietysti junnun koneen mukana siellä missä konekin. Olen tosin kokolailla varma että jossain tämän torpan uumenissa on lenovon laturi mutta missä… se onkin sitten ihan oma juttunsa se.
Sikäli olisi hyvä saada edes toinen niistä kapineista nyt toimivaksi että poikasen 18vee synttärit on ihan ovella ja tämän koneestahan kosahti kovalevy keväällä. Alunperin tuon oli tarkoitus ostaa kesätienesteillään uusi kone itselleen mutta eihän hän sitten malttanut kun lähti isänsä kanssa kesälomareissuun ja sinne meni rahaa.
Rahaa meni myös seutulippuun jolla kulki töissä ja jotain muutakin tähdellistä tuo rahoillaan touhusi niin että kone jäi listalta pois. Olisi ihan kiva saada toinen kone hänelle nyt omaksi sillä lenovon koneet on kyllä sitä laatua jota arvostan itse. Melkein yhtä paljon kuin tätä kohta kahdeksanvuotispäiviään viettävää Fujitsuani.
Tälle päivälle on vaikka mitä ohjelmaa tiedossa mutta varsinaiset suunnitellut osat alkaa vasta tuossa puolen päivän jäljestä joten aamupäivä menee sitten säheltäessä kotitöitä, tehdessä sapuskaa ja tutkaillessa mitä kaikkea onkaan hankittavana ennen ensi viikkoa.
Spede on kasvanut kesän aikana siinä määrin että uusia housuja ja paitoja pitäisi metsästää jostain, junnu on venähtänyt mittaa ainakin kymmenen senttiä (!!!) joten tuolle ei mene housuista enää oikein mitkään jalkaan ilman että nilkat on paljaana joten housuostoksia luvassa tämänkin osalta.
Hieman tuossa harkitsin josko saisi tällä viikolla aikaiseksi ja kieppuisi muutamat kirpparit läpi, junnulle täytyy toki hakea ihan kunnon liikkeestä niitä farkkuja mutta peruscollareita voisi löytyä kirppiksiltäkin. Niin ja paitoja spedelle, en mitenkään viitsisi ostella marketista niitä kympin tai kahdenkympin paitoja kun aika hyvin on tiedossa se että ne ei montaa kuukautta tälle päälle mene.
Vaan jaa. Josko tässä vielä kupposen kahvia joisi ennen kuin ryhdyn tyhjentämään tiskaria. Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 