Sataa sataa ropisee

Tämän kesän ihan ykkössatoa on tainnut olla vesisade. Ajattelin toki moista tuumiessani että näinköhän muisti tekee vain tepposensa mutta pikainen sademäärien googlaus antoi kyllä karun vastauksensa; täällä meidän maisemissa satoi kesäkuussa puoltoistakertaisesti edelliseen kesään verraten kesäkuun aikana.

Ja taas sataa. Johan siinä taisi neljä täysin sateetonta päivää olla välissäkin, ei kun siis kolme. Tämä sadehan alkoi illalla, vettä tuli myös kolmelta yöllä ja sitä tulee näin puoli seiskan kanttiin edelleen. Huoks. Oli siis enemmän kuin onni että rääppis päästiin noutamaan kotosalle juuri eilen. Auringonpaisteessa.

rääppis8

 

Ja tästä se kotimatka alkoi. Ukko toimi autonkuljettajana, mummi rääppiksen vaipanvaihtajana ja vaatettajana, tytär keskolan hoitajan ohjeistuksen vastaanottajana ja rääppis ihan vain tuijottelijana. Tämä kuva on sikäli erittäin hämäävä, että tämä taisi olla kokolailla ainoa hetki kun rääppis silmiään piti kiinni.

Varsinaisen automatkan tuo killitteli hereillä, tänne meille ehdittyämme minä syöttelin rääppiksen pullosta sillä tytär ei ollut ehtinyt edes syödä siinä päivän aikana ultrien ja rääppiksen jatkuvan nälkätilan takia ja einehti itse sillä aikaa siskonmakkarasoppaa.

Rääppiksen ruokailtua hyvällä halulla asetimme puoliunessa olijan ukon viereen makkariin ja lähdimme tyttären kanssa hoitamaan tämän apteekki- ja kauppa-asiat pois ennen kotiin siirtymistä. Vähänpä tiesimme kun oletimme rääppiksen, joka oli tuossa vaiheessa ollut hereillä jo kolme tuntia, nukkuvan sen ajan kun itse heilumme kaupoilla.

Pah ja pöh. Siellä tuo makoili ukon jalkojen päällä ja tölläsi vuoroin ukkoa, vuoroin viereistä ikkunaa kun kotiin palasimme. Pienintäkään kohtausta tuo ei ollut saanut, ehei, olipa vaan odottanut että suljimme oven perässä ja alkanut ukolle silmäpelin, toki muutaman tutin tipautuksen ryydittämänä.

On se vaan aika rääppis. Minä puin rääppiksen uudemman kerran ulkovaatteisiin ja lähdin kiikuttamaan tytärtä, prinsessaa ja poikasta 18vee, niin ja rääppistä, tyttären kotiin. Eksä kun oli tulossa myöhemmin ehtoosta käymään tyttärellä ja nappaisi samalla poikasen matkaansa, prinsessa taas lähti ekan yön turvaksi tyttärelle.

Tytär siinä syötteli rääppiksen sillä aikaa kun prinsessa purki tämän kauppakassit kaappeihin, minä puolestani laittelin vauvan vaatelipastoon vaatteita jotka ukon sisko aamusta toi meille rääppistä varten. Vaaleanpunaista ja paljon, etten sanoisi. Pieniäkin ovat, passelisti.

Poikanen puolestaan keitteli kahvit ja minä vaihdoin rääppiksen vaipan ja röyhtäytin tämän ruokailun päätteeksi. Jotenkin sitä kuvitteli siinä kohtaa että jo reilun neljä tuntia hereillä tuijotellut pikkuihminen olisi valmis unille mutta pah ja pöh.

Tuo mitään nukkua tahtonut. Kunhan halusi tuijotella ja kuulostella ääniä ympärillä. Toisaalta, aika paljon ne taitaa keskolan äänistä poiketakin että onko ihme. Sinne tuo jäi makuupussukkaan köllöttelemään sohvalle kun minä lähdin puoli seiskan kanttiin kotiin.

Illalla tytär viestitteli että rääppis oli simahtanut aika pian minun lähtöni jälkeen, herännyt syömään ja simahtanut uudelleen. Kympin kanttiin ehtoosta tytär oli saanut tuon jo ihan yöunille asti ja nyt aamulla puhelimessani seisoi viesti jonka mukaan rääppis oli herännyt syömään piirun ennen kolmea.

Sitä syömistä oli sitten jatkettukin aina aamukuuteen asti sillä sehän se on ollut rääppiksen tekniikka sairaalassakin, tosin tämä tankkaussyönti on ajoittunut siellä puolen yön tietämille. Rääppis kun syö, torkahtaa tissille, syö lisää, torkahtaa uudelleen ja havahtuu taas syömään.

Olipa viestin jatkeena vielä sekin, että tytär soittelee kunhan heräävät ihan aikuisten oikeasti eli oletusarvoisesti aamuysin-kympin kintaalla. Siellä on eka yö mennyt siis varsin hyvin, ei valittamista niiltä osin. Saapa nähdä mitkä heidän kuvionsa on tänään, rääppishän saisi jo ulkoilla mutta kuka hullu tuohon sateeseen ulkoilemaan lähtee?!

Huomenna rääppiksellä onkin sitten ensimmäinen neuvolakäynti, painokontrollin muodossa on moinen. Eilen paino oli jo huikeat 2170 grammaa aamulla ja pituuttakin oli tullut jälleen sentti lisää eli sekin oli jo 45 senttiä. Vauhdilla tuo nyt kasvaa kun vauhtiin pääsi.

Vaan jaa. Luulenpa, että jatkan kahvinjuontia vielä tovin ennen kuin ryhdyn kolistelemaan. Ai niin, spedelle rääppiksen ensikohtaaminen oli kaikista tunteikkain. Lapsiparka alkoi itkeä kun rääppiksen näki. Spede on herkkis, ollut koko pienen ikänsä.

Se on siis moro ja have fun!

 

 

 

Kirjoittanut Seidi Kategoriassa Mummu

2 comments on “Sataa sataa ropisee

  1. Onnittelut mummille aivan ihanasta pienestä tyttövauvasta!!!!
    Olen ollut kaksi viikkoa kuumeessa enkä edes koneelle ole jaksanut nousta, mutta olipa kerrassaan ihania kuvia täällä odottamassa. Mummien kuuluukin seota ihan totaalisesti kun vauvat syntyvät. Olipa hän pieni, mutta pienestä ne vauvat isoiksi ponnistavat.
    Ihania kesäpäiviä teille kaikille uuden perheenjäsenen parissa! Toivottavasti aurinko alkaa paistaa niin saatte vaunutella oikein urakalla!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s