Perjantaita

Hienostihan minä osasin tämän blogin asettaa lomateloille, tämä viikko mennyt ihan hujauksessa ja ilman bloggailuita. Pakko myöntää, sairaalan ja kodin välinen reissu alkaa olla vähitellen taas niin nähty että suorastaan tympii sitä kurvailla mutta minkäs teet, tytär ja rääppis kun on edelleen tiukasti sairaalassa.

Tai no, tytärhän on siellä potilashotellin puolella, rääppis keskolassa. Tänään on jälleen yksi niistä päivistä kun eletään ”ehkä”-linjalla. Jotain verikokeita ottavat nyt aamusta ja jos ennättävät niin tutkailevat munuaisetkin tänään. Jos ei, jää se maanantaille ja silloinhan on ihan selvää että ennen sitä ei kotiin ole pääsyä.

Kertakaikkisen hienostihan rääppis siellä jakselee, ei valittamista siltä osin. Rauhallinen pieni ihminen, kova tyttö syömään ja seukatakin pitäisi jo aina välillä ihan tuntitolkulla. Paino on edelleen piirun verran alle 2 kilon mutta sitä tarkalleen kahta kiloa ei pidetä mitenkään erityisen sitovana. Vointi sen määrää miten kotiin lähdetään ja niin, nuo loput kokeet joita ollaan tekemässä.

Tytär itse voi vallan hyvin, nyt kun kotipään stressin aihe on saatu ainakin toistaiseksi pois on ne verenpaineetkin alkanut asettua paikoilleen. Tylsäähän tuolla toki on, iltamyöhään vauhdilla hotellille nukkumaan, aamulla aamupalalle ja keskolaan ja loppupäivä meneekin keskolan ja kahvion välillä kulkiessa silloin kun rääppis koisaa ja itse tarvitsee evästä.

Tänään olen jälleen lähdössä tytärtä treffaamaan, niin ja rääppistä, keskolassa oli nyt tullut rajoitus vierailuille sillä joku pöpö on alkanut kiertää sielläkin vauhdilla mutta tyttären kohdalla mummille annettiin vierailulupa koska isähän ei siellä käy eikä vauvan elämään osallistu. Jes!

Pakko myöntää, että keskolassa ollut käytäntö on kummastuttanut minua aina. Kun normaalilla vieriosastolla ei saa vierailla kuin lapsen isä ja isovanhemmat niin keskolassa on saanut vierailla ihan kaikki kumminkaimoista naapurin muoreihin. En pidä alkuunkaan annettua rajoitusta huonona, päinvastoin oikeastaan.

Ja onneksi henkilökunnalta löytyy sitä sydäntä homman suhteen, hoitaja itse oli mennyt tyttären juttusille tämän rajoituksen tultua voimaan ja sanonut tyttärelle, että hän on kyllä vähän miettinyt että pitäisihän tyttärelläkin olla oikeus jonkun tukihenkilön vierailuihin vauvan luona kun sitä isää ei ole kuitenkaan näkynyt.

Muilta osin tälle päivälle ei olekaan kummoisia suunniteltuna, tyttären asunnolla nyt on tarkoitus pyörähtää jossain kohtaa. Lauantaina tilaamani keskosvaipat saapui passelisti keskiviikkona kotiin kannettuina joten vien nekin samalla sinne valmiiksi odottamaan rääppiksen kotiutumista.

Kovasti tässä on koetettu miettiä missä kohtaa pääsemme lähtemään tenavien kanssa huvipuistoreissuun, tarkoitus kun on mennä duudsonparkkiin mutta tämä tyttären sairaalassa oleskelu nyt hieman hidastaa lähtönopeutta. Reissussa kun on tarkoitus olla ihan yötäkin niin jotenkin tässä ei viitsisi lähteä ennen kuin tytär ja rääppis on kotona.

Vaan jaa, josko tähän loppuun laittaisin rääppiksen tuoreimman kuvan, se on parin päivän takaa. Aivan käsittämätöntä kuinka nopeasti pieni ihminen muuttuu kasvoistaan, eihän tuo näytä yhtään samalta kuin edellisissä kuvissa.