Huomenta sitten taas

Ja näin sitä ollaan autuaasti keskiviikossa joka tarkoittaa käytännössä sitä että näitä työaamuja on jäljellä tarkalleen kaksi tämän aamun jälkeen. Jes!

Eilen tenava oli varsin hyvällä päällä, melkein sanoisin että ehkä liiankin sillä päivä perustui pitkälti nauruun ja räkättämiseen. Se ihan hieman hankaloittaa hommia kun toinen hepuloi jatkuvalla syötöllä mutta sittenkin, parempi niin kuin se jatkuva rähjääminen ja kiukkuaminen.

Hommat nyt saatiin sentään tehtyä joten ihan plörinäksi touhu ei sentään mennyt. Harmillisesti tenava otti ja sössi viimeisellä välkällä, mikä ihme idea oli heittää isompaa oppilasta kivellä? Tänään tuolla on näin ollen sisävälkät ja epäilenpä, että känkkäränkkääkin on näin ollen luvassa ja paljon. Huoks.

Työmaalta säntäsin hyvissä ajoin speden koululle terkkaa ja lekuria tapaamaan ja kas, varsin antoisa reissuhan tuo taas oli sillä samalla kertaa otettiin katsannon alle junnun silmälasiasia. Junnu itse ei ollut paikalla mutta pianko tuo paikalla piipahti kun itse kotiin ennätin ja esitteli silmänsä lääkärille.

Junnun toinen silmähän karsastaa ja paljon. Ja kun sanon paljon niin myös tarkoitan paljon, kyseessä ei ole siis mikään pieni karsastus vaan ihan kunnollinen silmän asennon muuttuminen kun silmälasit otetaan pois. Vasen silmä katsoo suoraan nenänvarteen niin että silmä iristä ei juurikaan näy sen käännyttyä.

Muutama vuosi takaperin lapsi siirrettiin taysin kirjoilta pois tämän asian suhteen ja kas, nyt käytäntöä on taas vaihdettu ja tämän pitäisikin olla taysin kirjoilla kun on kyse karsastuksesta. Just. Jäi jokseenkin auki se, että kirjoittaako lekuri nyt sitten lähetteen taysiin vai ei, se selvinnee minulle tänään kun junnu menee kouluun.

Kotiin ehdittyäni iskikin sitten pienimuotoinen katastrofi. Minun läppärinihän on auki kaiket yöt, vain aamuisin töihin lähtiessä tuuppaan sen kiinni. Aamu alkaa tämän kapineen seurassa ja työpäivän jälkeen on tapana tutkailla pikaisesti milloin mitäkin koneen herättyä.

Loppupäivän kone nököttää itsekseen, aina välillä siinä tulee piipahdettua katsomassa mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Eilen nakkasin vauhdilla virran koneeseen ja ryhdyin speden läksyjä tarkistamaan, pakattuani lapsen repun klikkailinkin jo selainta auki.

Siis omg! Selain ilmoitti ettei moista tiedostoa ole olemassakaan! Sen parempi onni ei ollut explorerinkaan kanssa, sehän nyt ei tosin ole koneessani toiminutkaan vuosikausiin. Ja uusi yritys, sama tulos. Jälleen uusi, ei selainta. Tsiisus! Pikakuvake kyllä olla könötti paikallaan sievästi.

Pelmasin googlesta ohjeita kännyllä ja manasin sillä oikeasti. Onhan tämä nyt vanha mylly, en väitä, ja onhan täällä nyt muitakin koneita joita kurkkia tarvittaessa mutta hei. Minun aamurutiniini ei todellakaan toimi jos en pääse omalla myllylläni, omilla näppäimilläni kirjoittamaan.

Ei ukon näppäimet pelitä alkuunkaan, ne on oudosti sijoitettu. Eikä junnun, puhumattakaan nyt prinsessan koneesta. Ei se vain toimi niin! Minä siis sammutin konetta, käynnistin konetta, klikkailin selainta, kokeilin ietä, manasin, sammutin, käynnistin….

Voi pöh ja pah sanon mä! Millä ihmeellä sitä lataa ja asentaa uuden selaimen koneeseen jos ei mikään selain toimi niin että nettiä pääsee pelmaamaan??? Että kuulkaa repi ja raastoi ihmistä moinen, eikä google todellakaan tarjonnut mitään osviittaa ongelman ratkaisemiseksi.

Lopulta otin ja ajoin järjestelmän palautuksen ja kas, ie alkoi toimia. Siis täh. Se ei todellakaan ole toiminut vuosikausiin kapineessa eikä hajuakaan miksi, mutta nyt se toimi. Oma selain ilmoitti edelleen ettei sitä ole pikakuvakkeesta huolimatta mutta tosiaan, ie heräsi.

Chromen uusi lataaminen toi mukanaan vähemmän toivotun vieraan, jonkun hemmetin dregal-sontiaisen joka osoittautui jälleen yhdeksi kotisivukaappariksi ja sen jälkeen pelmasinkin sitten aikani sen poistoa vikasietotilan kautta.

Miksi ihmeessä ihmisellä pitää olla niin nopeat sormet? Minä kun melkein arvasin että niin voisi käydä kun klikkailin chromea lataukseen, latausosoite kun oli joku mikälie ja tarkoitus oli kyllä vaihtaa latauspaikkaa mutta pah ja pöh siinäkin kohtaa, sormet ehti klikkailla ennen kuin ehdin kissaa sanoa ja huoks.

No, sain minä sen sontiaisen pois kun aikani kikkailin, nyt olen tosin kahden vaiheilla uskallanko sammuttaa kapinetta edes päiväksi sillä oikeasti. En ala mitään jos tämä taas hukkaa kaiken itsekseen päivällä sammuksissa ollessaan. Ei sitä nyt joka päivä viitsisi paria tuntia koneen kanssa jumpata, niin se vaan on.

Loppupäivä menikin sitten jo varsin normikaavalla, ruokaa, kahvia, sateen manaamista. Toisaalta, sainpa vietyä huonekuusen nauttimaan kunnolla kosteasta ilmasta, tuolla se nököttää edelleen ulkorappusilla nauttimassa olostaan.

Se normikaava meni tosin päin prinkkalaa siinä kohtaa kun junnu sai totaalisen flippauskohtauksen, saa nähdä mitä sotatiloja täällä vielä tuleekaan olemaan ennen kuin tämä kasvaa ihan oikeasti isoksi. Ei meillä ole yksikään lapsista ollut yhtä raivopää kuin junnu tuossa, tai missään muussakaan, iässä.

Murkkuikää minä syytän, sehän pojalla nyt ihan selvästi on, ja siihen kun laittaa väsymyksen kylkeen niin johan lähtee. Ja koko soppa lähti niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin rahasta. Joopa joo, junnu kun on saanut muutaman kymmenen dollaria itselleen ja niiden vaihtohan tuolla nyt polttelee kovin mielessä.

Mitään hinkua niiden vaihtoon ei ole sen paremmin isällä kuin äidilläkään, summa kun nyt ei kuitenkaan ole mikään päätä huimaava mutta pojallapa on. Tämä oli sitten soittanut jo mummuakin hätiin rahanvaihtokeikalle ja mummu oli jo lähdöillään kunnes oli hoksannut kysyä pankista onnistuuko moinen.

No, ei ilman huoltajaa. Ja rahojen alkuperäkin olisi tarpeen tietää. Siitähän se riemu sitten repesi ja ihan tosissaan repesikin. Jösses iivari sentään sitä huutoa! Ja raivoa! Kun meillä komentaa lasta, siis ketä muuta tahansa kuin junnua, rauhoittumaan niin mökötyksen kauttahan sitä rauhoitutaan.

Ei junnu. Tämä hakkasi pöytää nyrkillä, omassa huoneessaan tuo potki kattoa, hakkasi tavaroita pöytään, paiskoi vaatteita. Uusi keikka alakertaan ja makkariin istumaan ja rauhoittumaan niin kappas, tämä kolisti sänkyä, potki lipastoa ja huusi ja rähisi.

Ja takaisin keittiöön. Tämä silppusi talouspaperia pöydälle, hakkasi nyrkkiä pöytään ja raivosi. Lopulta otin ja takavarikoin lapsen läppärin ja ne rahat. Edelleenkään tuo ei osoittanut minkäänlaista rauhoittumisen merkkiä vaan jatkoi raivoamistaan, tällä kertaa verbaalisesti.

Hän tappaa itsensä, hän lähtee täältä eikä tule ikinä takaisin, pistä hänet vaikka lastenkotiin. Voi tsiisus. Keittiöön osuneetkin sai osansa raivosta, httiin tuo toivotti jokaisen paikalle osuneen vuorollaan. Melkein tunnin tuo raivosi. Ukko oli saada hermoromahduksen ja slaagin, minä vain tein omia hommiani rauhassa sanomatta mitään.

Sen verran tosin totesin että eipä meno juurikaan eroa työpaikan menosta pahana päivänä, ihan yhtä sekopäistä touhu on välillä sielläkin. Siinä kohtaa kun poika viimein alkoi rauhoittumaan oli tämä sitten todella katuvainen ja pahoillaan.

Säälissäkin tuo kieppui, kun kaikki on nyt sitten ihan pilalla. Huominen on pilalla ja tämä päivä on pilalla ja kaikki on pilalla. Totesin, että ei kai nyt sentään kaikki ole pilalla. Kotiarestia nyt on lauantaihin asti ja läppäri on takavarikoituna ennalta määräämättömän ajan mutta ei kai se nyt tarkoita sitä että kaikki on pilalla.

On se. Kaikki on pilalla. Kaikki varmaan vihaa häntä, ihan varmaan vihaa. Liekö tämä ajatus tullut pojalle siitä kun huusi raivopäissään poikaselle 18veekin ihan täysiä ruokottomuuksia tämän hakiessa kahvia. Samanlaista huutoa tuo siinä raivotessaan piti spedellekin, samoin prinsessalle kun tämä paikalle osui.

Pakko se oli todeta, että ei kukaan vihaa mutta varmasti on moni loukkaantunut sanoista joita käytti. Jopa äiti on ihan järkyttynyt siitä millaista kieltä lapsi voikaan käyttää raivotessaan. Ja millaista jälkeä saada aikaan! Keittiössä kun oli reippaanlaisesti sitä talouspaperia silputtuna niin lattialla kuin pöydälläkin.

Että nyt ei sitten muuta kuin keittiön siivous, ensin pöytä ja penkit ja sen jälkeen imuri käteen. Kaupallekin kun pitäisi kerran vielä ehtiä hakemaan evästä seuraavan päivän luokkatapaamista varten. Junnu teki työtä käskettyä kyyneleet silmissä ja voi kun tuo olikin pahoillaan.

Toivonpa tosiaan, että tämä pahoillaan olo pysyy tämän mielessä pitkään. Melkein arvattavissahan tämä junnun raivopuuska oli, tämä kun on nukkunut huonosti jo useamman yön peräjälkeen ja junnun kohdalla huonot yöunet johtaa aina jossain kohtaa totaaliseen flippiin.

Huonot unet ja murkkuikä, ei hyvä yhdistelmä ei. Kyllä minä siinä ennätin miettiä jo kerran jos toisenkin sitä kuinka kamalan paha olo lapsella pitääkään olla moisen kohtauksen saadakseen. Ja kun junnu on kuitenkin perusluonteeltaan tämän torpan ehdottomasti aurinkoisin, sosiaalisin ja empaattisin ihminen mutta sitten kun lähtee niin lähtee ihan lapasesta koko homma.

Junnupolohan murehtii ihan kaikkea. Nälänhätää, eläinten oloja, sotia. Kenelläkään, sen paremmin ihmisellä kuin eläimelläkään, ei saisi olla paha olo. Sikäli toisaalta ehkä ihan hyväkin, että päästeli nyt sitten kunnolla höyryjä ulos mutta olipa se rassaavaa touhua silti.

Loppuilta menikin sitten jo varsin rauhallisissa merkeissä. Junnu pyörähti kaupalla siivottuaan, söi iltapalan ja paineli todella ajoissa nukkumaan. Kysyi toki yläkertaan lähtiessään että saako ottaa läppärin mennessään, minä en antanut ja totesin että lapsi varmaan itsekin ymmärtää miksi se on nyt takavarikoituna.

Oletusarvoisesti voisi kuvitella, että junnu on saanut ainakin osan univeloistaan nyt kuitattua. Tuo kun nyt ei vain toimi kun on väsynyt ja viikonlopun yökyläreissu on takuulla lisännyt sitä väsymystä ja paljon. Kotonahan tuo kukkuu monesti vaikka kuinka ja pitkään omassa huoneessaan mutta millä senkään sitten estät?

Itse kun tulee nukuttua jo kympin kanttiin lähes joka ehtoo eikä tuo yläkerrassa rymsteeraa niin että se niitä omia unia häiritsisi. Pitäisikö se ottaa viereen nukkumaan? Kohta 13-vuotias mukelo? Ehkä nyt kuitenkaan ei. Onneksi alkaa kesäloma ihan kohtsilleen joten niitä univelkojakin saa kuitattua ihan tosissaan.

Vaan jaa. Tässähän pitäisi kaiketi ryhtyä omaa habitustaan kohtsilleen tutkailemaan. Tänään tiedossa on normipäivä, niin paitsi että välkät menee eriytystilassa, mutta muuten. Huomenna onkin sitten taas palaveria ja kevätkahvitusta ja vaikkas mitä muuta vastaavaa diipadaapaa.

Se on siis moro ja have fun!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s