Neljä, enää neljä työpäivää. Jes! Tosin todettakoon, että eilinen työpäivä meni varsin hyvin mitä tenavaan tulee, vain ekalla tunnilla tuolle iski yhtäkkiä se musta hetki jolloin huudettiin ”mä en osaa, mä en tee”. Ja kyllä, jälleen kyseessä oli simppeli peruslasku, ekaluokkalaisten tasoa jos tarkkoja ollaan, ja kyllä, jälleen tenava oli juuri laskenut yhden ihan vastaavan ja osannut sen.
No, onneksi se oli päivän ainoa en osaa-hetki, muilla tunneilla hommat sujuikin sitten varsin passelisti ja hyvin. Välkätkin sujui paljon paremmin kuin edellisellä viikolla mutta tuolloin niihin vaikutti parhaan kaverin poissaolo jolloin sitä tekemistä ei tietenkään ollut samaan tapaan kuin sen parhaan kaverin kanssa on.
Muiltakin osin työpäivä meni varsin hyvällä sykkeellä vaikka minua riivasikin osan päivästä ihan suunnaton yleisv.. ketutus. En edes tiedä mistä se tuli, ihan yhtäkkiä alkoi vain ketuttaa niin maan perusteellisesti ja sitähän sitten riitti jonkin aikaa sitä ketutusta. Ohikin se meni yhtä yhtäkkisesti kuin oli tullutkin eli jaa-a.
Kotiin ehdittyäni ryhdyinkin sitten vauhdilla touhaamaan eväsosastoa kuntoon, jääkaapissa tosin oli ruokaa vaikka millä mitalla lämmitystä vaille joten otin ja lämmitin lasagnettea spedelle ja poikaselle 18vee pannulla samalla kun tusasin kukkakaali-parsakaaligratiinia uuniin ja salaattia kulhoon.
Hyvin upposi spedeen tämä annos salaatteineen päivineen, poikanen 18vee nyt ei vihreitä lautaselleen huolinut taaskaan. Saisi kyllä opetella syömään salaattia ihan tosissaan, se kun olisi hyvää ja terveellistä mutta eipä tuo ottanut mutinoitani kuuleviin korviinsa.
Junnulle ja itselleni tein sitten ihan erilaiset sapuska-annokset, junnuhan on siitä kiva ruokakaveri että tämä syö suunnilleen mitä vaan ja tämän herkkuihin kuuluu kaikki kasvikset muodossa missä tahansa, noin suunnilleen. Laittelinpa lapsen lautaselle vielä loput lohetkin jääkaapista, sehän on yksi ihan ehdoton junnun suosikki.
Vaan olipa kertakaikkisen mainio ateria, ei muuta voi sanoa! Ruoan päälle tuijotin koston ja join kahvia, raparperipiirakkaakin siinä tuli palanen nautiskeltua. Loppupäivä menikin sitten ihan peruspuuhissa eli keittiön siivoilua, pyykkien laittelua, speden kanssa treenattiin pyöräilyä ja niin edelleen.
Tämä pyöräilyjuttu on himppasen hankala tällä hetkellä. Lapsihan oppi ajamaan ilman apareita pätkän matkaa viime kesänä mutta yhden ainoan kaatumisen seurauksena tuo ei suostunut yrittämään uudelleen. Hankalaa se pyörän päälle saaminen oli nytkin mutta kun tuon viimein siihen sai niin eihän tuo olisi malttanut lopettaa.
Aparit olisi mielestäni todella in ja pop tässä kohtaa, niitä tuskin tarvitsisi edes kauaa pitää kun lapsi jo polkisi mennen tullen ja ne voisi ottaa pois mutta niinpä niin. Aparit kyllä löytyy mutta kiinnitysosat on autuaasti kateissa. Just. Aikani niitä kaivelin pitkin puuvajaa ja kuistin hyllykköä eilen mutta eipä vaan löytynyt. Voi rähmä!
No, minkäs teet, tässä ollaan nyt itse sitten ukon kanssa apareina, hieman rankkaa puuhaa vain on se kun poika polkee apinanraivolla ja on kellahtaa milloin kummallekin sivulle. Ihan rehellinen hiki siinä eilen tuli juostessa tämän rinnalla, ei sille mitään voi.
Tänään onkin sitten onneksi (!) lyhyt työpäivä, minun on pakko ottaa tunti ylitöistä että ennätän speden kanssa koululääkärin tapaamiseen. Hyvä juttu kaikkineen, minulla kun niitä ylitöitä seisoo listassa vielä reilut kaksi tuntia ja ne on pakko saada tällä viikolla tuhlattua pois.
Muuta ihmeellistä tässä päivässä ei pitäisi ollakaan, mitä nyt sihtailin jo eilen että hemmetti soikoon. Nurmikko on kasvanut niin vauhdilla että uusintaleikkaus ei olisi pahitteeksi jo tässä kohtaa. Saattaa olla että sen leikkaankin, tai sitten siirrän kyseistä toimea vielä päivällä tai parilla.
Kaupoillekin pitäisi jossain kohtaa tätä viikkoa ennättää, prinsessa kun väitti kivenkovaan tarvitsevansa uudet vaatteet kevätjuhliin. Tässä kohtaa oli ihan pakko jarruttaa. Missäs ne rippivaatteet on? Niillä juhliin pääsee ihan yhtä hyvin kuin rippijuhliinkin, ei tässä nyt ryhdytä rahaa prinsessaan tunkemaan.
Melkein riitahan siitä saatiin aikaan, se tosin kuivui kokoon kun totesin että toki, uudet legginsit ja sukkia voidaan hakea mutta siinä se, rippijuhlissa käyttämänsä puseron saa kaivaa esiin jostain sillä sitä tuo ei ole käyttänyt kertaakaan rippijuhlien jälkeen.
Aina välillä sitä miettii että onko prinsessasta tulossa lellitty ja hemmoteltu neiti. Tässä vahvasti miesvaltaisessa torpassa kun tämä tosiaan saa herkästi helpommin tahtonsa läpi, tytärkään kun ei ole enää jakamassa tyttömaailmaa täällä.
Tytärhän nyt toki saa juuri tasan tarkalleen mitä keksii pyytää tätä nykyä, hän kun ei kummoisia ikinä pyydä ja ne on tarkalleen perusteltuja ja ajateltuja juttuja kun jotain keksii mainita tarvitsevansa mutta prinsessa. Tuo nyt pyytää ja toivoo sitä ja tätä ja tuota.
Ja koska tämä on prinsessa niin jos äiti ei lämpene niin useimmiten iskän saa lämpenemään kun himppasen makoilee vieressä, pulputtaa ja hymyilee. Tosin useimmiten ne toiveet ja pyynnöt on ihan perusteltuja ja järkeviä mutta sittenkin.
Saahan tuo erilailla sekä aikaa että materiaa kuin tytär sai samassa iässä. Siihen voi tosin vaikuttaa osaltaan sekin, että kun tytär oli samassa iässä oli talossa väkeä kuin pipoa ja raha paljon tiukemmassa kuin tällä hetkellä on. Olisi ollut, ihan vain esimerkkinä, pienimuotoinen taloudellinen katastrofi jos olisin joutunut hankkimaan tyttärelle yhtä kalliita kasvojen hoitotuotteita kuin prinsessalle on hankittu.
Ja missä välissä olisin ehtinyt tyttären kanssa samaan tapaan kirjasto- tai shoppailureissuille kuin olen prinsessan kanssa ennättänyt. En missään. Spedehän syntyi kuin tytär oli 15-vuotias ja ennen speden syntymää minulla oli kolme lasta hoidossa ja lisukkeena vielä inkeroinen. Silloin se kiirettä piti, jos ihan rehellisiä ollaan, tätä nykyähän tätä aikaakin on ihan eri tapaan.
Aikahan siinä taitaa isoin ero olla. Prinsessalle on erilailla aikaa hakea ja etsiä niitä vähemmän järkeviäkin toiveita, nytkin olen käyttänyt suht paljon aikaa viestitellen ebay-myyjän kanssa prinsessan synttärilahjan tiimoilta. Joululahjaksihan tuo sai toivomansa yhtyeen dvd-boksin, samaiselta myyjältä sekin, ja nyt on reilu viikko käytetty siihen että on tehty jonkinasteista suunnitelmaa siitä mitä kaikkea prinsessan synttärilahjapakettiin sujauttaisi.
Samainen Suomessa vähemmän tunnettu yhtye runsaalla lisäkrääsällä varustettuna, valinnan vaikeushan siinä iskee kun on kaikkea aina koruista, vaatteista ja nalleista lähtien tarjolla. No, josko se jossain kohtaa siitä muotoutuisi hyväksi lahjapaketiksi, tällä hetkellä valikoima on vielä piirun verran auki.
Vaan jaa, kellohan on jo vaikka mitä ja minä vain istun ja plääsään. Pitäisi kaiketi ryhtyä vähitellen tutkailemaan miten sitä saisi kutristonsa jotenkin järkevästi asettumaan, nythän ne sojottaa jälleen kerran kymmeneen eri suuntaan. Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 