Jaa notta sunnuntai

Ja ihan pyhäpäiväsellainenkin vielä. Pöh ja pah, sanon minä. Jotenkin minusta sunnuntaihin osuvat pyhät on ihan hölmö juttu, oli jo silloin tenavana. Kun on sunnuntai niin on sunnuntai ja sillä siisti. Tosin onhan näissä sen verran muutosta niihin kakaravuosiin että pyhäpäivän osuessa sunnuntaihin kauppa on tosiaan kiinni.

Mukelonahan se nyt oli aina sunnuntaisin kiinni, oli pyhäpäivä tai ei. Aukesi aamuysiltä arkisin ja meni kiinni iltakuudelta, lauantaisin kaupan ovet meni säppiin jo päivällä kahdelta. Sillä kylällä missä minä lapsuuteni asuin ei ollut edes kioskia, niin paitsi kesäisin.

Eikä välttämättä joka kesä edes. Huoltoasema oli ja bensaa sai ihan joka päivä mutta ei sen bensa-aseman kahvio silti pyhisin auki ollut. Niin paitsi meille huoltoaseman tyttären kavereille, kyllähän me kahviosta sunnuntaisin saatettiin hakea edellisen päivän munkkeja tyttären kanssa.

Ja lämmittää niitä ihmeellisessä laitteessa jollaista ei oltu ennen nähty, eikä todellakaan edes kuultu moisesta, jolloin munkki oli ihan kuin juuri leivottu. Siinä laitteessa sai kaakaonkin hetkessä kuumaksi ilman että tyttären äidin tarvitsi edes vahtia touhua pohjaan palamisen varalta. Oi niitä aikoja!

Talviaikaan huoltoaseman tyttären isä kuskasi meitä jääajoissa ja pääsimmepä kerran ihan Jyväskyläänkin asti, Laajavuoressa kun oli joku konferenssi tai mikä lie mihin isä osallistui ja me saimme päivän ajan näytellä tärkeitä ja isoja ihmisiä tyttären kanssa hotellin ravintolassa piikkiin ruokaa tilaten.

Autojakaan kylillä ei liikkunut sunnuntaisin. Eipä silti, ei niitä liikkunut juuri arkisinkinkaan enää kaupan kiinni mentyä. Kirjasto oli auki viiteen arkisin, siellä istuttiin ja kuunneltiin musiikkia kuulokkeilla. Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma oli ihan mahdottoman kovaa settiä joka sai esiteinien sukat pyörimään jaloissa!

Kirjastokortti oli kirjastotädillä. Sellaisessa puisessa lokerossa. Sinne tuo kirjaili lainaamasi niteiden numerot, kirjan sisäkannen muovitaskuun sujautettavalle pahvilapulle taas palautuspäivän. Kirjasto oli samassa talossa kuin pankki, toinen niistä kylällä olevista. Tai no, postipankkihan se oli eli postinahan tuo tunnettiin.

Ja niitä kauppojakin oli muuten kolme, kunnes yksi niistä lopetti. Siihen yleensä käytyyn kauppaan tuli uusi kauppias ja toi tullessaan kaksi tyttöä joihin tutustuttiin pikapikaa. Toisen kaupan tyttären kanssa olikin jo leikitty iät ja ajat ja testattu marenginleivontaakin näiden keittiössä.

Ei muuten onnistunut, ihan velliä se oli. Mutta hyvää sellaista, sitä oli kiva lusikoida suuhunsa ulkorappusilla istuessa ja miettiessä pitäisikö laittaa teltta pystyyn ja nukkua siellä yö. Sellaisina kesinä kun kioski oli auki käytiin sieltä hakemassa irtareita illaksi, niitä syödä mutustettiin joko teltassa tai sitten koivun oksalla istuen.

Toisen kaupan tyttärillä ei ollut alkuunkaan yhtä makea piha mutta toisaalta kauppa oli niin keskellä kylää että siitä pääsi joka paikkaan muutamalla askeleella. Kuten nyt vaikka vastapäiseen lehmihakaan. Sinne ei tosin saanut mennä, mutta kyllähän niitä lehmiä oli pakko silitellä aina välillä aidan yli.

Kesäpäivät asuttiin uimarannalla, kesäillat sitten kaverin tai omassa pihassa. Meillä ei muuten oikein koskaan tainnut yöpyä kukaan, sen sijaan minä olin aina kun paikan sain jollain kaverilla yökylässä. Yleensä joko huoltsikan tai toisen kaupan tyttärellä, muutaman kerran taisin kyllä yöpyä siellä toisenkin kaupan tyttärillä.

Parhaalla ystävälläni en ollut koskaan yötä, siellä kun oli ihan eri kuri kuin muualla. Eihän tuo päässyt välttämättä aina uloskaan ja kotiarestia tuolle tuntui tulevan likipitäen kaikesta. Jo silloin lapsena ajattelin monesti että johtuukohan se siitä että hän ei ole oikeasti äitinsä ja isänsä tytär vaan tuotu muualta asumaan sinne.

Niin ja tulihan sitä yövyttyä siellä ekalla rakkaudellaankin monesti. Se tosin johtui siitä, että meidän vanhemmat oli kavereita keskenään ja viettivät aina välillä aikaa porukalla. Sen ekan kanssa sovittiin että kun kasvetaan isoiksi niin perustetaan autokorjaamo ja aletaan ajaa rallia.

Se taas taisi johtua pitkälti siitä että hänen isänsä oli autokorjaaja ja kesäisin saimme ajaa mikroautolla sen minkä sielu sieti pitkin heidän tietään. Isä-parka sitä mikroautoa joutui sitten korjailemaan taajaan, me kun olimme aika hurjapäisiä kuljettajia.

Kahdesti päivässä kylältä meni bussi isoon maailmaan ja kahdesti päivässä sinne pääsi isosta maailmasta. Niin paitsi sunnuntaisin jolloin kylän bussiliikenne oli tarkalleen yksi sinne illalla saapuva linja-auto. Tosin postiautolla pääsi kyllä arkisinkin kerran päivässä. Ja sinne isoon maailmaan oli matkaa.

Eipä tainnut siinä kylässä olla montaakaan paikkaa jota ei lapsena olisi koluttu. Tiesimme parhaat kummitustalot, parhaat majanrakennusmetsät, parhaat ”vuoret” joista näki kauas ja ehdottoman parhaat ojat kevätaikaan. Koulun pellolla oli talvisin pieni lumesta rakennettu hyppyrimäki ja me kaikki olimme Matti Nykäsiä ja Jari Puikkosia.

Viikkoraha oli kaksi markkaa ja sillä sai ostettua joko yhden mars-patukan ja jonkun pienen karkkirasian tai sitten pienen karkkipussin. Niinä kesinä kun kioski toimi oli viikkorahalla ostaminen paljon laajakirjoisempaa, olihan se hienompaa valita useasta irtokarkkilaadusta kuin kaupan suppeasta valikoimasta.

Limsaa saattoi saada saunalauantaina mutta harvemmin silloinkaan, mustaviinimarjamehua kyllä sai. Ei sitäkään tosin saanut juoda joka päivä, ihan vain saunapäivinä tai kun oli kipeänä. Kotiintuloaika oli kesällä seitsemältä, talvella kuudelta ja auta armias niistä ei sopinut myöhästyä edes mitään hienon neidin viittä minuuttia.

Ruoka-aika oli puoli viideltä ja silloin oli syytä olla ruokapöydän ääressä tai sitten jäi ilman ruokaa. Ja jos kaverit ei vastannut puhelimeen niin sitä lähdettiin katsomaan olisiko ne sittenkin kotipihassaan, siis jos oli ihan pakko nähdä kaveri. Aina ei kaveria edes löytynyt joten sitten piti vain malttaa seuraavaan päivään jos asia oli tärkeä ja sillä siisti.

Kauheaa, onpa maailma ja elämä tosiaan muuttunut. Ja mistä ihmeestä tällainen muistelo yhtäkkiä edes iski? Ehkä siitä että tänään on tosiaan kaupat kiinni ja nykyaikanahan kaupan kiinniolo on poikkeava ilmiö. Heh!

Vaan niin, eilen tuli tosiaan sähellettyä keittiössä ihan pitkällä kaavalla, sitä ennen ennätin tosin karsia naulakot läpi ja kiikuttaa pussillisen vaatteita UFFin laatikkoon. Keittiöriekunnan lomassa ennätin käydä poikasen 18vee kanssa kaupoillakin, kenkiähän tuolle lähdettiin hakemaan.

No, eipä löydetty. Sen sijaan sekä junnu että spede sai kengät joten ihan haaskuun se reissu ei mennyt. Poikaselle 20vee tuli ostettua kirppikseltä kaksi kattolamppua, 14 ekkeä kustansi ne ja poikanen itsehän ne maksoi. Iltasella tulikin lähinnä juoruttua, ensin siskon kanssa joka piipahti käymään ja sen jälkeen omien mukeloiden kanssa.

Asioitahan on tullut selviteltyä siskon kanssa jo muutama viikko takaperin ja aika hyvällä mallilla tässä ollaan, tiedä sitten onko kuitenkaan enää paluuta sellaisiin väleihin mitä ne oli ennen välirikkoa. Aika tuon näyttänee, luulen mä.

Omat mukelot taas. Ensin paikalle pöllähti poikanen 20vee, oli ollut kakkostyössään päivän, ja kotvan kuluttua tytär. Poikanen kävi suihkussa siinä joutessaan ja jäi odottelemaan kyytiä kotiin. Tyttären kanssa jäimme vielä hetkeksi puhumaan poikasen lähdettyä, tytär lähti kotiin vasta kympin jälkeen kun totesin että hei, nyt pitäisi kyllä päästä nukkumaan.

Eilinen meni niin hujauksessa että ihan tässä on vieläkin pyörryksissä siitä nopeudesta. Tälle päivälle en olekaan sitten tehnyt ruoanlaittoa kummoisempia suunnitelmia, ukolle kun pitäisi tusata lasagnea päivällä. Hieman kyllä prsiissä polttelisi poikasella 20vee piipahtaminenkin mutta saa nyt nähdä mihin tämä fiilis tästä nytkähtää päivän mittaan.

Junnu puolestaan lähti eilen yökyläilemään tädilleen, yllätys, jatkuvastihan tuo olisi yökylässä milloin missäkin jos itse saisi päättää. Omaa lapsuutta muistellessa huomasi hetkessä kehen lapsi on tässä kohtaa tullut, en se minä ole ollut yhtään rauhallisempi tai kotona viihtyvämpi luonne pentuna. Hups…

Vaan jaa, tässä on nyt tullut ”tuhlattua” aika reippaasti aikaa kirjoittamiseen, ulkona on niin komea auringonpaiste että ei mitään rajaa! Taidankin siis ottaa kahvikupposen matkaan ja mennä hetkeksi ulkorappusille nuuskimaan ilmaa, toivottavasti aurinko lämmittää ihan tosissaan tänään vaikka ennusteet sanoisi mitä!

Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s