Sunnuntaita!

Eipä se tämäkään aamu ilman puolesta juuri eroa edellisistä. Se ero tosin löytyy, että yöllä tuli vettä ihan järjettömän paljon, saattaa olla että tenavilla on veneen äyskäröintiä luvassa jos aikovat soutelemaan lähteä.

Oma urakkanihan onkin sitten siivouspainoitteinen. Kiirettä tässä ei onneksi olen, aionpa jopa ottaa ja pestä petivaatteet ja suurimman osan pyyhkeistä ennen kotiinlähtöä. Kuivuri on todella in ja pop!

Eilinen meni kokkailun, saunomisen, frisbeegolfin, ristikoiden ja kirjan parissa. Töllöäkin tuli ehtoosta tuijotettua kotvan ajan. Serkkulikka oli onneksi tervehtynyt taudistaan ja kotiinlähtökin unohdettiin ihan suosilla, sen sijaan junnu lämmitti rantasaunan ja siellä koko kolmikko spedeä myöten sitten huhtoi pari tuntia iltapäivästä.

Kastoivatpa spede ja serkkulikka talviturkitkin, junnuhan teki sen jo vappuaattona. Spede jäi vielä poreisiin istumaan kun serkukset lopettivat kylpemisen ja löylyissä heilumisen.

Olen ajatellut josko ristisin tämän viikon ”hajoshan se”-teemaviikoksi. Tällä viikolla kun on tuhoa riittänyt junnun toimesta. Alkuviikosta tältä tippui kännykkä maahan ja kas, hajosihan sen näyttö. Ukon vanha lumia suostui toimimaan varakännynä tarkalleen kaksi päivää, sen jälkeen se sanoi lopullisesti sopparinsa irti eli ladattua sitä ei enää saa millään ilveellä.

Junnu on siis kännytön lapsi tällä hetkellä, se takuuvarmasti toimiva varapuhelin kun on lainassa poikasella 20vee. Huoks. Todnäk se on pikkupakko hankkia junnulle uusi puhelin ensi viikolla vaikka turhauttavaa se onkin. No, teeman mukaan on jatkettu.

Eilen aamulla junnu tuli itkien makkarista. Ei ollut yöllä sanonut halaistuakaan sanaa kun oli vahingossa kaatanut limpparit läppärinsä näppikselle, kuivaillut vain ja herännyt aamulla siihen että läppäri piti omituista vinkunaa ja piippailua. Jep jep, kosahtihan se. Ei käynnisty enää ei.

Totesinkin että olisi ollut enemmän kuin tarpeen tulla sanomaan kaadosta heti sen tapahduttua, hyvällä säkällä kone olisi saatu kuivumaan kääntämällä se näppäimistö alaspäin yön ajaksi. No, kaatunutta maitoa ei saa takaisin lasiin, niinhän se on, ja reilun kuukauden ikäinen läppäri on nyt sitten kabut.

Harmitti ihan suunnattomasti junnua itseään. Voi sitä itsesyytösten ja manailun määrää. Miten ihmeessä hän voi olla aina tällainen että kaikki vaan hajoaa. Miten ihmeessä hän ei voi olla kuin prinsessa jolta ei ikinä rikkoudu mitään. Miksi hänestä on tullut tällainen…

Eipä siinä paljon lohduttelut auttanut. Junnu-paran isoin ongelmahan tässä kohtaa on junnu itse. Kun ei tuo tajua miettiä mitä voi tapahtua ennen kuin toimii ja kas, väkisinkin moinen aiheuttaa rikkoutumisia ja tuhoa. Eipä sekään oikein lohduttanut kun totesin junnulle että ajattele positiivisesti; pleikkari on edelleen ehjä.

Tänään tiedossa on siis siivoilua, aloittelinkin jo tässä kirjoittelun lomassa touhuja. Pyykkikone on päällä, päätin pesaista samalla kertaa speden ulkotakin kun nyt tässä on aikaa. Tiskikonekin on päällä, jääkaappiin on kurkittu ja mietitty mikä mahtaa olla päivän ruokapolitiikka.

Nyt taidan ottaa ja kiikuttaa keittiön maton ulos, imuroida en ihan vielä taida. Se on siis moro ja have fun!