Huomentapa huomenta taas

Ja oikein mahdottoman mukavaa vappuaaattoa sillä kas, sehän nyt on vaikka kuinka työmaa kutsuukin. Onneksi ukolla on vapaapäivä joten minua huuteleva työmaa ei häiritse sen kummemmin mökkireissuvalmisteluja, pah ja pöh, ukkohan lähtee hoitamaan kauppa-asiat sillä aikaa kun itse olen töissä.

Eilinen työpäivä oli. No, työpäivä jälleen sekin. Miten voikin tenava olla nyt nonstoppina niin julmetun pahalla päällä? Hommat nyt sentään sujui jotenkin, mutta jokainen työ vaati alle älyttömän määrän kiukkuamista ja kärttyilyä. Jopa tieto siitä, ettei atk-tunnilla kirjoiteta omaa tarinaa vaan tehdään matikkaa sai tenavan riehaantumaan.

Minähän kirjoitan omaa tarinaa! Siis kirjoitan! Ja minähän EN tee mitään tyhmää matikkaa! Jäimmekin ihan suosilla luokkaan muiden lähtiessä atkhon sillä oikeasti. Ei kai sinne nyt raivareiden kanssa lähdetä. Tenava pätki kuminsa siinä kiukuissaan, oli aikeissa heittää palat pitkin poikin mutta jotenkin se liike lakkasi kun totesin että ja nythän on sitten niin!

Täällä määrää opettaja sen mitä tehdään, ei tenava enkä edes minä silloin jos ope sanoo jotain. Ja ei, jos se ei käy, niin silloin ei ole edes asiaa luokkaan, ja ei todellakaan mitään asiaa luontoretkelle seuraavana päivänä. Kumman pitkiä puheita minä ennätän pitää muutamassa minuutissa, ennätin siinä sanoa asian jos toisenkin vielä lisäksi aina kumin pätkimisestä kolmosella iskeviin ongelmiin jos se asenne ei muutu.

Veikkaanpa, että tenavaan on iskenyt totaalinen kevätväsymys ja oman lisänsä tuo jännitys syksystä. Rauhoittui tuo sitten ensin hetken karjuttuaan tyyliin ”kun et sä apinanaama ikinä usko mua” (ooooh, tämä minun nimittelyni oli ihan uutta) ja ”mä vihaan sua” (joka sekin oli ihan uutta).

Itseasiassa nämä kaksi uutta juttua oli varsin tervetulleita. Tenavahan on käsitellyt tunteitaan paljonkin sanoin kotopäässä jo pitkään mutta koulussa hän ei ole osannut niitä sanoiksi laittaa, ehei, koulussa tunteita on käsitelty sähläämällä, raivoamalla tai lyömällä ja potkimalla.

Ja ei, minua ei todellakaan haitannut hänen huutamisensa sillä se oikea laita tuntemusten osalta minua kohtaan on kyllä tiedossani. Oikeastaan oli ihan mahdottoman hyvä että hän sai huudeltua moisia, sehän kertoo vain siitä että hän kokee olonsa riittävän turvalliseksi koska uskaltaa moisia sanoa. Jes!

Päästiin sinne atkhonkin sitten vaikka aikansa se veikin. Atkssa hommat sitten sujuikin ihan ok ja kertaakaan tenavan mieleen ei tullut pullikoida annettuja ohjeita vastaan. Matikat sujui tuosta vaan, kilot ja metrit on lasten leikkiä meidän kakkosille. Ensi syksynä näitä onnistumisia ei ihan yhtä paljon varmaan saadakaan sillä ne kertotaulut, nehän ei mene.

Puukässyissä ei ollutkaan sitten kummoisia tapahtumia, niin paitsi että sain lahjoituksena voiveitsen. No, ei se ihan voiveitseltä näytä mutta ensimmäisenä vuolemisyritelmänä se oli kerrassaan mainio. Seuraava malli meneekin sitten jo takuulla paremmin, etenkin kun vien vuolijalle näytille millainen veitsen pitäisi olla.

Läksyparkissa oli perusporukka, hommat sujui suitsait sukkelaan ja puolen kanttiin hyppelehdin jo opehuoneelle vaihtamaan muutaman sanasen koulusihteerin kanssa. Määräaikaisten paikathan oman koulumme osalta on jo jaettu ja ei sille mitään voi että välillä hieman hymyilyttää.

Paha saa aina palkkansa ja karma is a bitch, näin se vaan on. Muiden ohjaajien selkiin puukkoja heitellyt ja esimiestä palvonut ohjaaja ei tule syksyllä jatkamaan talossa ja tämä ihan vain siksi, että paikkaan sisältyvä toimenkuva ei miellyttänyt. Olisihan esimies tuon ottanut, ei siitä ole kyse mutta niin. Hän ei moista hommaa tee. Voi voi.

Kotiin suhailin ihan normityylillä, touhusin kotvan keittiössä, ruokin tenavat ja oman kupuni, tölläsin täydelliset kotkat joutessani, pesin pyykkiä, pyörähdin poikasella 20vee iltakahveella tyttären kanssa ja loppuehtoon vain olin. Tänään pitääkin sitten pakkailla mökkikapineet kuntoon, todnäk teen moisen jo ennen kuin lähden työmaalle sillä kas, ukko heräsi.

Jonkinlaista kauppalistaakin pitäisi kirjailla mukaan otettavaa sapuskaa ajatellen ja niin, ei se huono idea olisi kirjailla jollekin lappuselle ylös kaikkea muistettavaakaan. Prinsessahan jää kotiin poikasen 18vee kanssa, toivottavasti en joudu tätä päätöstä katumaan.

Tytär tosin piipahtaa paikalla joka päivä ja jos vähänkin homma alkaa näyttää toimimattomalta niin kas, prinsessa päätyy kummitätinsä huomiin. Naapurin rouvakin on valjastettu kyttäämään tämän tontin tapahtumia, en minä prinsessan epäile säheltävän mutta niin. En minä nyt ihan satavarmaksi tuosta vaan luotakaan sillä onhan tämä ensimmäinen kerta ikinä ja teinien, kuten esiteinienkin, päät toimii toisinaan ihan miten sattuu.

Matkaan mukaan lähtee junnun ja speden lisäksi serkkulikka joten ihan omin päin tässä ei matkaan silti lähdetä. Ruokaa ei tosiaan tarvitse varata matkaan ihan niin hurjia määriä kuin yleensä on tarvinnut mutta kyllä sitä silti saa ottaa ihan huolella matkaan.

Vaan jaa. Pitäisiköhän tässä tutkailla oma habitus kuosiin tässä kohtaa, sen jälkeen voisikin ryhtyä kirjaamaan sitä kauppalistaa. Se on siis moro ja have fun, ja niin, oikein mahdottoman mukavaa vappua! Kone lähtee toki mukaan mutta nettiyhteyksien toimivuudesta ei ole koskaan täyttä varmuutta ja toisaalta, saattaahan se olla että kiskon untakin niin pitkään aamuisin ettei tulisikaan postailtua.