Halojata hoo!

Kappas, sitähän ollaan jo keskiviikossa. Kovin ne menee nopeaan nämä kevätviikot, liekö sitten syynsä silläkin että jotenkin tulee muka touhuttua ihan eri energialla kuin talvella? Jaa-a…

Eilinen työpäivä oli, no, työpäivä sekin. Tenava sentään teki ja toimi reippaammin kuin maanantaina mutta niin. Olihan tuon ihan pakko säheltää ekan välkän sisääntulossa ja kas, sisävälkäthän siitä pamahti loppupäiväksi. Se on kyllä mielenkiintoista kuinka monta toistoa sitä ollenkaan voi tarvita ihan simppelien sääntöjen muistamiseksi.

Kuten nyt sen, ettei koulun ovista tullessa tuupita ja tönitä ihan muuten vaan koska tuntuu siltä. Ja ei, ei myöskään huidota lippiksellä ympärilleen vaikka se kuinka hauskaa olisikin. Muka. Se lippiksen osuminen toisen naamaan kun ei ole alkuunkaan mukavaa sille toiselle.

Ei vaikka se olisi kuinka ja paljon isompi kuin tenava. Ja niin. Jossain kohtaa ne isommat lapsen alkaa ihan järjestelmällisesti antamaan takaisin vaikka se ei sallittua olekaan. Kun niilläkin on se rajansa jonka tenava on ylittänyt monen monituiset kerrat ja päässyt pälkähästä ihan vain koska on ”pieni”.

Tätä siinä jälleen kerran terotin tenavan päähän kun tilanne oli selvitetty takaisin kloppasseen lapsen kanssa. Tämä kun oli ottanut ja pamauttanut ihan kunnolla tenavaa päin näköä omalla lippiksellään ja suoraan sanottuna, en ihmettele. Tenavahan häärää enemmän kuin mielellään aina niiden isompien kimpussa silloin kun siltä tuntuu ja se on harmittavan usein.

Suurin osa välitunneista, onneksi, menee omien kavereiden kanssa touhuten mutta kun ne omat kaverit ei jostain syystä touhuakaan tämän kanssa niin lähes poikkkeuksetta tenava siirtyy silloin isompia härkkimään. Joko pölöttämällä vieressä, seuraamalla vaikka toinen kehottaa pois tai niin, loikkimalla selkään roikkumaan.

Muistinpa siinä mainita tenavalle senkin, että kun ne isommat on katsellut ja sietänyt sitä härkkimistä iät ja ajat niin se kynnyskin antaa takaisin on takuulla laskenut ja paljon. Joltain toiselta tenavalta he saattaisivat sitä härkkimistä sietääkin pidempään, sellaiselta joka ei sitä härkkimistä ole harjoittanut, mutta tenavalta joka on sitä tehnyt iät ja ajat.

Joku kaunis kerta joku saattaa suuttua ihan tosissaan ja niin paljon, ettei se takaisin antaminen olekaan ihan vain huitaisu tai tuuppaisu sillä ei sitä kukaan määräänsä kauempaa jaksa sietää. Että nyt pitäisi ihan oikeasti vähän miettiä miten toimii, kun reilua kaveria ei saa sellaisesta millään joka härkkii ja ärsyttää kun itsellä on tylsää.

Ihan perinteiseen tapaan tenava toki selitti ettei ollut tehnyt MITÄÄN sillä tenavahan ei ikinä tee mitään. Ne on aina ne muut, olkoonkin vaikka että vieressä seisoisi aikuinen ja näkisi tilanteen. Ja ihan perinteiseen tapaan äänikin lähti kohoamaan sillä toki, huutamallahan se asia muuttuu joksikin muuksi. Huoks.

No, arvata saattaa että moinen rankkujen saaminen aiheutti ärsyyntymistä loppupäiväksi ja tehtäviin ryhtyminenkin meni kiukun kautta. Tehtäviin sentään ryhdyttiin, ei siinä mitään, mutta sellaista ”mukavan leppoisaa” päivää siitä nyt ei millään saatu sillä päivään mahtui paljon komentamista ja kieltämistä.

Kun onhan sitä omaa harmistustaan niin kiva purkaa vaikka tökkimällä edessä istujaa selkään. Tai tuuppaamalla tämän pulpettia ohikulkiessa. Tai ihan vaan vaikka huudahtamalla toisen puheen päälle. Tapoja ja keinojahan on monia, ja niin, onhan se kiva katsella kun muita alkaa ärsyttää. Plääh.

Läksyparkkiinhan minä tuon lapsen jätin, se tosin oli jo edellisen päivän satoa ja voi sitä kiukkuamista sielläkin. Olisiko tuolle jo iskemässä joku esimurkkuikä vähitellen? Tokihan se aika aikaista olisi mutta ei mahdotonta. Sai tuo sentään hommansa tehtyä ja pääsi kotiinkin hyvissä ajoin, minun seurakseni jäi isompi lapsi matikkaa laskemaan.

Kotiin ennätettyäni ryhdyin ruokaa laittamaan, muusipotut kiehumaan, jauhelihasoosi tulolleen ja kas, ruokailun perään istuin kotvan ihan rauhassa töllön ääressä. Spede kun riehkasi pitkin tramppaa minkä ennätti ja saipa tuo houkuteltua ukonkin pyörähtämään kanssa leikkipuistossa.

Poikanen 20vee pyörähti käymään isänsä kyydillä, autoahan tuolla itsellään ei juuri nyt valitettavasti ole sillä se sanoi poks. Onneksi hänellä on vapaata tällä viikolla, josko tuo saisi kärryosaston taas kuosiin. Puhelinkin tuolta oli hajonnut, jee, ja annoin tälle kaapista mukaan prinsessan ekan kännykän joka jaksaa aina vain toimia ja toimia.

Normikotihommia, junnun kanssa pakkasimme tälle kassin kuntoon, hän lähtee tänään reilun vuorokauden mittaiselle luokkaretkelle ja siinä se päivä kokolailla olikin. Tänään piti lähteä luontoretkelle oman luokan kanssa mutta suunnitelmaa muutettiin eilen johtuen sääennusteista.

Näin aamutuimaan näyttää kyllä siltä, että sinne luontoretkelle olisi ihan hyvin voinut lähteä mutta niin. Eikös ne sateet luvattu alkavaksi vasta aamupäivästä joten voi olla että se tuosta nitkahtaa vielä huonoksi… Pakatakin pitäisi tänään jo valmiiksi sillä tadaa, huomenna lähdemme mökille!

Tänään on työmaallakin tiedossa ns pidempi päivä, joten iltapäivästä saa tosiaan mahan alus olla jalkoja täynnä, tarkoitus kun olisi ennättää vielä poikasellakin piipahtamaan tyttären ja prinsessan kanssa. Jaa-a, saapa nähdä miten käy. Vaan jaa. Josko nyt oma habitus kuntoon ja sen perään voikin herätellä joukkioita, minunhan pitäisi nakkoa junnu kasseineen koululle töihin lähtiessä. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s