Huomenta sitten jälleen!

Jämäviikko kulkee kiitovauhtia, jes! Olemme jo tiistaissa ja se on kuulkaa hyvä se. Eilinen työpäivä oli, no, olihan se ihan työpäivä. Jos kohta aamun eka tunti meni kuin valssi vaan niin samaa ei voi sanoa sitä seuranneista tunneista. Ihme saamattomuutta ja sähellystä.

Kun ei hommiin ryhtymisestä vain tahtonut tulla mitään niin ei niistä vain tahtonut tulla mitään. Totesinkin lopulta, että nythän on sitten niin että tiedossa on läksyparkkia tiistaille. Äikän tekemättömät hommat on pakko saada tehtyä, ei se nyt vain käy niin että tunnilla ei saada aikaan kuin muutama hassu sana ristikkoon.

Purnaustahan moinen toi tullessaan mutta minkäs teet, välillä sitä sitten purnataan. Hymynaamojakaan ei kertynyt koko neljältä tunnilta kuin yksi ainoa eli todellakin, skarppaamisen paikka mikäli mielii saada torstaina palkkion tehdyistä hommista. No, nähtäväksi jää aiheuttaako tiedossa oleva parkki tälle päivälle kapinamielen.

Työmaalta ajelin vauhdilla hakemaan poikasen 18vee läppäriä luottokorjaajalta. Toimii, ainakin toistaiseksi, takuuta toiminnalle luottokorjaaja ei uskaltanut antaa. Samalla reissulla noukin matkaan kahdellakympillä (!!!) ostamani ison trampan, suojaverkkoa siinä nyt ei ole mutta onpa ainakin täysin ehjä muilta osiltaan. Jes!

Kotiuduttuani tusasin sapuskat tulolleen, heitin pyykkikoneen päälle ja kas, neljän kanttiin kävin sitten jo hakemassa tv-tasoa työkaveriltani. Kyytiin pääsi myös iso olkkarinmatto, työmaalta olin saanut toiselta työkaverilta mukaan olkkarin verhot. Ei hassumpaa, sanoisin!

Pyörähdys kotokautta, ukko oli saanut trampan kasaan ja spedehän siellä heilui villinä. Pyykit kuivumaan, uusi koneellinen pyörimään, kahvia kupponen ja poikaselle 20vee. Kyllähän tuo nyt jo alkaa näyttää ihan kodolta, sohva olkkarissa teki jo paljon asuntoon näköä.

Astioita, olkkarin pöytä, jokin taso ja kattovalaisimet. Sen jälkeen ne kiiruimmat onkin jo kunnossa ja aika tuonee omat lisukkeensa. Totuttelemistahan siinä edelleen poikasella on, kovin on kuulemma hiljaista, rauhallista ja muutenkin no, yksinäistäkin tavallaan.

Ex-tyttis siellä nyt oli ollut yön ja kysyinkin poikaselta tarkoittiko moinen sitä että he sittenkin seukkaavat jälleen. Ei kuulemma, ei he silleen. Mitä tähän nyt sitten taas sanoisi. Tämä on ihan vain ja ainoastaan äidin tuntuma täältä sivusta seuranneena mutta niin.

Jotenkin tuntuu, että heti kun poikanen saa vähänkin ilmaa siipiensä alle niin tyttis palaa iholle. Komentaa, määrää ja hallitsee. Voihan se olla, että tämä poikasen oma asunto on nyt sellainen joka muokkaa heidän suhteensa sellaiseksi että se tulee vaikka vielä toimimaankin mutta sitähän ei voi ennalta tietää.

Toivottavasti, mikäli siis päätyvät taas yhteen. Kai sitä nuorena sitten jaksaa erilailla mutta näin vanhan ihmisen silmillä katsottuna on pakko todeta, että karseaa katsottavaa on se ylämäki-alamäki-ylämäki mitä heidän suhteensa tuntuu olleen jo parin vuoden ajan. Jos viikon menee hyvin niin sitten se on jo kaikki prsiillään.

Poikaselta kotiuduin seiskan kanttiin, nakkasin toisen koneellisen pyykkiä kuivumaan ja ennätin viimein ihan oikeasti syödä sapuskaakin. Speden kanssa kurkittiin läksyt kuntoon, trampallahan tuo olisi ollut vielä koko ehtoonkin jos se olisi vain meille aikuisille sopinut.

Yö menikin sitten osin nauttien, osin ei. Siis oikeasti! Alkuyöstä näin ah, oh ja iiiiiih niiiiiiin ihanaa unta, että havahtuminen hereille pisti oikein risomaan. Ja ei, se uni ei palannut vaikka likipitäen rukoilin mielessäni sen paluuta. Voi Ville, Ville (siis Valo), olipa uni. Oli unessa Kaasukin ja erinäinen määrä muita tyyppejä mutta kyllähän se Ville taas sulatti vanhan sydämen.

Aamusta, juuri ennen heräämistä näkemäni uni ei sitten niin in ja pop ollutkaan, ensin olin jossain koululla, ei hajuakaan missä, sitten ajelin vanhalla jenkkiautolla ikkuna auki ja karhu (!) puri minua käsivarteen ja kas, sitten olinkin jossain 50-luvun kahvilassa jenkeissä ja eläintarhan eläimet oli karannut ja hyeenat, leijonat, tiikerit ja vaikkas mitkä isot kissapedot hyökkäili ihmisten kimppuun.

Ei hajuakaan mikä oli unessa metsäpeurojen pelastamisen rooli (juu juu, äiti ja vasa kahvilaan, ovet uudelleen lukkoon) saati mitä tarkoitti se, että toinen pienehköistä hyeenoista pääsi kahvilan huonosti asennetun eteispleksin alta kahvilan puolelle…

Olipa yäks-uni vaikka eläimistä pidänkin. En tosin versioina jotka puree ja raapii ja raatelee. Älytön uni. Vaan jaa. Josko sitten jälleen oman habituksen pariin, se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s