Päivissä sekaisin

Mahtaakohan moiselle olla syyllinen tiistainen vapaapäivä, herätessä kun kesti kotvan tajuta mikä viikonpäivä mahtaa olla kyseessä. Maanantai kun oli se joka kävi ensimmäisenä mielessä ja sehän nyt on ihan älytöntä se.

Eilinen työpäivä oli varsin jees, tenava teki hommia kokolailla kuten pitikin ja käytös oli muutenkin suht hyvin kohdallaan. Ainoa päivän miinus oli simppelisti liikunta, eikä suinkaan tenavasta johtuen vaan lähinnä siksi että ulkoliikunta hyytävässä tuulessa oli todella paleltavaa puuhaa. Ei lapsille, mutta meille aikuisille jotka lähinnä seisoimme valvomassa että touhu onnistuu.

Läksyparkki oli kovin autio mutta onneksi seuraa tuotti känny ja koulusihteeri. Känny sikäli, että ensin soitti spede; ”saanko mä mennä kaverin pihaan leikkiin”? Spedestä on kehkeytynyt ihan kyläluuta, tämä ei olisi kotona oikein yhtään tätä nykyä vaan aina tuo menisi leikkikselle tai kaverille tai johonkin. Hienoa! Hetken päästä soittelikin sitten tytär ja kyseli neuvoa asunnon irtisanomispäivän suhteen.

Kotiin ehdittyäni kaivelin jääkaapista kaikki mahdolliset ruokien jämät esiin sillä eilen meillä vietettiin perinteistä jämäpäivää. Edellispäiväiseen siskonmakkarasoppaan paistoin lisukkeeksi jauhelihaa ja avotsie, siinähän meillä oli tenaville ihan uusi sapuska tyrkyllä.

Ukko kiskaisi kaapista makaronit ja kanasoosin loput, minä kaalikääryleitä ja kas, hyvin saatiin jääkaappia tyhjäksi. Ruokailun päälle tuli istuttua kotvanen kahvikupponen kourassa, johan siinä olikin viipotettu ihan riittämiin hetkeksi. Tytärkin siinä soitteli uudemman kerran, asuntoasiat oli nitkahtaneet taas askeleen eteenpäin.

Hetken oleiltuani otin ja nakoin pyykit kuivumaan, keräsin kirjaston kirjat läjään ja huutelin prinsessan kyytiin. Käynti allergologilla oli varsin antoisa, tämä ehdotti että prinsessan kohdalla pyrittäisiin saamaan lähete taysin allergiakeskukseen siedätyshoitoja ajatellen.

Tuolloin hoidot ei, taysin niin päättäessä, kustantaisi kuin 8 euroa rokotuskertaa kohti ja lääkkeitä ei tarvitsisi itse hankkia. Mikäli lähetettä taysiin ei saada niin valitettavasti tilanne on siinä kohtaa se, että lääkkeet jää itselle maksettaviksi ja nehän kustantaa hunajaa vuotta kohti.

Lääkemaksukatto tosin pelastaa sen verran ettei itselle jäisi maksettavaa kuin sen 640 ekkeä, noin, per vuosi mutta kun nyt ajattelee että ensin pitää lääkkeiden kustantaa sen verran niin huhhuijaa. Ystävä, jonka tyttärellä on siedätyshoito lopuillaan, kertoi juuri hakeneensa viimeisen annoksen apteekista ja sen kustantaneen reilun 400 euroa eli kääks!

Päälle tulee toki erikoislääkärikäynnit, ylläpitotasolle päästyä pistokset siirtyykin terkkariin, siihen asti se on reilun 30 euroa käyntikerta eli hohoo! Niitähän on ensimmäisen pari kuukautta viikon välein ja niihin ei olekaan olemassa mitään kustannuskattoa eli jokainen käynti menee omasta lompakosta.

Karkeasti voisi siis heittää arvion, että jos siedätyshoitoon päädytään niin että kustannukset menee omasta pussista niin se on ensimmäisen kuukauden aikana lääkärikäynteineen päivineen palttiarallaa vähän vajaan tonnin. Lääkkeethän joutuu tuossa kohtaa ostamaan ihan omasta pussista sillä lääkekattoa ei tosiaan kerrytä ne lääkärikäynnit jotka nekin kustantaa likemmäs kolmesataa alussa. Huoks…

No, käynti oli silti hyvin antoisa sillä lääkäri kurkisti samalla prinsessan kurkun tilanteen ja kas, siellähän se ystävämme polyyppi edelleen olla möllötti. Edelleenkään prinsessa ei antanut nipsaista sitä pois joten möllötys jatkuu. Tällä hetkellä allergiat on suht hyvällä hoidolla ja onneksi maantiepölytkin on jo korjattu pois.

Lääkäristä suuntasimme kirjastoon, pyörähdimme työmaallani hakemassa unohtuneen TET-lapun ja kotiuduttuamme totesin spedenkin palanneen ruokailun jälkeiseltä leikkikenttäreissultaan. Luimme hetken kahteen pekkaan lainaamaani Eemeliä, spede teki läksyt ja kävi suihkussa, söi iltapalan ja päivä alkoikin olla passelisti pulkassa.

Ihan oikeasti ajattelin eilen iltapäivästä että hemmetti soikoon, dementiako tässä on iskemässä vai miten ihmeessä muistikeskus ei pelitä yhtään! Minun näet piti ottaa se TET-lappu mukaani jo keskiviikkona mutta pah ja pöh, sinne se unohtui loksuun.

Eilen hoin vielä läksyparkkiin mennessäni mielessäni että muista lappu, muista lappu ja pah ja pöh, sinnehän se taas unohtui loksuun lojumaan. Kotona hoksasin juuri ennen lääkäriin lähtöä että hemmetti soikoon! Se lähete sinne lekurille! Sehän piti hakea työmatkalla terkkarista mutta pah ja pöh, siellä se oli edelleen, lekurissa!

Onneksi lääkäriaseman palvelu on aina ihan superluokkaa ja kas, niin vain sovimme vastaanotossa että saan mennä lappulipun kanssa käymään tänään jolloin homma on siltä osin kunnossa. Vaan on tämä kanssa. Tiedä sitten onko osansa sillä että tällä hetkellä tuntuu olevan tuhat ja miljoona asiaa jotka pyörii mielessä yhtä aikaa.

Tyttären vauvan odotus, kumpaisenkin isomman tenavan asuntojutut, prinsessa murehtii pääseekö hän lukioon vaiko ei sillä fyke tuottaa älyttömiä ongelmia tälle, speden selvästi erilainen luonto muihin tenaviin verrattuna ja vaikkas mitä. Onneksi jotain on suht selvilläkin, vaikka työhaastis nyt onkin vasta tänään niin ensi vuoden työkuvioita ei tarvitse enää miettiä.

Niin paitsi tietysti siltä osin että ope vaihtuu, luokka vaihtuu, integroinnit lisääntyy, tenava kasvaa, ongelmat isonee, liikuntaakin tulee vetämään ihan oikea liikunnanope, puu- ja tekstiilikässyt siirtyy niille varattuihin luokkiin, enkussakin seilataan pitkin taloa ja plaaaaah! Pahoin pelkään, että tiedossa on hankala vuosi. Siis todella hankala.

Välillä tekisi mieli vain kiskaista peitto korvien yli ja olla pari viikkoa ihan täysin elämän tavoittamattomissa. No, ei parane miettiä liikoja, eiköhän tämä tästä kaikki suttaannu johonkin suuntaan jossain kohtaa. Kai. Josta tulikin mieleen… Muistaessa taidan laitella nyt sille prinsessan opelle viestiä nimenomaan näihin lukiojuttuihin liittyen.

Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Päivissä sekaisin

  1. Kyllä se Irkku niin on, että sulla on nyt liikaa asioita muistettavana. Ei ihme, jos jotain jo alkaa unohtuakin. Mä en nykyään pärjää ilman kalenteria ja muistilappua lainkaan. Mutta kun on paljon asioita niin ei ne kaikki voi pysyä mielessä. Tänään meinasin nukkua pommiin, onneksi armeijapoika tuli jo eilen lomalle ja tästä syystä tuntuu, etten ole hereillä vieläkään. Tosin viime yönä heräsin kaksikin kertaa siihen yskimiseen. Onneksi on lääkäri tänään niin pääsee taas kokeilemaan uusia lääkkeitä. Ei ole vanhaksi tulemista! Hyvät viikonloput!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s