Hups!

Havahduin hereille yskäisyyn. Omaani. Ihan kuin joku olisi likipitäen tuupannut puukon kurkkuun pystyyn, siltä se tuntui. Näinköhän se speden tauti hiipii vielä minunkin kimppuuni, eilen siitä oli jo pieniä viitteitä kun yhtäkkiä vetäisin itseni umpijäähän aamusta ja hampaat loukkua lyöden ajelin työmaalle.

Juuri paremmaksi olo ei ottanut sielläkään muuttuakseen, oli niin hemmetin kylmä aina siihen asti kun lähdin päivän viimeisille tunneille ja kas, kylvinkin hiessä kotvan kuluttua. Päätäkin juhmi mutta se oli kevyttä jyhmintää, ei mitään moukarimiesten juhlintaa sentään.

Työpäivä itsessään sujui varsin jees, ei valittamista. Tenava nyt törttöili jälleen yhdellä välkällä niin että istui yhden välkän sisällä mutta siinä se kokolailla sitten olikin törttöilyn osalta. Hieman puoliunessa tuo tosin oli osan tunneista ja hommat ei tahtonut sujua sillä kynän liikenopeus oli onneton, mutta näihinkin on totuttu.

Läksyparkin jälkeen kurvailinkin kotiin vain todetakseni että voinkin lähteä kurvailemaan ukon kanssa kohti korjaamoa. Voldemarin vika oli paikannettu ja laitettu kuntoon, joku pakokaasuja nuuskiva anturi siitä oli pimahtanut. Ei se nyt ihan tonnia sentään kustantanut mutta kyllä se puolikas tonnikin lompakossa pahalta tuntuu.

No, onpa kunnossa! Kyseinen huoltoliike on siitä aivan mainio että he vaihtavat aina palaneet polttimot samalla kertaa kun korjaavat varsinaisen vian ja sen kummempaa veloitusta sen suhteen he eivät tee. Tällä kertaa palaneita polttimoita oli kuulemma ollut kaksin kappalein.

Ukon kuskauksesta palattuani nakkasin sapuskat lämpiämään, uunissa olisi tosin ollut ukon tekemää makaronilaatikkoakin lämpimänä, ja heivasin kuumemittarin suuhuni. Ei tuo nyt näyttänyt kuin piirun päälle 37 asteen joten kuumeeksi tuota ei kehtaa sanoa, pieneksi lämmönnousuksi korkeintaan.

Oikein mitään en sitten loppupäivästä tehnytkään, söin ja olin. Join kahvia. Spede köhii edelleen ihan miten sattuu ja kovin tuo kiskoi kurkkupastilleita pitkin ehtoota joten oletan, että kurkku on jokseenkin kipeä. Alkaisi nyt se räkä tulla ulos niin tokenisikin joskus, eilen ei sentään kuume enää noussut tuolle mutta koulukunnossa? Jaa-a…

Miten sen nyt ottaa. Silmät tuolla oli edelleen luirulla, nenä ihan jumissa ja se yskä. Ei hyvältä näytä sanottiin pankissa. No, katselen miltä tuo näyttää nyt kun petistä nousee, kyllähän tuon olisi varsin hyvä sinne kouluunkin jo päästä mutta en minä taida puolipitoisena sinne viitsiä laittaa.

Itse hoitelen kurkkuani kuumalla kahvilla, josko se turruttaisi kivun jota ei tosin tunnu kuin yskiessä. Omaa habitustakin pitäisi tutkailla, työmaalle kun ajattelin nyt kuitenkin suunnata jos olo ei tästä kummemmaksi muutu aamun aikana. Siinä määrin hyvin on tauti kaatanut porukkaa töissäkin että aika hyvällä vajaamiehityksellä mennään.

Vaan jaa. Josko sitä sitten tosiaan ottaisi ja tutkailisi habituksensa, ottaisi vähän lisää kahvetta ja ryhtyisi tutkailemaan tenavien aikatauluja. Se on siis moro ja have fun!