Keskiviikossahan sitä

Vinha on tämänkin viikon vauhti, on se. Eilen aamulla spede ei ollut kyllä yhtään parempi kuin maanantaina, miten ihmeessä tuo niin täynnä limaa olikin? No, minä jätin ukon ihmettelemään tilannetta ja siirryin itse työmaalle.

Tenava oli ollut varsin jees maanantain ja samalla sykkeellä sitä mentiin eilinenkin. Yhden välkälle menon jouduimme perumaan sillä hei haloo; koulun säännöt on kyllä selvillä ja tenava takuulla tietää ettei koulun ovissa kuulu roikkua ja kiipeillä ulos mennessä, aivan yhtä hyvin kuin senkin että aikuisen puuttuessa moiseen hölmöilyyn se lopetetaan samantien.

Kärttyilihän tuo moisen päätöksen takia mutta kas, seuraavalle välkälle meno onnistuikin sitten ihan normaaliin tapaan ilman mitään yhtäkkisiä apinaefektejä. Kumma juttu muuten että härkkijä oli kiipeilyssä kaverina… Tässä ajan mittaan kun nämä kaksi on muuttunut toistensa apinoiksi aika-ajoin.

Kavereita nuo nyt ei oikein ole mutta tylsillä hetkillä toinen saattaa keksiä jonkin ihan typerän systeemin jota toinen lähtee apinoimaan enemmän kuin mielellään. Härkkijäkin koki tuossa kohtaa sisävälkkärankun, reilu peli kun nyt on kuitenkin se mihin aina pyritään.

Lähetettyäni tenavan kotiaan kohti pyörähdin vielä parkissa ja kas, jopa olikin väkeä! Reippaalla tahdilla nuo hommansa hoitelivat, pääosin porukka koostui vitosista ja kutosista ja pakko myöntää että heidän kanssaan parkkeilu on varsin hauskaa puuhaa. Aikamoisia vitsinikkareita kun on joukossa joka kerta.

Kotiin suuntasin piirun ennen normiaikaa, ukko oli keitellyt lihasoosin suurustusta vaille valmiiksi ja perunatkin oli passelisti jo kiehumassa. Spede ei ollut kyllä piiruakaan parempi kuin aamulla oli ollut, melkeinpä päinvastoin. Silmätkin tuolla oli aivan luirulla joten höh nyt.

Ruokailun perään keiteltiin kahvit, minä touhasin siinä läksyt speden ja junnun kanssa ja tuijottelin karseat kotkat tallenteelta prinsessan kanssa. Poikanen 20veekin pärähti paikalle ja nälissään tuo oli, tilipäivä kun oli ja meni jo kotva sitten ja niin, mieron tiellähän tuo edelleen asustaa sillä ei asuntoa nyt tuosta vaan saa.

Oli sentään vienyt hakemuksen asuntotoimistoon ja jutellut asunnontarpeestaan eli näinköhän se asunto jossain kohtaa vielä irtoaisi. Minä ryhdyin laittelemaan lämppäreitä poikaselle, samalla tuli moisia tehtyä poikaselle 18vee. Perään keittelin vielä suklaamannapuuroa iltapalaksi ja jopa olikin täysillä mahoilla varustettuja nuorukaisia pitkin torppaa.

Illalla speden kuume lähti kipuamaan vauhdilla, herranen aika että tenava uuvahti täysin ja muuttui kekäleeksi hetkessä. Toisaalta nukkumaanmenokin oli jo käsillä joten sänkyynhän tuo ohjattiin hyvinkin nopeasti. Saapa nähdä kauanko tämä tauti tuolla nyt kestää.

Iltaysin jälkeen lähdin vielä nakkaamaan poikasta kaverilleen yöksi. HImppasen siinä kyllä mäkätin poikaselle tätä viedessäni, minulle kun moinen on jo yötä enkä todellakaan harjoita ajelua enää tuohon aikaan. Matka menikin täydellisessä hiljaisuudessa…

Kotiuduttuani istuin vielä kotvan töllön ääressä ja petiin siirtyessäni totesin speden haisevankin kuumeelta. Ihmeen hyvin tuo sai yön silti nukuttua vaikka köhä kiusasikin ajoittain, nyt tuo tosin tepsutti kotva sitten makkarista nenä tukossa yskien. Yskä kuulostaa vähitellen muuttuneen lohkeavaksi joten näinköhän se lima lähtisi sieltä pihalle.

Kuumettakaan tuolla ei tuntunut olevan yhtään, kovin oli vilpoinen nuori mies. Saapa nähdä miten tilanne kehittyy päivän aikana, onneksi ukko menee huomenna iltaan joten jos niikseen on ei spedeä tarvitse sen kummemmin jäädä kummankaan hoitamaan kotosalle.

Kohtsilleen pitäisi kaiketi laitella habitus taas kuntoon, työmaalla on tiedossa kokolailla normipäivä pienine pidennyksineen. Keskiviikko on oikeastaan varsin jees juuri siksi ettei päivään osu yhtä ainoaa istu ja asetu-hetkeä. Aamusta asti saa kipittää ja höpöttää minkä ennättää ja vasta kahden parkki on eka paikka jossa ennättää ihan oikeasti istua kahvikupin kanssa.

Vaan jaa. Josko tosiaan habitusta kuosiin, sano… Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Keskiviikossahan sitä

  1. Kuulostaa muuten rankalta taudilta tuo Speden flunssa. Toivottavasti ensi vuosi menee sitten ilman tauteja.
    Meillä oli armeijapojalla eilen taas suuria murheita, kun hän oli tuvasta ainoa, joka ei päässyt autokoulun e-kurssille. Yritin häntä lohduttaa, että eihän hän ole siitä itselleen sillä tavalla ammattia hakemassa, kun on kerran rakennusmies, mutta harmittihan se, ei sille mitään voi. Ja toinen haki töitä lähettifirmasta, mutta ei päässyt edes haastatteluun, kun armeija on tiedossa heinäkuussa. Hakivat kuulemma vakituista väkeä. No, eipä hän ole niihin hommiin jäämässä, kun linja-autofirmasta on jo paikkaa lupailtu kunhan armeija on käyty. Mutta jotenkin tuntui, että eilinen päivä oli täynnä pettymyksiä. Toivon tästä päivästä parempaa!

    • No olipa nyt kökköä ettei päässyt sinne e-kurssille mutta kaipa niissä on tosiaan kiintiöt montako ottavat. Tiedä, vaikka sitten katsoisivat vähän senkin mukaan että ketä moinen tutkinto sitten hyödyttää jatkossakin vaikka toisaalta, eikö se hyödyttäisi ihan kokolailla ketä vaan?

      Heinäkuuhun ei tosiaan ole juurikaan enää aikaa! Kohta sinulla on torpassa runsaasti tyhjää päivittäin, oho!

      Toivottavasti keskiviikko meni mukavammin kuin tiistai ja torstaihan on sitten jo toivoa täynnä 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s