Huomenta sitten taas

No eihän se nyt mennyt niin kuin stromsöössä kuulkaa tuo eilinen työmaalle lähtö. Kukkua kans! Täällä minä heiluin jo täysissä työmaavalmiuksissa hiukset suittuna, vaatteet kuositettuna ja hampaat harjattuna ja kas. Spedehän se sitten köpsötteli makkarista piirun ennen kuin olisin mennyt herättämään.

Äänettömänä. Tai niin, kyllä sitä ääntä yskiessä löytyi ja hyvin löytyikin, kerrassaan karmean kuuloinen raapiva yskä. Puheeseen sitä ei sitten enää riittänytkään. Nenäkin oli täysin tukossa, silmät luirulla ja muutenkin lapsi näytti jokseenkin rähjääntyneeltä.

Ei siinä sitten mitään. Soitto työkaverille ja esimiehelle ja spede takaisin peiton alle potemaan. Aamupäivän aikana ääni onneksi palaili, pääkipu ja lämpöily nyt jatkoi piinaamistaan, niin ja räkätauti ja yskä. Tänään jääkin sitten ukko vuorostaan lapsosen kanssa kotiin ja minä siirryn työmaalle.

Aikamoista kyllä, sanon mä. No, minä käytin aikaani päivällä sitten pyykäten ja siivoillen. Kuskasin siinä aamusta muut tenavat opinahjoihinsa joutessani, pyörähdin kaupalla hakemassa kurkkupastilleja spedelle, spede harjoitteli kotvan kirjainten kirjoittamista (tämän u, y ja a kaipaavat ihan oikeasti hiomista) ja ukon kotiuduttua töistään lähdimmekin sitten ajelemaan.

Siis ukko ja minä. Ukko edellä ja minä perässä. Jep jep, nyt voldemar on autokorjaamolla ja jep jep, eilen se toimi taas ihan normaalisti. Saa nähdä mikä hämärä vika sieltä nyt sitten löytyy, aika älyttömältähän tämä kuulostaa. Kotiuduttuamme reissusta keittelin kahvit ja lähdin hakemaan poikasta 18vee kyliltä.

Prinsessan ennätettyä koulusta kotiin lähdimmekin tämän kanssa hakemaan tälle kenkiä, tämä kun vetelee tällä hetkellä tiukasti talvikengillä. Paljon sitä löytyikin kaikenlaista tarpeellista mutta niitä kenkiä ei. Just. Se on kieltämättä hankalampi homma jos kaikki kengät aiheuttaa vain yäk-reaktion, totesinkin että taitaa olla parasta että prinsessa sihtaa kenkiä netin kautta.

Illalla touhusimme speden kanssa tämän läksyt, junnu kun toi ne tullessaan koulusta, ja aika hyvin se päivä alkoi sitten olla taputeltuna siinä kohtaa. Iltapalat, kotva töllöä ja makuulle. Jotenkin nyt kyllä tuntuu siltä, ettei tässä ole juurikaan nukuttu. Simahdin toki jo ennen yhtätoista mutta heräsin yhden jälkeen etsimään telkkarin kaukkaria.

Saatuani unen päästä uudelleen kiinni ei mennytkään kovin kauaa kun havahduin hereille kuuntelemaan speden räkäyskää. No, se raapivuus siitä on nyt ainakin tainnut kadota, karua kuunneltavaa oli kun selvästi kuuli että kurkku on täynnä paksua limaa joka ei tahdo liikkua.

Seuraavan kerran havahduinkin sitten piirun neljän jälkeen. Ei hajuakaan mihin mutta uni nyt ei ottanut enää uudestaan tullakseen ja puoli viideltä luovutin ihan suosilla kun alkoi tuntua siltä että vessaankin pitäisi kipittää. Saapa nähdä iskeekö totaaliuupumus kesken menon, hope not.

Tänäänkin tiedossa on normipäivä työmaalla, saapa nähdä miten eilinen on sujunut. Tenavallahan on hyvä vire ollut taas päällä joten toivoa sopii että se on pysynyt viikonlopun yli. Mahdollisuudethan on olemassa, ihan yhtälailla kuin mahdollista on sekin että tenava on kuin takamuksiin ammuttu karhu.

Vaan jaa. Josko tässä ryhtyisi tutkailemaan omaa habitustaan ja miettisi, että mitä ollenkaan sitä touhuilisi ennen sitä työmaalle siirtymistä, aikaahan on. Ei tässä nyt oikein voi alkaa rymsteeraamaankaan, jotain hiljaista hommaa olisi syytä kehitellä. Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Huomenta sitten taas

  1. Teillä sitten jatkuu tuo sairastelukierre. Toivotaan, että Speden olo alkaa olla parempi jo tänään. Ja toivotaan, että Voldemarin vika löytyy, eikä ole ihan hirmuisen hintainen. Täällä elämä jatkuu samalla koodilla kuin ennenkin. Armeijapoika oli lomalla vielä eilisen ja kyllä se lähtö takaisin on joka kerta yhtä vaikeaa ja kurjaa. Ja niitä lähtöjä vielä riittää, kun vasta joulukuussa koittaa vapaus.

    • Kieltämättä alkaa olla pikkuisen täh-olo speden jatkuvien tautien kanssa. Miten voikin olla nonstoppina kipeä??? No, josko tuo nyt kerää sitten mielettömän vastustuskyvyn tämän kevään aikana….

      Voldemarista ei ole kuultu vielä pihaustakaan ja jotenkin alkaa tuntua siltä että mitä kauemmin on hiljaista niin sitä isompi on laskun loppusumma…. Kääk!!!

      Hienostihan tuo armeijapojan sopeutuminen armeijaelämään on silti kuulostanut sujuvan, lomilta palailu nyt onkin takuulla kurjaa ja vaikeaa ihan kaikille sotapojille! Peukkujen paikka silti, hienoa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s