Perjantaita sitten vaan

Eilinen työpäivä oli varsin jees, uimahallikeikka sujui hienosti, samoin sitä seurannut matikan tunti vaikkakin tenava valitteli pääkipua ja huonoa oloa ennen laskemista. Hyvin tuo silti jaksoi, tenavastahan kun ei koskaan voi olla varma onko kipu ihan oikea juttu vai tuliko se mieleen ihan vain ettei tarttis tehdä…

Vikalla tunnilla pää olikin sitten niin kipeä, ettei kouluhommista tullut mitään. Minä kehotin tenavaa lepäilemään paikallaan, viimeinen tunti sentään ja kohta olisi kotiinlähtö edessä. Ope yhtyi mielipiteeseeni ja tenava vain istua öllötti ja tuijotteli sormiaan.

Viimeiset kymmenen minuuttia tunnista annettiin porukan touhuta vapaasti ja kas, tenavan pääkipu ja paha olokin katosi kuin tuuleen. Outoa…Koska mitään kouluhommaa ei ollut tullut tehtyä niin minä totesin että ei, tenava ei pääse touhuihin mukaan vaan hoitamatta jäänyt lukuläksy ja tehtäväkirjan homma on sitten ne joihin käydään käsiksi.

Harmittihan tuo, mutta ei kiukuksi asti. Kotvan tenava punnitsi vaihtoehtojaan; istua edelleen hiljaa aloillaan se lopputunti vai lukea läksy, tehdä tehtävä ja ehtiä ehkä hetkeksi touhuihin mukaan. Ja kas, niin vaan tenava otti ja lukea päräytti lukuläksyn, teki tehtävän pikana ja ennätti kuin ennättikin hetken tehdä omaa vapaavalintaista hommaansa. Jes!

Eilinen työpäivähän alkoi muuten jokseenkin katastrofaalisissa tunnelmissa. Siis oikeasti. Minä otin ja lähdin työmaata kohti, matkalla tiputin sekä prinsessan että poikasen 18vee matkan varrelle ja ajelin tyytyväisenä Cheekin säestyksellä kohti työmaata.

Hieman ennen työmaata käännyin jälleen yhdestä 90 asteen risteyksestä ja pam, samantien käännyttyäni kuului älytön kolahdus auton repsikan puolen takarenkaan tietämiltä. Tsiisus! Kolahdus kuulosti ihan siltä, että vähintään jarrupala (?) tai lokarin osa tai iskari tai jokin vastaava olisi irronnut, osunut renkaaseen ja lentänyt huitsan kuuseen.

Apua! Tottakai autokin tuntui ihan oudolta samantien ja päässä pyöri jo että no tottakai hemmetti soikoon, kun Voldemarkin on rikki niin onhan se nyt selväkin että tottakai kirviäinenkin nyt ottaa ja räjähtää jostain päin romuksi. Hyvin hyvin hiljaa kurvasin läheiselle linja-autopysäkille, nousin autosta ja lähdin tutkailemaan tilannetta.

Ei mitään. Siis minä en nähnyt autossa yhtään mitään poikkeavaa. Ihan identtisiltä näytti niin kuskin kuin repsikan puolenkin renkaiden alueet, renkaatkin oli ihan ehjät ja mistään ei noussut savu tai roikkunut mitään ylimääräistä. Siis täh? Varmemmaksi vakuudeksi otin ja kiersin lenkin takaisin sille kohdalle jossa se älytön kolina oli kuulunut.

Eipä silläkään kohtaa näkynyt mitään osia missään tien laidassa saati tiellä. Autokaan ei tuntunut mitenkään oudolta, taisi olla se aiempi tuntuma mielikuvituksen tuotetta. Aika outo olo siinä itsellä oli, kädetkin tärisi säikähdyksestä. Mutta tosiaan, ei mitään osia missään…

Sen sijaan sillä kohtaa oli rinnetalo jonka takana näytti olevan rakennustelineet pystyssä, niiden reunat näkyi tielle talon päädystä. Arvoitukseksi jää siis tämä juttu, oliko (?) kolahdus autosta vai sittenkin sieltä rakennukselta? Mutta jos se oli autosta niin oikeasti. Mikä? Auto kun pelittää ihan normaalisti eikä tunnu mitenkään oudolta käsissä.

Työmaalla oli aamusta palaveri ja tarjolla herkkuevästä ja pakko todeta, että herkkuleipää syödessä kädet tärisi edelleen kohtalaisen hyvin. Jopa siinä määrin hyvin, että leivän päällä olleet sipulit ja munat ei tahtoneet pysyä aloillaan. Onneksi oli tosiaan se palaveri, kummasti se tutina siinä katosi istuskelun aikana.

Iltapäivällä läksyparkki oli hiljainen joten minä kurvailin kotiin jo ennen kahta. Autolla joka pelitti siis edelleen ihan normaalisti. Touhusin broitsukiusauksen uuniin, tutkailin speden kanssa tämän läksyt ja pyörähdin marketissa kenkäostoksilla kiusauksen kypsymistä odotellessa.

Osuinkin passelina päivänä markettiin sillä kas, sieltähän löytyi aivan mahdottoman ihanat lenkkarit allekirjoittaneelle kahdellakymmenellä ekellä ja kas, juuri junnun toivomat slip-on tennarit tälle ja jösses, vitosella! Nyt on sitten kenkäostokset tekemättä enää poikasen 18vee ja prinsessan osalta, todnäk korjaan tämän asian vielä tänään illan suussa.

Iltasella ei tullutkaan touhuttua enää oikein mitään, niin paitsi kiikutettua ukon siskolle tämän astiat jotka on hups, jääneet rippijuhlien jälkeen nököttämään meille. Ja kyllä, auto toimi jälleen ihan moitteetta. Hieman sellainen epävarma olo tässä itsellä sen suhteen on mutta niin. Kun ei mitään näy edelleenkään missään eikä auto käyttäydy oudosti tai pidä mitään ylimääräisiä ääniä niin näinköhän se kolina sitten kuuluikin sieltä raksalta?

Ukko tutkaili voldemaria iltasella ja todnäk vika on nyt sitten kaasuläppäkotelossa. Sen puhdistaminen kun auttaa tilannetta niin että autolla pääsee ajamaan ihan normaalisti aina siihen asti kunnes sammuttaa sen ja käynnistää uudelleen. Huoks. Moisen hinta vaihtoineen päivineen taitaa olla useamman satasen pieti joten tuplahuoks.

Juuri nyt kun ei olisi moiseen rahaa, sitä kun on mennyt viimeisen kuukauden aikana aika reippaasti johtuen prinsessan kekkereistä, vapuksi vuokratun mökin kustannuksista ja kumpaankin autoon ostetuista kesärenkaista. Eli ei kiva, ei alkuunkaan.

No, ukko ei aio kuulemma moisen kanssa nyt hytkyä kiireellä sillä kyllähän tuolla minun kirviäiselläni saa juoksevat asiat hoideltua ja työmaalle tuo pääsee kavereiden kyydillä. Tosin niin. Jos siellä kirviäisessä on sittenkin joku vika jossain. Huoks vaan juu ja vielä kerran.

Tänään työmaalla on tiedossa oletusarvoisesti normipäivä. Työpäivän perään ajattelin pyörähdellä kotosalla ja lähteä sen jälkeen prinsessan kanssa niitä kenkiä tutkailemaan. Huomiselle ajattelin ostaa useamman paketin makkaraa sillä hei, ihan mielettömän ihanaa keliä lupaavat viikonlopulle eli grillikausi!!!

Huomennahan meillä on tosin koulupäiväkin, siis spedellä ja junnulla. Onneksi se ei kestä kummoisia aamusta mutta tiedän jo valmiiksi mikä mutina ja rutina siitä tulee etenkin speden taholta. No, kerranko sitä lapsi mutisee ja rutisee. Vaan jaa. Josko tässä omaa habitustaan vähitellen, se on siis moro ja have fun!