Halojata hoo!

Kappas, nehän on viisarit taas ruhtinaallisesti osoittamassa varttia vaille viiden aikaa. Onko tämä nyt sitten loppuviikon teema, herätä aamulla kukonlaulun aikaan ennen kellon soittoa? Ilmeisesti. Nukahdinkin tosin jo ennen kymppiä, Greyn loppu jäi näkemättä vaikka sitkittelin nojatuolissa puoli kymppiin. Väsynyt? Näköjään.

Eilinen työpäivä oli varsin antoisa, jos näin voi sanoa. Keskustelut koulun säännöistä oli kertakaikkisen mainiot ja pakko myöntää, että osallistuin varsin mielelläni käytyihin keskusteluihin. Nähtäväksi jää mitä keskustelut sitten poikii, aika monta tärkeää muutosta siellä tuli esitettyä itse kunkin osallistuneen.

Oma ohjattavakin oli varsin mainiolla tuulella. On suorastaan ihanaa kun työpäivä ei perustu riitelyyn, rähinöintiin ja kinaamiseen vaan hommat hoidetaan kuten on sanottu. Toki nämä ihanatkin päivät sisältää sitä patistelua runsain mitoin ja mahtuupa joukkoon sitten käytöksen korjaamistakin, mutta silti. Ihanaa.

Levoton tuo tosin oli, vähän väliä oli mopo lähdössä keulimaan mutta hyvin sen sai aina asettumaan kun puuttui keulimisiin ennen kuin ne ehti kunnolla alkaa. Pitkä yhteinen taival on varmastikin se, joka auttaa tässä kohtaa pitkälle. Minä osaan ennakoida ja lukea merkkejä ihan toisin kuin aiemmin.

Toisaalta minulla on myös ne toimivat puuttumiskeinot tiedossa ja niin. Onhan lapsessa tapahtunut ihan mahdottoman paljon muutosta näiden vuosien aikana. Oikeastaan tänä keväänä on alkanut ensimmäisiä kertoja pilkahtelemaan miellyttämisenhalu lapsen käytöksessä. Teinkö hyvin, osasinko hienosti, tuntuu lapsen silmät usein kysyvän.

En tiedä onko tämä pysyvä muutos vai palataanko harppaus taaksepäin jossain kohtaa, todnäk palataan mutta toivon että paluut on vain hetkellisiä taantumia joista palataan takaisin tähän missä nyt ollaan, mutta lämmittäähän se mieltä kun lapsi ihan yhtäkkiä saattaa ottaa ja kaivautua kainaloon koska on vain niin kovin mahdottoman onnellinen.

Tietysti niitä kaivautumishetkiäkin pitäisi miettiä tarkemmin, ehkä uskontotunnilla kesken open puheen ei ole se oikea hetki, mutta rehellisyyden nimissä ja tämän lapsen ollessa kyseessä emme kukaan näe tarpeelliseksi lähteä ainakaan vielä tässä kohtaa ohjaamaan lasta harkintaan näiden hetkien ajoittamisessa.

Olin täynnä virtaa vielä siinä kohtaa kun tein lähtöä työmaalta kotiin mutta hemmetti soikoon, samantien kun asetin ahterini auton penkkiin alkoi haukotuttaa ja tuntui että kaikki virta katosi puff-vaan taivaan tuuliin. Ajelin kotiin rauhallisin mielin sillä poikanen 18vee oli viestittänyt muutamaan kertaan iltapäivästä.

Yhdessä viestissä tuo kertoi ruokkineensa speden kotva sitten ja toisessa speden lukeneen lukuläksyn prinsessalle. Hienosti oli homma hoidettu kotosalla sillä aikaa, ainoat toimenpiteet joita itselleni jäi oli tiskien laittelu koneeseen ruokailun jäljiltä ja keittiön pöydän siivous. Niin ja speden ulkovaatteiden keräily.

Kahvitkin oli keitelty valmiiksi odottamaan joten kyllä minun kelpasi. Päätä siinä hieman juhmi mutta kas, seiskan kanttiin hoksasin että hemmetti soikoon, onko tuo nyt ihmekään kun eihän sitä ollut tullut laitettua oikein mitään suuhunsa päivän aikana.

Ruokkiksella banaani ja juotava jogurtti, iltapäivästä pieni sämpylän puolikas tomaattisiivulla ja siinä se. Lohtahan minä sitten taas kaivelin kaapin kätköistä, niin ja salaattia touhasin lautaselleni ja ai että se oli hyvää. Rippijuhlien tarjoilut alkaa nyt olla todellakin syötynä, kaurakeksejä ja ullan torttua on enää tähteellä.

Eilinen päivä meni kotijoukkojen osalta hieman suunnitellusta poiketen sillä kas, prinsessa oli aivan tukossa ja jumissa kun heräsi aamusta. Kurkku ja kitalaki oli niin kipeät, ettei tämä tahtonut pystyä hengittämään ja nenä oli aivan jumissa, samoin hengitystiet. Ei kiva alkuunkaan.

Jätin prinsessan ihan suosilla kotiin päiväksi, soittelin aamusta lääkärille aikaa ja jes, meillä on oma lääkäri jälleen vaihtunut. Se naikkonen, joka aikanaan minut kurmuutti poikaseen nyt jo 20vee liittyen, ei ole enää ollenkaan lekurina alueellamme.

Niin, kyseinen tättärähän soitti minulle kiukkuisen puhelun kun poikanen oli 16vee ja kertoi kuinka edesvastuutonta onkaan lähettää lapsi yksin lääkäriin. Itse olin jokseenkin hoo-moilasena linjan toisessa päässä sillä täh, koska se lääkäriin on mennyt.

Poikanen, joka on aina ollut kovin itsenäinen näissäkin touhuissa, oli hipsinyt kesken amispäivän terkkariin koska oli telonut itsensä. Ei tuo ollut sitten viitsinyt ilmoitella mitään, minähän taisin olla tuolloin työkokeilussa itse, vaan oli fiksusti tuuminut että eipä tähän hommaan äitiä tarvita (kuten ei kyllä tarvittukaan).

Tämäpä ei sitten lekurille sopinutkaan, ehei, kyllä 16-vuotiaan kanssa kuuluu äidin sinne lääkäriin mennä. Joopa joo, milläs menet kun et tiedä lapsen edes olevan siellä. Hieman siinä alkoi siis suhteemme kyseisen lekurin kanssa huonoissa merkeissä ja samanlaisissa se jatkui kun keuhkiksen sain.

Tuohan määräsi lääkkeeksi lämpöä ja lepoa kun vastaanotolla kävin. Lihasrevähdys rintakehässä jatkuvan yskimisen seurauksena, sehän se tuon diagnoosi oli. Hieman se koko vastaanotto perustui silloin siihen, että lekuri tuntui olevan jokseenkin varma siitä että kävin siellä vain ja ainoastaan koska olin laiska ja työhaluton.

Miten tuo sitten sattuikin vielä ovessa mennessäni hoksaamaan ja kysyi, kauanko se yskä nyt olikaan jatkunut. Että jos sitten kuitenkin kävisit röntgenissä ja labrassa, josko siellä onkin ihan luu murtunut yskimisen johdosta ja verikokeet nyt voi aina ottaa ihan varoiksi että tietää ettei tulehdusarvot ole noussut.

Kävin ja kotiuduin lihasrevähdystä hoitamaan ja kas, ei siinä kauaa mennyt kun ensiavusta soitettiin perään ja käskettiin tulemaan suht pikaisesti takaisin sekä hoitamaan kotona asiat siihen malliin etten välttämättä ihan hetkeen takaisin kotiin ennätä, keuhkokuumehan siellä ja tulehdusarvotkin varsin hyvillä kantimilla.

Ihan emme siis samalla kartalla kyseisen lääkärin kanssa olleet tuolloin emmekä jatkossakaan, junnua taisin jossain kohtaa tuolla vielä käyttää ja silloinkin palvelu oli jokseenkin ”mitäs tänne turhaan tulitte”-tyyppistä. Itse olen onneksi nykyään vallan työterveyden asiakas, tenavia olenkin sitten käyttänyt yksityisellä sillä oikeasti.

Joku äly tässä touhussa pitäisi olla. Prinsessan rippijuhlat nyt tosin syöksi lompakon siihen pisteeseen että nyt en ihan raaskinut varailla aikaa yksityiselle vaan tuumin, että eiköhän sen kurkun nyt osaa katsoa ihan se terkkarinkin lekuri, mitään ihmeellistä kun en siellä uskonut olevan.

Mutta hiphei ja hurraa, lääkäri olikin vaihtunut ja voi kuulkaa. Nyt on prinsessan lääkkeitäkin sitten vaihdettu ihan tosissaan. Allegiapillerit vaihtui toisiksi, samoin silmätipat, nenäsuihke pysyi samana. Näillä nyt kokeillaan ja jos nämä ei tuo apua niin lekuri oli ollut sitä mieltä, että ihan ehdottomasti siedätyshoito päälle.

Niinpä niin, eihän tästä näin mitään tule, sen olemme todenneet jo kerran jos eräänkin. Viime kesän jälkeenhän prinsessa oli valkoinen kuin lakana kaikkiin muihin ihmisiin verrattuna, hän kun ei vain voinut olla yhtään ulkona koska silmät turposi liki samantien palloiksi ja hengitystiet meni aivan jumiin.

Ihokin tuolla kiusasi tuolloin reippaasti, järvivesi aiheutti samantien kutisevan ihottuman ja silmät muurautui umpeen. Aika hemmetin ikävää joutua viettämään kesä omassa huoneessa, väitän mä. Nytkin on ollut puhetta siitä josko prinsessa lähtisi isoskoulutukseen mutta niin.

Neiti itse totesi allergiaoireiden pamahdettua taas ihan kunnolla päälle että ei hän taida viitsiä. Millä hän muka kesällä pystyisi missään leirikeskuksessa olemaan kun ei tahdo pystyä olemaan edes omassa pihassa kotvaa. Ankean rajoittavaa on tämä.

No, toivon että nämä kyseiset tropit toisi jotain apua, jos ei niin se siedätyshoito. Johan sitä yksityiseltä puoleltakin ehdotettiin mutta tuolloin päätimme vielä kokeilla vahvemmalla lääkityksellä, joka tosin ei ole toiminut sekään kunnolla, sillä kustannukset olisi ollut ihan järjettömät.

Oletan, että julkisella puolella hinta olisi siedettävämpi, tiedä sitten onko näin. Toisaalta, jos ei tässä ala prinsessan olo helpottaa niin loppupeleissä olen valmis sitten kaivamaan viimeisetkin säästöt kiven alta jos niikseen on että tytön olo saataisiin ihmismoiseksi.

Vaan jaa, kappas. Kellohan on kohta puoli kuusi. Oletan, että ukko kömpii pystyyn näillä näppäimin, tuollahan on nyt aamusta lähtö sinne työreissuun ja luulenpa, että moinen lähtö aiheuttaa erinäisen määrän puleeraustarvetta tämän habitukseen.

Josko siis itsekin kävisi sitaisemassa hiukset aisoihin ennen kuin ukko valtaa alaa. Se on siis moro ja have fun!

4 comments on “Halojata hoo!

  1. Hei,

    kannatan ehdottomasti siedätyshoitoa. Tyttäreni on käynyt viime syksystä lähtien julkisella puolella. Toimii ihan hienosti ja alle 18v se on ilmaista.
    Kannattaa ottaa heti miten yhteyttä terveyskeskukseen tai kokeilla saatko yksityiseltä lähetteen siedätyshoitoon.

  2. Tuo allergia on kyllä todella rankkaa. Olisi hienoa, jos siedätyshoidosta olisi apua. Itselläni on yleensä oireita antanut vain heinät, mutta nyt huomaa, että kun koiran kanssa juoksee pitkin metsiä, niin omatkin silmät alkavat kutittaa jo tässä vaihetta kevättä. Ja voihan tuo koirakin niitä oireita aiheuttaa. Hienoa, että lääkäri on vaihtunut. Ehkä hänellä eivät olleet nuo sosiaaliset taidot ihan plakkarissa muidenkaan kanssa.
    Mukavaa loppuviikkoa kuitenkin.

    • Voi olla niin että sosiaalisissa taidoissa oli pientä ongelmaa lekurilla, selittäisi varsin hyvin sen miksi ei enää tuolla ole.

      Siedätyshoito on kaiketi hyvinkin toimiva, tosin hoidon ollessa päällä siitä saattaa kuulemma saada hyvinkin voimakkaita oireita ja tulla ihan kipeäksi kipeäksi. Toisaalta mitä nyt juttelin ihmisen kanssa jonka lapsi on moisen käynyt niin toteanpa ehdottomasti että jos siitä on sellainen apu niin ne kipeydet matkan varrella on ihan se ja sama.

      Mukavaa viikonloppua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s