Keskiviikkoaamua

Aikaista sellaista, kellohan näyttää vasta varttia vaille viittä. Ilmeisesti univelat on nyt kuitattu koska havahduin hereille puoli viideltä eikä uni tahtonut tulla enää millään. No, samapa tuo, ennätän ennen töihin lähtöä tyhjentää tiskikoneen ja hieman tsekkailla että kaikki on suunnilleen kuosissa.

Työmaalta paluun kun teen tänään vasta lähempänä puoli kuutta ehtoolla joten syytä onkin touhuta nyt aamusta. Onneksi eväspuoli tenaville on valmiina jääkaapissa, touhusin sen mukaisesti sapuskaa eilen töiden perään että riittää tällekin päivälle.

Eilinen työpäivä oli varsin jees, ei valittamista. Tenavan kanssa olimme ekan tunnin toisessa luokassa integraatiossa, nythän siinä onkin ollut pitkä tauko välissä ja toisin kuin aiemmilla kerroilla niin tällä kertaa integrointi ei potkaissut takaisin sekoilun täyteisinä loppupäivän tunteina.

Ehei, tenava tarttui toimeen hetkessä kun seuraava tunti alkoi ja hoiteli koulutyöt luokassa suit sait sukkelaan tuosta vain. Ainoastaan vikalla tunnilla tuolle iski joku ihme flash back käytökseen, nythän olen ennättänyt jo kerran jos eräänkin ihmetellä kuinka kaikki kiukkuaminen on kadonnut johonkin.

Vikalla tunnilla se kuukauden-parin takainen tenava palasi hetkeksi. Siis hetkeksi, todellakin vain hetkeksi eli hohoo, kehitystä tällä saralla on tapahtunut paljon. Lukukirja lensi lattialle, aikoipa tuo repiä saamansa monisteenkin mutta repimättä jäi kun totesin että mahtaako kannattaa.

Kun ei se nyt ketään hyödytä ja vähiten tenavaa itseään se repiminen. Siinä kohtaa alkoi vanha tuttu hokeminen ”en tee”. Yllättävän vähän aikaa sitä kesti, ei varmaan paria minuuttia kauempaa sillä jatkototeamukseni että ”no, oma on päätöksesi vaikkakin huono sellainen ja sitten teet sen läksyparkissa päivän päätteeksi” sai mielen muuttumaan.

Monisteen tekemiseen ei sitten mennytkään kuin hetki. Eka kohta siitä tuli hitaammin koska tuolloin tenava oli vielä kenkutuksen vallassa mutta sen kirjattuaan alkoikin kynä viuhua ja lukeminen sujui tuosta vaan. Eli niin. Hyvin on vanhoista toimintakaavoista päästy eteenpäin, kyllä se niin on.

Läksyparkissa oli muutama lapsonen ja voi jösses sentäs. Kyllähän minun kumini sitten viuhui sielläkin vaikka se ei ohjattua läksyjen tekemistä olekaan eikä ohjaajan tarvitse tarkistaa lasten läksyjä. En vain simppelisti voinut jättää huomiotta yhden lapsosen englanniksi kirjoittamia järjestyslukuja.

Ainoa mikä niistä oli oikein kirjoitettu oli the first. Muut oli ihan mitä sattui, täyttä siansaksaa. Tehtävässä oli pitänyt kirjoittaa sekoitettu kirjainjärjestys oikeaan muotoonsa ja pah ja pöh, lapsi oli sekoittanut kirjaimet vain uudemman kerran ja vielä omituisempiin järjestyksiin.

Nopeastihan tuo saatiin kuntoon, samoin kuin kysymyslauseiden sanajärjestykset mutta pakko se on todeta että selvästikään kyseisellä lapsosella ei ole pienintäkään hajua sen enempää enkusta kuin läksyjen tekotavastakaan, kaikki tehtävät kun olisi saanut helposti tehtyä oikein kun olisi katsonut samalla kirjan vinkkikuplia.

Kotvan ennätin vielä touhuta muita hommia ennen kotiin lähtöä ja kotona ryhdyinkin sitten ruoanlaittoon. Siinä samalla pidin junnulle tulenpalavan puhuttelun siitä miten koulussa käyttäydytään muita kohtaan. Tämä kun oli ilmeisesti kiukutellut sekä kässyjen opelle että ohjaajalle.

Ihan normikuvioilla jatkettiin päivää kotona, sapuskaa tenaville, evästä itselle, kotva tallennetta, spede luki pätkän kirjaa minulle ja prinsessan kanssa höpöteltiin niitä näitä. Siivoilin köökkiä, järkkäilin sieltä täältä ja touhusin jalkakylvyn itselleni. Ei siis uutta taivaan alla.

Maate painatin piirun ennen kymppiä ja niin vain jäi jälleen näkemättä ohjelma jonka olin ajatellut katsella makkarin puolella. No, tulipa nukuttua ja hyvin! Josko tämä virta riittäisi sitten tälle päivälle, keskiviikkohan on työmaalla se oman touhuni osalta hektisin päivä jolloin ennättää aina omasta luokasta puukässyihin ja läksyparkkiinkin.

Siihen päälle vielä loppupäivän henkilökunnan omat touhut niin huhhahhei, on syytäkin olla virtaa. No, ihan mielelläni minä itse asiassa teen pitkän päivän tähän kohtaan, saanpa tunteja plakkariin ja niitä voin sitten käyttää sopivissa kohdissa pois.

Rippijuhlien eväsosasto alkaa olla kokolailla syötynä, tähteellä ei ole enää kuin nokonen kalaa ja makaronisalaattia. Loput kakut meni eilen ehtoosta minun ja tenavien suihin niin että pätkähti, salaatinkin kiskaisin siinä iltapalalla omiin napoihini ja kinkkupiirakkaa ei ole enää kuin pakkasessa. Hyvä niin!

Siskonihan ei sitten loppupeleissä tullut sinne juhliin, laitteli aamusta viestiä ettei saa mitenkään sumplittua aikataulujaan niin että tulo onnistuu. Joo-o. Jotenkin hölmöksi ja lapselliseksi koen moisen touhun, ei sille mitään voi. Olisihan tuo halutessaan ennättänyt käydä joko ennen työmaalle siirtymäänsä pikaisesti onnittelemassa tai sitten iltasella sieltä palatessaan.

Tässä nyt kuitenkin asutaan samalla kylällä ja ei se käyminen olisi tarvinnut kuin pienen koukkauksen jompaan kumpaan suuntaan ajelemisessa mutta ei niin ei. Se on se oma napa kun on tärkein, minkä sille tekee.

Arvomaailmojen ero tuntuu olevan aika iso, oman lapsen synttärit oli selvästi ihan maailman tärkein tapahtuma, miksi sitä muuten olisi loukkaannuttu siitä ettei 12vee lähtenyt niille mukaan, mutta prinsessan ripille pääsy nyt on ihan turhaa kauraa.

Jos olisin viitsinyt olla ilkeä olisin vastannut siskon viestiin että kai tämä tietää, että käytöksen kultaisen kirjan mukaan lahja pitäisi silti toimittaa lapselle vaikka itse estyykin tulemasta, mutta en sitten viitsinyt. Eipä ne lahjat ripille pääsyssä tärkein juttu ollut vaan huomioiminen.

Iso päivä prinsessalle, neiti suorastaan hehkui ylpeyttä, iloa ja onnea. Sitä hehkua riitti ihan koko päivälle, vielä papin ja isostenkin käydessä neiti oli kuin sadan watin hehkulamppu heidän keskellään laulamassa. Illallahan neiti sitten pyörähtikin sitten vielä isosten kyydillä yhdellä rippileirikaverillaan vaihtamassa juhlakuulumisia joten päivä oli todellakin suuren suuri neidille itselleen.

Jotenkin todella surullista että aikuinen ihminen ulottaa kiukkunsa minua, toista aikuista ihmistä, kohtaan myös lapseen. Meillä nyt ei prinsessa edes taida tietää että siskon kanssa on sukset ristissä. Tai tietää ja tietää, varmasti tuo on huomannut asian mutta eipä tuolle ole kerrottu asiasta yhtään mitään eikä tuo ole kysellyt.

Toisaalta, niinhän tuo ulotti sen kiukun junnuunkin toteamalla että ei tuo taida sitten ollakaan hänen poikansa kaveri kun ei kerran edes synttäreille tullut. Iskä aina sanoi äidille kun minä sähläsin ja äiti repi peliverkkareitaan että ei taida vanha lehmä muistaa vasikkana oloaan.

Jotenkin tässä kohtaa on tullut sellainen olo, että sisko ei taida muistaa enää millaista se elämä ja ajatusmaailma oli penskana. Minä kyllä muistan, silloinhan ollaan täydellisen särkymättömiä, keskitytty täysin kaikkeen mikä itselle on tärkeää eikä ajatella tuon taivaallistakaan sitä että huomennakin on uusi päivä jolloin voi tehdä niitä juttuja.

Ehei, silloin elämä on tässä ja nyt, tämä hetki on SE hetki kun pitää sitä, tätä ja tuota sen mukaan mistä on innostunut. Kuvitellaan, että mikään ei voi osua minuun ja hoetaan nonstoppina milloin mistäkin varoitteleville aikuisille että ”ei mulle mitään tapahdu”.

Niin se siskokin eli penskana, ihan kuten taitaa elää kaikki tämän maailman penskat mutta eipä tuo tässä kohtaa vaikuta. Maailmassa kaikki menee hyvin ja hienosti ja elämä on ihanaa kunhan kaikki toimii kuten hän tahtoo. Niin ihmiset, tavarat kuin suurempikin yhtälö noin yleensä ottaen.

No, tämä tästä. Meitä on kovin moneen junaan, osa jää jopa laiturille, ja siskon ja minun raiteet vie nyt vääjäämättä eri suuntiin enkä tiedä tuleeko ne koskaan enää kohtaamaan. Ehkä minä voin viimeinkin ajatella sitä mitä minä haluan. Siis minä, ihan itse.

Vaan jaa. Josko tästä vähitellen ryhtyisi tutkailemaan habitustaan ja niin, tyhjentämään tiskikonetta. Ukko lupaili kyllä laitella jotain sapuskaa iltapäiväksi ja saa laittaakin jos vain joutaa ja keksii mitä tekee sillä olisihan se kiva jos ei huomennakaan tarvitsisi sen kummemmin keittiössä heilua.

Huomenaamullahan ukko lähteekin sitten työreissuun ja palaa sieltä vasta perjantaina iltapäivästä joten tämä viikko menee kyllä täysin toisen naamaa näkemättä. Aamuisin tuo on herännyt juuri samoihin aikoihin kun olen itse lähtenyt ovista ja minä taas olen ollut jo unessa kun tämä on kotiutunut töistään.

Se on siis moro ja have fun!

4 comments on “Keskiviikkoaamua

  1. Ihana lukea, miten Prinsessan juhlapäivä on ollut hänelle ihan täydellinen. Siskosi tappiohan tuo on ettei tullut mukaan ja ainoa, joka siitä kärsi on hän itse. Aina ei voi voittaa, sanoi aikoinaan Hugo tv-pelissä.
    Mukava, että teilläkin on välillä vähän rauhallisempaa ja tavallista kotielämää. Sitä tarvitaan!

  2. Kiva, että prinsessalla oli ikimuistoinen, ihana juhlapäivä! Toivottavasti siskosi edes kortin ja jonkin lahjan toisi… uskomatonta toimintaa.
    t.Minna

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s