Lauvantai ja silleen!

Jösses, tämä lomahan on ihan justaansa lusittuna. Höh. Mihin se nyt meni? No, onpa ainakin tullut vähän jotain saatua aikaankin, ettei nyt ihan vaan nojatuolissa naama mutrussa makoiluksi sentään ole mennyt. Eilenhän heiluttiin siellä mansen suunnassa tyttären kanssa ja mikäs, kivaahan se oli.

Vaan on ne kuulkaa muuttunut. Nuo ultrakapineiden näkymätarkkuudet ja kaikki näiden kahdeksan vuoden aikana sillä johan tästä kohta on se kahdeksan vuotta kun olen viimeksi itse ultrassa heilunut. Ja se 4D-kuva, siis ihan käsittämätöntä.

Niin oli vauhdikas lapsonen tyttären vatsassa mönkimässä että oli siinä ihmettelemistä äidilläkin. Suu auki, sormet suussa tuo mennä mesoi ultralaitetta pakoon minkä ennätti. Ihan oli vauvan näköinen kuvissa! Hienosti näkyi kaikki rakenteet ja mallillaankin ne oli, ei pienintäkään viitettä siitä että mitään olisi vialla missään.

Painoarvionkin ultraaja siinä tekaisi ja oli siinä melkein naurussa pitelemistä kun painoksi julistettiin 436 grammaa eli voipaketin paino lähenee. Pituutta veijarilla oletettiin olevan noin 25 senttiä ja ihan viikkoja vastaavaksi todettiin kaikkineen.

ida

 

Ja tottahan sieltä saatiin sitten kuviakin mukaan. On minulla kasvokuvakin puhelimessa mutta tämä kuva vei kyllä ihan täysin sydämeni. Ihan kaikki varpaat ja kaikki oli jo laskettavissa pienestä jalkapohjasta! Jösses! Kolmesenttiseksi jalkapohjan mitta arvioitiin eli tsiisus iivari. Apua!

No, nythän on alkaneet ne viikot jolloin vauva käyttää aikansa ja energiansa siihen koon kasvattamiseen joten eipä ihmeitä sillä saralla. Sukupuoltakin siinä sihtailtiin ja näkymien perusteella mahassa saattaisi temmeltää tyttölapsi. Erehtymisen mahdollisuus on tosin aina olemassa, saattaahan se olla ettei kivekset olekaan vielä laskeutunut ja pippelikin on vielä kovin pieni joten kirkossa en lähtisi sukupuolta vielä kuuluttamaan.

Tuo jalkakuva kyllä. Huoks ja iiks! Pitääköhän minun printata se itselleni ja laittaa jääkaapin oveen? En näet mitenkään kykene olemaan kurkkimatta sitä taajaan, niin sykäyttävä se jotenkin on. Onko tämä siis ensimerkkejä mummotaudin iskemisestä? Hulluus hiipii salakavalasti paikalle? Näääääh….

Ultran jälkeen hölköttelimmekin tyttären kanssa Clas Ohlsonilla käymään, sinne kun harvemmin tulee kulkeuduttua. Mielessäni on jo pitkään pyörinyt kapine jonka appiukko on sieltä ostanut mökille tenavia varten ja samanlaisen kapineen ajattelin hommata kotiinkin.

10987474_10153073248178771_8302950354424777170_n

Tadam! Hetken ehdin jo olla varma, ettei niitä liikkeessä ole mutta kas, löytyihän niitä kun riittävän pitkään ympyrää pyöri. Niille jotka ei tiedä mikä kapine on kyseessä niin kerrottakoon että sehän on omenasorvi. Meillä nyt syödään muutenkin omenoita, ei siinä mitään, mutta tuolla kapineella niiden syönti räjähti ihan kattoon mökilläkin.

Ja mikäs, jos jossain kohtaa intoudun vaikka omenapiiraan tekoon niin tuohan on kertakaikkisen oiva apuväline siihen. Jäinpä eilen jo miettimään sitäkin, että näinköhän pitäisi jossain kohtaa testata omenien kuivattamista uunissa, kas kun huomasin moisen kuivausominaisuuden uunissa olevan. Oooh!

Ostosten jälkeen pyörähdimme vielä syömässä ja kotiin ennätettyämme lähdinkin sitten omenaostoksille markettiin. Ovissa törmäsin velipoikaan, lenssussa reppana tuokin, ja kotva siinä tuli pälistyä lähinnä vauvajuttuja. Velipoikahan on suht tuore isä, esikoinen ja todnäk ainokainen on puolitoista-vuotias tomera neito.

Kotona sorvailin sitten omenan jos toisenkin ja kas, hyvinhän se kapine pelittää. Oikein muuta siinä ei enää eilen tullutkaan tehtyä, töllötintä toki tölläilin ja puhelimessakin ennätin kotvan notkua mutta siinä se sitten olikin. Maate painelin kympin kanttiin ja kas, simahdinkin jo ennen yhtätoista.

Tänään päästäänkin hakemaan prinsessa leiriltä ja se kuulkaa on kiva se! Johan tässä on viikko ollutkin kovin hiljaista ja rauhallista tämän osalta. Eilen laittelin iltasella vauvan jalkakuvan prinsessallekin ja tämähän sotkeentui ihan täysin sukkiinsa reppana.

Vaan jaa. Nyt taidan ottaa vielä kupposen kahvia ja ryhtyä sen perään tutkailemaan omaa habitustani. Sen kummempia puuhia en ole tälle päivälle suunnitellut, kenties otan ja leipaisen sämpylöitä jossain kohtaa tai sitten en. Se on siis moro ja have fun!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s