Huomenta taas

No nyt vaikuttaa paremmalta. Ihan selvästi. Siis oma olotila, väsymyksen suhteen. Koko eilinen menikin haukotellessa joten voiko tosiaan olla niin että kun nukkuu, vaikkakin määrällisesti saman tuntimäärän kuin yleensäkin, normaalia myöhempään aamulla niin koko päivä menee haukotellen? Älytöntä!

Tänä aamuna silmät rävähtikin auki vartti viiden jälkeen ja se on kuulkaa hyvä se, ei näet väsytä näin aamutuimaan yhtään. Nukkumaankin ryhdyin suht normiaikaan, piirun ennen yhtätoista eli tuntimäärässä ei ole mitään eroa aiempiin öihin mutta sittenkin.

Tänään onkin sitten se päivä. Siis se ultra. Lähdemme tyttären kanssa aamupäivästä linja-autolla suhaamaan, minä kun totesin etten oikein perusta autoilusta kaupungin vilinässä. Eilen ehtoosta tytär piipahti kahvilla, vaihdoimme muutaman sanan sillä tosiaan, minä olin kuoleman väsynyt.

Parasta lääkettä väsymykselle on muuten tekeminen. Eilen aamusta otin ja imuroin koko alakerran, pesin lattiat ihan perinteisesti konttausasennossa (aina silloin tällöin tuntuu, että pesu on pakko suorittaa nenä liki kiinni lattiassa) ja puunasin ja puhdistin kaikki pinnat samalla kertaa.

Pesin koneellisen pyykkiä, viikkailin puhtaat vaatteet kaappeihin ja otinpa siinä samalla kertaa ja siivosin junnun vaatekaapin. Jälleen kerran kassillinen vaatteita odottaa pääsyä UFFin laatikkoon, minä kun en kelpuuttanut kaapista kuin muutaman hassun vaatekappaleen speden kaappiin siirrettäviksi.

Kuorin perunat muusia varten, sulattelin lihakastikepohjan ja touhusin sapuskat valmiiksi. Ruokailun perään en sitten jaksanutkaan kuin lojua nojatuolissa, tuijottaa pari tallennetta ja juoda kahvia. Junnureppana asettautui yhtäkkiä sohvalle, oli kumauttanut päänsä ihan kunnolla yläkerrassa painonnostotankoon.

Taisi saada ihan peräti aivotärähdyksen, siinä määrin kalpoinen tuo oli ja päätäkin kivisti aika lujaa. Takaraivoon kohonnutta kuhmua haudottiin sitten kylmällä ja samalla tuijoteltiin yhdessä yksi tallenne. Kun viimein sain itseni kammettua pystyasentoon komenteerasin poikaset autoon, junnukin jaksoi lähteä vaikka päätä edelleen kivistikin.

Kirjastoreissuahan se pukkas, nääs, spedellä kun oli tähteellä enää kaksi kirjaa lukemistostaan. Aamuinen kauppareissu ukon kanssa kun oli verottanut jälleen yhden kirjan, spedehän lukee autossakin sujuvasti toisin kuin minä tai junnu joilta meinaa lentää oksupoksut jos lukeminen tapahtuu liikkuvassa ajoneuvossa.

Lievää ärsyyntymistä on nyt muuten ollut ilmassa, myönnettäköön. Olen tainnut jo aiemminkin mainita kuinka ukko on makkarihemmo ja minä sitten töllään töllöä pääsääntöisesti olkkarissa ja jotenkin tämä loma on saanut moisen ihan omiin atmosfääreihinsä.

Eilen risoi jo ihan tosissaan, ja heti aamusta, tosin se taisi johtua edellisen päivän lievästä risomisesta ja väsymyksestä. Ukkohan on viettänyt tätä lomaansa pitkälti ihan omalla kaavallaan eli aamuisin hiihtämään ja päivällä treeni painojen kanssa yläkerrassa.

Muu osa päivästä meneekin sitten makkarissa tuijotellen joko tablettia tai töllötintä, hiihtoahan sieltä töllöstä päivisin tulee. Keskiviikkona koetin saada tähän jotain liikettä aikaan markettireissulta palattuani mutta pöh ja pah, hänellä on nyt vähän veto pois.

No varmasti, en epäile, ne ukon hiihtoreissut kun tehdään verenmaku suussa eikä ne ole mitään pikkusivakointeja, siihen päälle reilun tunnin punttitreenit yläkerrassa joten joopa joo. Varmaan on vähän veto pois. Sopisi sitä silti viettää aikaansa vähän muidenkin kuin sen oman temppelin kanssa. Argh!

Myönnettäköön, pikkumainenhan se minäkin osaan olla sillä keskiviikkoinen toteamus yhdistettynä eiliseen omaan väsymykseeni sulki kyllä suuni ihan totaalisesti. Ole sitten puhki, siitä vaan. Eilen en jaksanut edes kysyä tämän palattua hiihtoreissultaan että miltäs se hiihto nyt tuntui. Piruako sitä mitään kyselemään.

Vaistosihan ukko, ei se tyhmä ole, että nyt risoo ja ihan tosissaan. Yritti muutamaan kertaan jutellakin siinä jotain tyhjänpäiväisiä mutta koska minua risoi niin minua risoi joten keskitin senkin vähän tarmoni mitä löytyi tiukasti siivoamisosastoon.

Ukko otti ja pakkasi speden ja junnun autoon ja lähti näiden kanssa ostamaan spedelle talvitakkia, kas kun spede on takkien suurkuluttaja ja aiemmin talvella ostettu on rikki. Minä en jaksanut tuumia ostoksiinkaan mitään, hyvä että osti ja vielä sen saman takin jota itse olin marketissa katsellut.

Risoo silti, minkä sille tekee. Kun kerrankin loma osuu olemaan yhtäaikaa niin huoks. No, touhusimmehan me sunnuntaina kimpassa ruokaa. Ja tiistaina kävimme prinsessaa katsomassa riparilla. Minä nyt olin tosin ehtinyt jo ajatella että lomalla voisi kimpassa tehdä muutakin mutta pöh ja pah.

No, onpa ainakin tullut pyörähdeltyä speden ja junnun kanssa kirjastossa ja se on hyvä se. Tänään päivä meneekin pitkälti siellä ultrakuvioissa ja huomenna aamusta pääseekin hakemaan prinsessan kotiin leiriltä. Sittenhän se alkaakin jo tämä loma olla loppu joten pyhäpäivän ajattelin viettää perinteisellä kaavalla ja keskittyä ihan vain olemiseen.

Risomisesta takaisin vähemmän risoviin juttuihin. Eilen ehtoosta poikanen 18vee lähti kavereineen joillekin kekkereille, käsittääkseni moiset kekkerit oli järkätty tämän kaverin ja tämän tyttiksen yksivuotismerkkipäivän kunniaksi.

Koko kolmikkohan tuossa notkui kahvia juomassa iltasella ennen lähtöään, minä totesin ykskantaan että poikasen on sitten syytä olla kotosalla ennen kuin herään sillä oikeasti. Varma tapa saada stressi ja huolestua on se, ettei poikanen olekaan kotona kun itse heräilee.

Tänä aamuna teinkin sitten vaativan laskutehtävän heti noustuani ja kas, eteisessä on kolmet kengät eli kaverin tyttiskin taitaa olla nukkumavahvuudessa yläkerrassa. Moista laskutoimitusta ei tosin olisi kaiketi ollut välttämätöntä tehdä sillä kas.

Keittiön työpöydällä on aikamoinen läjä sipsien muruja. Lisätodisteita onnistuneesta paluusta löytyi vessasta, meikitkin on selvästi pesty pois sillä kas, kajalin mustaamia vanupuikkoja löytyi lavuaarin reunalta. Nonni, eipä tarvitse olla huolissaan ja miettiä mihin kolmikko on päätynyt.

Vaan jaa. Nyt taidan ryhtyä vähitellen tiskikoneen tyhjennykseen. Ihan hirveitä kolinoita täällä ei vielä viitsi järkätä, muu joukkio kun nukkuu, mutta vähän jotain se on nyt tehtävä. Se on siis moro ja have fun!