Voi kuulkaa! Enpä olisi uskonut tätä lomapäivää näkeväni, mutta tänä aamuna otin ja nousin ylös vasta (!!!) puoli seiskalta. Siis omg! Onneksi tuli illalla pysyteltyä sitkeästi hereillä yli puolen yön, töllötin nääs piti hereillä.
Prinsessa kuskattiin lauantaina rippileirille ja kas kummaa, kovinpa tuo on siellä tykännyt olla. Tänään menemmekin illalla tapaamaan häntä ja leiri päättyy sitten lauantaina eli leiriaikaa on vielä tovi tiedossa.
Prinsessan kuskattuamme suuntasimme suoraan ukon siskon pojan synttäreillä käymään, olikin harvinaista herkkua kun kerrankin olimme liikkeellä ihan kahteen pekkaan. Ilta menikin sitten vain ollen ja öllöttäen, mitä nyt pannaria touhasin iltapalaksi tenaville. Naapurin poikanen oli vuorostaan meillä yötä, edellisen yön viettikin poikasen 18vee kamu meillä.
Pyhänäkään ei kummoisia touhuttu, tai jaa, olihan meillä kokkauskarkelot. Ukko sai joululahjaksi äijäruokaa-kirjan ja poikanen 18vee bongasi siitä ohjeen jota tahtoi ihan ehdottomasti päästä maistelemaan. Ukko siis hommiin ja kalapuikkosandwichit peliin.
Yökyläilyvuorossa olikin sitten jälleen poikasen 18vee kamu, se yksi varapoikasistani. Kalapuikkosandwichit osoittautui muuten varsinaiseksi hitiksi, luulenpa että niitä tehdään meidän köökissämme toistekin.
Eilen käytin aikani pääsääntöisesti laiskotellen ja suunnitellen loppuloman ohjelmaa. Siivoilua siis suunnittelin ja toteutinkin jo sen verran, että vessa on pestynä. Ukko puolestaan suunnitteli tämän aamun sivakointireissua ja kas, ovat nyt olleet junnun kanssa ladulla jo reilun tunnin.
Tiskikoneen tärskäytin päälle, poikanen 18vee koettaa parhaansa mukaan edelleen nukkua (hyihyi!) ja minä puolestani saada tätä pystyasentoon sillä oikeasti. Taitaa rytmi olla jo ihan hanurillaan pojalla, ainakin näin oletan koska viime yönä yläkerrassa kolisi vielä siinä kohtaa kun itse simahdin kesken ohjelman.
Kirjastoreissua speden ja junnun kanssa olen tässä suunnitellut, niin ja kauppareissua sillä kas, prinsessa lähetti kilometrin mittaisen listan siitä mitä kaikkea tarvitsee lisää leirille. Huoks. Ruokaa ei ole pakko tänään laitella, jääkaappi on täytetty lämmitettävillä sapuskoilla tyyliin broitsua, pastasoosia jne, mutta leipoa saatan.
Olisin itse asiassa leiponut jo kotvanen sitten mutta kas. Kananmunat onkin loppu, hittolainen soikoon. No, markettireissu pelastanee moisesta pulasta. Vaan jaa. Nyt taidan tuijotella yhden jakson modernia perhettä tähän väliin, eipä tässä nyt olla niin jäniksen selässä ei.
Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 
Kuulostaapa lomanne mukavalta. Meillä sitä oli jo viime viikko. Ja olimme ihan kahdestaan miehen kanssa kotona tiistaista torstaihin. Tiistaina esikoinen lähti takaisin kainuuseen, keskimmäinen on siellä vihreissä (eikä viihdy vieläkään) ja nuorin oli ajamassa linja-autoa Forssan suunnalla. Olipa outoa! Nyt on taas palattu arkeen ja minä ja nuorin pidämme kotia pystyssä. Niin ja Eka tietysti! Lueskelin tuossa noita vanhempiakin juttuja, kun lomalla ei paljon tullut koneella käytyä. Kyllä on ihana että tyttärelläsi on hyvät tukiverkot ympärillä kun vauva syntyy. Olisihan se hienoa, jos isäkin tilanteeseen kasvaisi, mutta aina ei mene niin kuin toivoisi. Ja mikäli tyttö tulee äitiinsä niin sehän kyllä pärjää!
Hienoa, että rippileirillä on ollut mukavaa. Meillä kaikki kävivät päiväkoulun, kun eivät ole todellakaan näitä leiri-ihmisiä. Ihmekös se jos sitten tuntuu armeija tai muutto kotoa oudolta.
Mukavaa loman jatkoa!
No mutta, eihän tuo nyt ole alkuunkaan huono juttu että kahteen pekkaan saitte lomaa viettää! 😀
Kyllä minäkin uskon, että tyttö pärjää kunhan ensin tottuu siihen äitiyteen. Varmasti on aika yksinäistä olla ihan yksin vauvan kanssa jos se ei sitten tunnu luonnostaan hyvältä, itsehän vietin esikon kanssa kaksin liki kokonaan sen ekan vuoden kun tämän isä lähti armeijaan liki heti neidin synnyttyä 🙂 Ja minusta se oli IHANAA kun sai toimia ihan vain ja ainoastaan vauvan rytmin mukaan.
Ihmetellä kyllä täytyy miten prinsessa niin innostuikin leiristä! Eihän tuo olisi ikinä kotoa missään yötä. Aivan upeaa, että nyt natsasi! Toivottavasti siellä vihreissä olijan olo alkaa jossain kohtaa kevään myötä helpottaa siellä armeijassa, onhan se karmea paikka jos ei muutenkaan pidä leirielämästä, siellä kun sitä omaa aikaa ja rauhaa ei takuullakaan taida olla yhtään.
Mukavaa työviikon jatkoa sinne!