Olipas taukoa kerrakseen

Todettakoon, että lauantain talkoilut meni hienosti joten niiltä osin ei kummoisia. Spede ei olisi malttanut ollenkaan lähteä tapahtumasta kotiin, se olisi ollut pelkkää pingistä ja pöytäjalista jos poika itse olisi saanut päättää. Yllättävän nopeasti se aika kyllä siellä menikin, en väitä.

Illalla spedelle nousi sitten humps vaan kuume. Justaansa juu. Sen kuumeen kanssa sitten kärvisteltiinkin kotona vielä eilinen, eilen lämpö ei tosin enää noussut joten sikäli ihan voittajafiiliksissä jo täällä. Johan tauti on kiertänyt prinsessaa ja poikasta 18vee lukuunottamatta koko sakin, ukko näet nappasi sen pyhänä. Kuumeettomana.

Olin vielä sunnuntaina itse kahden vaiheilla, että näinköhän se on mentävä näyttämään päätään lekuriin, jokseenkin se nuppikipu ja tukkoinen olo alkoi riittää mutta kas. Maanantaiaamuna kumpaisestakaan ei ollut enää jälkeäkään. Hurraa ja hiphei!

Ja tänään siis töihin. Viikon loman perään. Ja ihan vain muutamaksi päiväksi sillä kas, ensi viikkohan ollaan hiihtolomalla. Prinsessa tosin viettää lomaviikkonsa riparilla joka sekin on varsin kiva juttu. Kai. Ainakin pääsääntöisesti olettaisin.

Tänään on tiedossa ns pitkä päivä, saatan olla jopa kolmeen siellä työmaalla. Sikäli ihan mukava juttu, että sisässä on ennestään parikymmentä minuuttia ja kun nämä tämän päivän yliminuutit lisätään pottiin niin kas, perjantaina ei ole aamusta kiireen kierää työmaalle eikä sen puoleen mikään pakko istua iltapäiväkahteen jos ei parkissa ole sakkia.

Kumma juttu tosin, perjantaista on kehkeytynyt kovinkin suosittu parkkipäivä, kummasti sitä sakkia riittää viikon päätteeksi istumaan ja tekemään hoitamattomia hommia. No, ehkä opet on tällä kertaa armollisempia ja antaa hyihyi-tekemättömille armoa loman alkamisen kunniaksi. Tai sitten ei.

Vaan jaa. Pikkulintujen laulamien mukaan oma ohjattava on ollut no, ihan se perus-oma ohjattava. Eli sählännyt silloin tällöin kuten yleensäkin mutta ei sentään mitään katastrofaalisia. Saapa nähdä iskeekö piinaava kosto nyt kun palaan työmaalle, viikko taukoa kun on kuitenkin viikko taukoa.

Josko tästä vähitellen siirtyisi omaa habitusta sihtailemaan ennen kuin ryhdyn poikasen 18vee herättelypuuhiin. Johan se ukkokin tuolta kohta taas könyää pystyasentoon, töissähän tuo on sitkeästi ollut vaikka pää on ollut täynnä räkää.

Se on siis moro ja have fun!

Kirjoittanut Seidi Kategoriassa Lapsista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s