Hohoo ja hurraa!

Jos kohta eilen aamusta mittari näyttikin 38.3 lukemia niin jippii ja hurraa, aamupäivän mittaan lukema laski hitaasti mutta varmasti ja kas, iltasella mittarissa pönötti enää 37.3! Pahin nenävuotokin ehti siinä kadota, aivan kuten yskäkin asettua siinä määrin että jäljelle jäi lähinnä hetkittäiset yskänpuuskat. Jes!

Kävin toki silloin aamusta työterveydessä ja saikkulappuhan sieltä ilmestyi loppuviikoksi käteen ja hyvä niin, en minä todellakaan tuntenut olevani alkuunkaan siinä kunnossa että tänään paahtaisin työmaalle hyörimään. Aion itseasiassa viettää tämän päivän kokolailla samoin kuin eilisen; lepoasennossa.

Sen verran tuli sentään eilen tehtyä ”kotihommia” että kuorin iltapäivästä pienen kattilallisen perunoita ja keittelin muusin nakki- ja jauhelihakastikkeiden kyytipojaksi mutta siinä se sitten olikin, muuten päivä meni tiukasti istuma-asennossa nojatuolissa tai makuullaan sohvalla.

Nukuttuakin siinä tuli, väsytti niin vietävästi ihan yhtäkkiä kesken tallenteen tuijotuksen että hups, pari tuntia katosi ihan tuosta vaan. Lievällä ihmetyksellä muistelin vuosia jolloin kaikki tenavat oli pieniä ja jos olit itse kipeä niin ei siinä silti edes maata joutanut. Miten ihmeessä sitä on jaksanut?

Viime yön nukuinkin todella hyvin. En herännyt yhtä ainoaa kertaa kesken unien enkä nähnyt yhtä ainoaa omalaatuista untakaan. Ihan hieman olin ihmeissäni kun heräsin ja totesin kellon käyvän puoli viittä. Olokin oli jokseenkin mainio, nenä ei jumittanut eikä päätä puristeltu joten hurraa!

Vielä isommat hurraat teki mieli huutaa kun kurkkailin mittarin lukemaa ja totesin sen näyttävän sitä mitä pitääkin eli 36.7. Jes! Näinköhän tässä sittenkin suoriudutaan huomenna sinne ulkoilupäivään? Minä kun olen lupautunut sinne lasten leikkihuoneen valvojaksi, joten varsinaista rehaamista siellä ei ole tiedossa, kunhan vahtii lapsijoukkoja.

Joilla on muuten vanhemmat mukana, olenhan minäkin määrännyt ukon jo ennalta pyörimään alueella speden ja junnun vahtina. Sikäli homma kuulostaa hyvinkin kevyeltä että sinne nyt uskaltaa hyvinkin lähteä jos tämä tauti alkaa olla voitetulla kannalla.

Tänään oma lauma menee viimeistäkin lapsosta myöten kasiin ja kas, minulla on jo selvät suunnitelmat päivän ohjelmasta; ovi kiinni viimeisen lähtijän perässä, teetä mukiin ja tallenne pyörimään. Saattaa olla että sen verran liikun aamupäivän aikana että välillä teen siirtymiä nojatuolin ja sohvan välillä mutta siinä se…

Vaan jaa, tätä suunnitelmaa toteuttamaan päästäkseni pitänee kohtsilleen aloittaa valmistelut eli sännätä herättelemään TOP-jaksolaista. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s