Lauantaissakos sitä sitten ollaan… Vaan nukuinpa kuulkaa kertakaikkisen hyvin ja se on hyvä se, tänään kun on ne anopin kekkerit ja sehän tarkoittaa sitä että myöhään menee. Aamusta tosin on ensin edessä kakun kuntoon laittelu, täytin sen eilen ehtoosta ja kaipa se pitää marketissakin pyörähtää.
Eilinen työpäivä oli varsin jees. Tenava oli vallan helppoa kauraa, osansa moiselle taisi tosin olla sillä että vietimme sanomalehtipäivää eli varsinaisia kynätöitä ei tarvinnut oikeastaan koko päivänä sen kummemmin tehdä. Ekat pari tuntia meni lehtiä selaten, tutustuen siihen mitä kaikkea sanomalehtiin on painettu ja vikat tunnit tehtiinkin sitten kuvishommia lehtiä hyödyntäen.
Läksyparkkikin meni suit sait sukkelaan tuosta vaan vaikka asiakkaita tuntuikin riittävän. Kun viimein kipittelin kiskomaan takkia päälleni pirahti puhelinkin. Kodinkoneliikkeestä soittivat, hittolainen että ennätin siinä jo manata että argh, näinköhän uusi liesi ei nyt sitten tulekaan ja juuri tuntia aiemmin ukko on irrottanut vanhan lieden…
Säkä se on siallakin ja kas, kyselivätkin josko sen voisi toimittaa jo aiemmin kuin sovitulta kolmelta. Tottakai voi, vaikka samantien jos siltä tuntuu. Ennätin juuri kotiin ennen kuin uusi liesi tuli ja oi mutta olipa se kaunis! Hieman kyllä sydäntä puristi kun vanha liesi lähti nokkakärryjen mukana maailmalle…
Lähdin suunnilleen samoilla sanoilla kodinkoneliikkeen kuskin kanssa ovista, kas kun ukko kaipasi jotain osaa uunia asentaakseen. Hekoheko, eipä moista löytynyt paikallisesta rautakaupasta joten ukko tyytyi asentamaan uunin ilman sen kummempia hienouksia.
Minä puolestani kurvailin markettiin rautakaupalta, ostin anopin kakun täytteet ja muut valmiiksi ja mistä lie siinä parkkiksella tuli mieleen kurkata auton rekisteriotetta. Tiedossa kun on, että katsastusaika on helmikuulla mutta jotenkin olen mieltänyt sen hiihtolomalla olevaksi.
Sitä katsastusaikaa kun ukko huuteli perään kun ovista lähdin ja minä totesin, että juu juu, katson kun ehdin. Olipa hyvä että tuli katsottua! Se kun oli tarkalleen 6. helmikuuta eli hupsis hei! Mikäs siinä sitten, minä kurvailin marketista suoraan katsastuskonttorille…
Hyvään aikaan muuten kurvailin, eihän siellä ollut ristinsielua! Kirviäinen lähti samantien tutkailtavaksi ja minä otin kupposen kahvia ja lukemista nokan alle. Tuumasin siinä samalla virkailijalle että saapa ainakin tarkan vikalistan ja kas, kuukauden ajoaikaa lisää, olisi ollut todella inhottavaa jos olisin maanantaina todennut ajavani katsastamattomalla autolla.
Kirviäisen kurvaillessa takaisin hallista minäkin lompsottelin pihalle ja kas, eihän siinä ollut ollut mitään huomautettavaa! Kehui vielä iskarit ja jarrutkin varsin mainioiksi joten hohoo! Johan kelpasi kurvailla kotiin! Kotona tosin nakkasin vain uunin kuumenemaan (esikuumennus) ja kakkuemmeet kaappeihin, kas kun niin.
Enhän minä ollut sitten muistanut ottaa sitä poikasen matkakorttia mukaani lähteissäni, se kun piti käydä lataamassa maanantaiksi. Höh. No, uudet kurvailut keskustaan, kortin lataus ja taas kotiin. Kotona otin ja evästelin ennen kuin edes ajattelin kakun täyttöoperaatiota, siinä samalla tuli hoideltua uunin käyttöönottokuumennukset.
Iltasella täytin kakun, paistoin lihaköntin uunissa ja tulihan siinä samalla sitten testattua pakastepizzankin paistoa. Eli kyllä, uudella uunilla on todellakin leikitty. Harmikseni jouduin kyllä toteamaan että peltien säilytysluukku on huomattavasti pienempi kuin vanhassa joten samalla tuli sitten siivottua jälleen yksi keittiön kaapeista, kas kun johonkin ne uunivuoatkin on saatava sopimaan.
Kohtsilleen ajattelin ryhtyä keittelemään kakun päälle tulevaa suklaakuorrutusta, kermavaahdot laittelen vasta myöhemmin aamusta. Josko sen perään tutkailisi pitääkö tässä touhuta jotain evästä tänne iltapäivää varten, ihan varmuutta ei vielä ole siitä ajasta milloin palautamme tenavat kotiin ja palaamme itse juhlapaikalle aikuisten kekkeriosuuteen.
Lievä yllätyskin täällä odotti nyt kun heräilin, poikanen 20vee on ilmestynyt yön aikana sohvalle koisaamaan. Näinköhän tuo on ottanut sitten taas yhteen tyttiksensä kanssa, tyttis kun on näköjään yrittänyt soittaa yöllä puhelimeeni. Huoks.
Vaan jaa. Josko tosiaan vähitellen sen suklaakuorrutteen tekoon. Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 