Heipä hei taas

Keskellä viikkoa ollaan ja se on hyvä se, itse olen tosin koko viikon mennyt tiukasti yhden päivän etumatkalla. Ukkokin pääsee tänään työmaansa pariin, hyvä sekin kaiketi noin loppupeleissä. Saapa nähdä kuka täällä kaatuu tautiin seuraavana, spede valitteli taas eilen päätään mutta lämpöä ei sentään noussut.

Ei kai nyt sitten ole niin, että se hautookin sitä lenssua spedelle? Ja kenties minullekin? Toivottavasti ei, ei nyt millään ennättäisi tässä kohtaa kun viikonlopulle osuu oikein menoakin! Juu, anopin synttärikekkerit kutsuu lauantaina, eilen töiden jälkeen täytin ja laitoin kuosiin kakun jonka anoppi kiikutti työmaalleen.

Ekan kerran ikinä elämässäni kokeilin suklaakuorrutusta kakkuun ja kas, sehän olikin näpsäkkä tehdä! Taidanpa siis toistekin touhuta moisia, siis kun leivontapuuhiin osun tältä osin. Perjantainahan pitäisi sitten tehdä sinne lauantaille kakku ja niin.

Valmiiksi lievää ketutusta ilmassa moisen osalta, kas kun tosiaan tuo uuni. Huoks. No, tänään todnäk kurvailen kotiin paikallisen kodinkoneliikkeen kautta ja käyn kysymässä mihin hintaan kauppias mahtaisi saada tilattua minulle pitkällisen tutkinnan perään kelpuuttamani lieden.

Induktio olisi kovin kuulkaa hotsittanut! Vaan eipä auta, testasin näet kattilat moista ajatellen, ne kun on suurimmaksi osaksi todella iäkkäitä kaippareita ja pöh ja pah. Tarkalleen yksi (!) kattila käy suoraan induktioliedelle. En ihan ajatellut kyllä kattilakokoelmaani lähteä uusimaan joten olkoon…

Eilen aamusta poikanen 20veekin pörähti jälleen aamukahviseuraksi, samoinhan hän teki viime viikolla kun yhtenä päivänä joutui aamutuimaan odottelemaan reilun tunnin että pääsi viemään seuraavaa kuormaa töidensä puolesta vastaanottajalle. Poikanen jatkoi matkaansa seiskan kanttiin ja minäkin ryhdyin työmaalle lähtöä tekemään.

Eilinen työpäivä oli pääosin varsin jees. Tenava toimi kuin ihmisen mieli ekan tunnin, tokalla tunnilla tällä valitettavasti tahtoi hieman lähteä homma käsistä. Asettui tuo sitten lopulta kun tajusi, että poistuminen luokasta on ihan aikuisten oikeasti edessä jos suu ei pysy säpissä.

Ruokailussa tuon oli sitten ollut pakko tolloilla mutta nuhteet tuo oli saanut samantien opelta ja päässyt silti välkälle joten katastrofaalisesta tolloilusta ei ollut kyse. Älytöntä silti, nyt on joku ihmeellinen rajojen koettelukausi taas menossa.

Oikeastaan vika tunti oli ainoa joka meni lievästi käpälään. Noin ihan tosissaan. Tenavalla kun oli mukana heijastin, sellainen jonka saa vaikka käsivarren ympärille ja jo edellisenä päivänä tuolle oli sanottu heijastimen kanssa leikkimisestä luokassa.

Vikalla tunnilla heijastin häiritsi pahasti lukuläksyn lukemista. Siinä määrin paljon häiriötä se tuotti, että minä annoin tenavalle kaksi vaihtoehtoa; joko pulpettiin tai reppuun. Ei kun hän tekee äkkiä tästä kaulakorun. Minä katsoin kelloa ja totesin, että no, minäpä katson kelloa ja sinä jäät yhtä moneksi minuutiksi koulupäivän perään parkkiin kuin heijastin vie aikaa tunnista.

Moinen ukaasihan oli kerrassaan kökkö! Minä nostin jokaisen kuluneen minuutin kohdalla uuden sormen pystyyn ja totesin kolmannen sormen jälkeen tenavalle että jos ei se nyt siirry pois käsistä niin se menee opelle takavarikkoon. Ja siitäkös se riemu syntyi.

Eipä olekaan tänä vuonna tarvinnut tenavalta iskuja ottaa vastaan, ei missään muodossa. Eilen tuo otti ja pamautti kolmesti reidelle sillä heijastimella. Joka oli siis rullalla narussa. Eihän se nyt ylettömiä sattunut mutta kun kaikkinainen huitominen, lyöminen ja vastaava on täysin kiellettyä niin ei se nyt vaan käynyt.

Minä nappasin heijastimen tenavalta, ojensin sen opelle ja ilmoitin, että nyt on sitten tilanne se että se on ja pysyy opella takavarikossa. No tämä nyt vallankaan ei miellyttänyt tenavaa vaan hän alkoi sen päiväisen mekkalan, että lopulta ilmoitimme open kanssa yhteen ääneen että jahas.

Se on alakerta, yksityistilat ja koulupäivän päätyttyä tenava jää paitsi lukemaan sen lukuläksyn myös tekemään ne tehtävät jotka oli tunnilla tehtäviä jos se suu ei sulkeudu juuri nyt ja tässä. Liekö sitten ukaasilla vaikutuksensa, tenavallehan oli tulossa vieraita kotiin, suu sulkeutui hetkessä.

Lukuläksyä lukemaan tuota ei silti enää kelpuutettu, se kun oli jo luettu ja siitä oli keskustelu käynnissä mutta tarinankirjoitukseen tuo pääsi samassa kuin luokan toinenkin kakkonen. Tunnin päätyttyä minä kiitolaukkailin läksyparkkiin tenavan lukukirja mukanani ja niin vain tenava otti ja luki lukuläksynsä parkissa.

Kun tuo teki kotiinlähtöä kerroin tälle kuinka äidille oli vihkossa viesti siitä kuinka päivä oli mennyt pääosin hyvin ja olipa siellä tieto myös siitä että heijastin on takavarikossa eikä se palaudu ennen kuin tenava ihan itse kertoo äidille mitä sillä heijastimella teki tunnilla. En kerro, totesi tenava. Muuta kuin että leikin.

Katsotaan, miten asian kanssa on käynyt. Minä kun ilmoitin tenavalle, että nyt se kertominen on täysin tenavan tehtävä ja odotan, että tenava myös sen saa hoidettua ettei minun tarvitse sitä ilmoitella kotiin. Ilmoituksen toki siitä kirjailin läksyparkin perään, se kun on aina näissä tapauksissa tehtävä.

Läksyparkissa taas hommat sujui ihan totuttuun tapaan, lapsissa ja tekemättömissä läksyissä riitti jälleen kerran. Kotiin kurvailin marketin kautta, nappasin siinä matkalla tyttärenkin kyliltä kyytiin. Kotona tusasin tosiaan vauhdilla ne täytteet kakkuun, sen perään ampaisin apteekkiin sillä kas, poikanen 18vee oli saanut antibioottikuurin.

Tuollahan alkoi viime viikolla puhjeta suuhun viisaudenhammas ja vähin erin poski on kipeytynyt ihan huolella. Eilen aamusta tuo laittoi töistä viestiä josko lähettäisin tälle hammaslääkärin numeron, siinä määrin ikäväksi kipu oli yltynyt.

Hammaslääkäri oli todennut viereisen hampaan ottaneen kovin itseensä, siihenhän oli aloitettu jossain kohtaa juurihoito ja jätetty kesken (täh?) koska moinen oli hammaslääkärin mielestä jokseenkin turha operaatio. No, tulehtuihan se sitten nyt. Ja ihan tosissaan.

Perjantaina poikanen menee sitten hampaanpoistoon, olisi se nytkin jo poistettu mutta poikanen on jokseenkin hammaslääkärikammoinen (hienoa että sitten peri sen äidiltään) joten ei ollut antanut sitä nypätä samantien. Minä totesin poikaselle että olisi kannattanut, eipä tarvitsisi enää sitä perjantaita jännittää.

Apteekista palattuani ryhdyin sitten kakun kuorrutuksen tekoon ja viiden aikaan kakku olikin jo valmiina anopin hakea. Voin kertoa, että siinä kohtaa oli aika megalomaaninen nälkätila, väsyttikin ihan mukavasti, enkä minä sitten juuri muuta enää jaksanutkaan tehdä kuin syödä, juoda kahvia, tyhjätä ja täytellä tiskikonetta ja vain olla.

Illalla kumahdin unille jo puoli kympin kanttiin ja kas, nukuin kuin tukki aina puoli neljään asti. Päätin kyllä tiukasti että en todellakaan nouse ennen puoli viittä ja kas, sain kuin sainkin unen päästä uudemman kerran kiinni. Lievä pääkipu tässä on taas seurana, ihan kuten on nyt ollut kohta hyvinkin viikon ajan, joten katsellaan mihin tämä tästä keikahtaa.

Vaan jaa. Kohtsilleen pitäisi ryhtyä omaa habitusta tutkailemaan ja kaipa se on taas edessä kiitolaukkailut yläkertaankin. Varsinaista aamujuoksua aina. Se on siis moro ja have fun!