Johan se viikonloppu mennä täräytti vauhdilla, taas kerran. Ukko kävi tosiaan lauantaina hiihtämässä, taukoa moisessa ehtikin olla liki pari vuotta sillä edellisenä talvena ei ollut lunta ja sitä edeltäneenä taas tuolta katkesi toinen suksi jo alkutalvesta.
Kiukkuisena se sieltä palaili, siis itselleen kiukkuisena. Kuulemma oli ihan hävettänyt itseä, sellaista räpiköintiä hiihto oli ollut. Minä lohdutin toteamalla että eikö sekin ole kuin pyörällä ajo. Kun on kerran oppinut niin kyllä se taito siellä on ja takuuvarmasti palaa kun vaan muutamaan kertaan siellä ladulla pyörii.
Itse touhailin sopat valmiiksi aamusella, rosvosoppaan kuorin 15 perunaa ja raastoin ne, lihasopasta pakastin puolet ennen kuin laittelin siihen lisukkeeksi pottuja. Pyykkikonekin hurisi passelisti taustalla kun siinä jauhelihaa paistoin rosvosopan sekaan.
Päivällä evästelimme ihan normaaliin tapaan, tenavat touhusi kuka mitäkin ja iltapäivästä naapurin poika pöllähti paikalle junnun seuraksi. Poikasen 18vee kaveri taas lähti passelisti samoihin aikoihin kotiinsa, johan tuo siellä sohvalla ehtikin lötköttää vaikka kuinka ja kauan.
Prinsessa intoutui leivontapuuhiin siinä illan suussa, neiti otti ja pyöräytti täytekakun siinä joutessaan iskälle. Mainio maultaan moinen kakku mutta niin. Kyllä se on uskottava että uuni on todellakin tullut tiensä päähän, ei siellä saa oikein paistettua mitään leivinjauheleivonnaisia ilman lässähtämistä.
Ruokaa pystyy toki tekemään ja pullatkin paistuu ihan hyvin kunhan kääntää pellin kesken paiston mutta niin. Lässähtihän se prinsessankin kakku. Saapa nähdä miten käy kun tänään pitäisi itse pyöräyttää pari sokerikakkupohjaa anopin synttäreille.
Kakku tuhottiin muuten hetkessä omin joukoin. Meni passelisti siinä kingiä tuijotellessa ja hyvää oli! Mansikat ja kerma sopi passelisti täytteeseen, mandariinit ja mansikat taas koristeluun. Ei kuulkaa huono ei!
Eilen käytettiinkin sitten runsain mitoin aikaa tallenteiden parissa. Minulla oli kuin olikin tallenteella Lupaus ja sehän piti tuijotella ihan alusta kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Mainio leffa, kertakaikkiaan! Pari muutakin leffaa siinä tuli tuijoteltua, välillä lämmitin soppaa porukalle ja siinä se päivä kokolailla menikin.
Naapurin poika jäi meille lauantaina yöksi ja tuo pyörähti pikapikaa iltapäivästä kotonaan ja palasi sitten olemaan, taisi olla lähempänä iltakasia kun viimein lähti ihan olemaan olemaan kotiinsa. Itse hilppailin petiin vasta yhdeltätoista sillä jäin tuijottamaan Bruce Willisiä sohvalle.
Tänä aamuna onkin sitten himppasen nihkeää, ei niinkään itsellä muuten kuin lievän väsymyksen osalta, mutta ukolla. Mahatauti jatkaa näemmä kierrostaan, kumman pitkät välit sillä vain on. Ukko-parka on viettänyt liki koko yön vessassa ja maha on ihan julmetun kipeä.
No, eipä tarvitse miettiä itse tenavien kouluun menoa, ukkohan nuo nyt nakkoo ulos kun ei itse pääse töihin. Toivonpa tosiaan, että tämä viikko olisi suoraa jatkoa torstaille ja perjantaille, olisi varsin kiva juttu se jos ei kaikki aika työmaalla menisi yhden tarapaapan kanssa tapellessa.
Vaan jaa. Josko tämä oma habitus nyt kuntoon ja poikanen 18vee ihan oikeasti sängystä ylös. Se on siis moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 
On se mahtavaa, että sulla on tuollainen tytär, joka on innostunut leipomaan ja laittamaan ruokaa. Eipä tarvitse aina itse keittiössä touhuta. Mukava viikonloppu teillä on ollut. Kyllä mä perjantain olin töissä ja lauantaina kävimme äitini luona näyttämättä sotilasta. Eilinen päivä meni ostoksilla, kun haettiin kotiparturilaitteet ja evästä alokkaan leirille. Porukka oli varoitellut, ettei siellä riitä ruoka vaan kannattaa varata myös omaa evästä. Tonnikalaa ja ananasta sekä rusinoita ja myslipatukoita lähti pojan matkaan. Ja valtaisa jännitys!
Mukavaa viikkoa!
Nuo leiriruoat on jotenkin aina in ja pop sotapoikien silmissä enkä ihmettele, hyvinpä ne näyttää siellä leirillä uppoavan sen armeijan ruoan lisukkeina 🙂
Onhan se kiva että tyttö tykkää kokata ja vielä kivempaa on melkein se, että tämä tyttö myös siivoaa ne kokkailunsa jäljet keittiöstä!
Oikein mukavaa viikkoa sinnekin!