Back to business

Ja ihan tosissaan sittenkin. Eipä ollut parin päivän sairastaminen muuttanut tenavan touhuja suuntaan saati toiseen. Hienosti ne hommat lähti kyllä liikkeelle matikan tunnin alussa, eka sivu valmistui tuosta vaan mutta kas, sitten tenava muisti että pöh ja pah, eihän tämä nyt näin käy että hän vain tekee aukeaman kuten pitääkin.

Hän ei tee. Ei. Ja ei, hän ei ainakaan sitten kirjoita mitään lauseketta annetusta kuvasta, ehei. Hän kirjoittaa vain vastauksen. Ja ei, ei niitä yläkoulussakaan enää kirjoiteta. No ei takuulla! Ei hänen veljensä ainakaan kirjoita. Ehei. Tälle ne kirjoittaa ope luokassa valmiiksi. Ja okei, kirjoitetaan sitten se lausekekin mutta sen hän kirjoittaa kyllä sitten niin pienellä ettei niitä numeroita näe.

Huoks. Ihan kuinka vaan. Korjataan sitten jos ei onnistu kerralla. Kumitetaan ja laitat uusiksi. Kumma kyllä, tenava ei jaksanut kinata ja rähnätä enempää. Otti ja teki sivun loppuun, tuosta vaan sillä tenavalle laskut oli superhelppoja ja kas, aikaakin vielä jäi.

Välkkä sujui ulkona ihan hyvin mutta niin. Se sisälletulo. Kun ei sieltä vaan tultaisi sisälle. Minä katselin ikkunasta kuinka tenava huiteli jokaisen sisällepyrkineen eteen hyppäämään pelleloikan selälleen. Muut kierteli ja kaarteli sisälle tullessaan, tenava jatkoi loikkia.

Välillä tuo loikkasi keinuun mahalleen, pudottautui siitä alas ja koikkelehti uudelleen viimeisten sisälle pyrkijöiden jalkoihin pelleloikkia. Kun vihon viimeinenkin lapsi oli kadonnut näkösältä lähti tenavakin viimein sisälle. Törmäillen pylväisiin ja kaatuillen niihin osumisista, kompuroiden muuten vaan koipiinsa ja niin edelleen.

Sisällä kesti aikansa ennen kuin tenava ennätti luokkaan, me ehdimme jo vetää luokan ovenkin kiinni. Kymmenkunta minuuttia muiden perässä tuo sinne tuli. Minä ilmoitin samantien että tietänee seuraukset. Seuraava välkkä sisällä. Ruokavälkällä uusi yritys ulkoilun ja sieltä sisääntulon suhteen. Siis mikäli ruokailu onnistuu.

Arvatenkin äikän tunti olikin sitten kuin kivireen kiskontaa. Siinä ajassa kun toinen oppilas kirjoitti liki aukeaman käsialaa ennätti tenava hätinä kirjoittaa kaksitoista sanaa. Kun se aika nyt vaan meni kaikessa muussa. Kynien vaihtelussa, käsinauhan tutkinnassa, ykkösten matikan opetusta kuunnellessa ja häiritessä.

Päätöntä sanon mä. Tunnin lopussa nostin käsialavihkon takapöydälle ja totesin tenavalle saman minkä olin ennättänyt sanoa jo useamman kerran tunninkin aikana; samaan asti kirjoitetaan siinä kohtaa kun muut lähtevät atk-tunnille jos ja kun ei kerran oppitunnin aikana onnistu. Tenavaa harmitti moinen.

Eriytystilassa luin kirjaa ja kuuntelin aikani kolinaa jota tenava järkkäsi tuolilla leikkimällä. Milloin tuoli oli auton kojelauta, milloin hävittäjäkoneita pommittava iso alus. Lopulta totesin, että eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että tuoli on istumista varten. Ja jos sitä ei käytetä moiseen niin sitä ei edes tarvita.

Tenavalla on selvästi menossa rajojen testauskausi. Onko ei ei vai muuttuisiko se, jos sitkeästi vaan jatkaa omalla linjallaan. Eihän se valitettavasti muutu. Lopulta nousin seisomaan ja nostin tuolin pois eriytystilasta. Selvä, kun et sitä istumiseen käytä niin et käytä. Ja sitten se alkoi.

No minä leikin sitten pöydällä! Ja kiipeilen sille! Ja siirtelen sitä! Ja tahdon sen tuolin, anna se tuoli tai leikin lisää pöydällä. Totesin vain että pitänee se pöytäkin kiikuttaa tilasta pois jossain kohtaa. Kun ei sekään ole sille tarkoitetussa käytössä. Tenavaa tympi vielä enemmän.

Liekö tuossa kohtaa siellä kopan sisällä joku aivosolu sanonut jotain, sillä tenava otti ja rymähti lattialle makaamaan ja valittamaan kuinka tylsää kopissa oli. Eikö jo mentäisi? Koska välkkä loppuu? Oon jo ihan rauhallinen! Ja ens välkälle kyllä menen! Ihan varmasti! Niin menetkin, siitähän puhuttiin jo. Ja toivottavasti muistat miten sieltä tullaan sisälle.

Sillä seuraava seuraamus ei olekaan yksi sisävälkkä vaan koko seuraavan päivän välkät muuttuu sisävälkiksi. Ja uudelleen piehtarointia lattialla. On tylsää! Jep jep, lähdemme kunhan rauhoitut. Ihan oikeasti rauhoitut. Lopetat kenkien seinille paiskomisen ja rauhoitut. Rauhoittuihan tuo kun hetken ehti tuumia sanoja.

Musiikkiluokassa tunti meni yllättävän hyvin, samoin ruokailu oli sujunut mainiosti ja ulkovälkkäkin näytti menevän pääosin ihan hyvin. Sisälle tosin ei olisi taaskaan tultu, mutta siihen syyllistyi kyllä muutama muukin oman luokan penskoista mitä ikkunasta katselin. Lopulta kävi kuitenkin se ikävä juttu; tenava otti ja tönäsi yhden penskoista nurin.

Siinä kohtaa piha oli jo melkolailla tyhjä oppilaista, keinuilla ei ollut enää kuin ne meidän luokan mukelot. Tenava oli kahminut kaikki kolme keinua itselleen ja mikälie juttu se sitten oli, että yksi mukeloista piti siinä tuupata nurin. Lähdin ihan suosilla itse huutelemaan porukan sisälle sillä monestihan nämä eskaloituu ihan riidan asteelle.

Kyllähän nuo sieltä sitten valui sisälle kun ovelta karjaisin. Tenavalle totesin että kai tämä tietää seuraamukset touhuilleen. Kehenkään EI kosketa ja niin. Sieltä tullaan sisälle samantien kun valvovan open käsky käy. Valvova ope kun sattui seisomaan edelleen suht lähellä porukkaa ja ilmeisesti odotteli joukkoa sisälle. Muilta osinhan piha oli jo tyhjä.

Jos jotain tässä vuosien mittaan on saanut kuulla niin selityksiä. Niitä riittää aina. Ne on milloin mitäkin luokkaa, tällä kertaa selitys tönäisemiselle oli hyvinkin simppeli. No kun se yritti ottaa multa keinun. Niin. Jota sinulla ei olisi pitänyt edes olla enää siinä kohtaa sillä sinun olisi pitänyt olla jo sisällä. Ja niin, joita sinulla oli kolme haalittuna itsellesi kun niitä on tarkoitettu yksi per lapsi. Että silleen.

Voi voi. Tänään taidan aamusta nostaa eriytystilasta sekä toisen tuolin että pöydän pois. Välkät kun menee täysin siellä istuen ja niin, tenava ei niillä näytä kummallakaan tekevän mitään, ne kun on muuttuneet leikkivälineiksi nekin.

Vika tunti menikin sitten ihan hyvin. Tenava kirjoitti hetkessä käsialat kuntoon ja ennätti olla atkssakin vielä vaikka kuinka ja kauan. Onneksi tuo oli päivän viimeinen tunti tämän osalta ja minä siirryin sen jälkeen isompien puukässyihin.

Aika vinhan vauhdikastahan se meno sielläkin oli, kuten aina, mutta jotenkin se on silti ihan toista kuin tenavan kanssa kikkaileminen. Kotiin ennätettyäni tarkistin speden läksyt, kuuntelin lukuläksyn ja einehdimme. Join kahvetta, siivoilin köökkiä, junnu ja spede lähti pulkkamäkeen ja poikanen 20vee pyörähti syömässä.

Illalla luimme vielä Ellaa speden kanssa ja puoli ysiltä kippasin lapsen yöunille. Itse sitkittelin nojatuolissa puoli kymppiin ja pysyttelin väkipakolla hereillä aina siihen kun grey loppui. En ole yhtään kuullut kun ukko on kotiutunut töistä ja yönkin nukuin kuin tukki.

Spede on valitellut nyt parina päivänä päätään mutta kipeäksi tuo ei ole, huh, ainakaan vielä tullut ja toiveissa on ettei tulekaan. Hänellä kun olisi huomenna uintia ja sitähän tenava odottaa kuin kuuta nousevaa. Omalla työmaalla on vatsatautiepidemia lähtenyt tosissaan kiertämään lasten keskuudessa ja johan meillä kotonakin on pari kyseisen taudin sairastanut.

Tänään luvassa on normipäivä normikuvioilla. Luisteluun olisi tarkoitus lähteä mutta jaa-a. Eilen satoi vettä. Samoin sitä on satanut yöllä. Ja edelleen näyttää satavan. Saa nähdä onko jää pehmennyt niin ettei sinne ole asiaa. Vaan jaa. Nyt taidan siirtyä herättelemään poikasta 18vee ja josko tämän omankin habituksensa ruokkoaisi.

Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Back to business

  1. Että sellainen paluu arkeen! Ei tunnu mukavalta, ei. Toivotaan parempaa päivää tänään.
    Minä täällä mietin, että täytyisikö tilata jo lääkäri ja mennä käymään huomenna uudelleen vai pitäisikö mennä yrittämään työntekoa. Nenä on edelleen tukossa, yskittää ja keuhkoihin ottaa, kun menee ulos. Ja lämpö nousee, kun on pystyssä. Ehkä tämä tästä helpottaa.
    Nuorin sai tänään linja-autokortin ja on jo siellä työharjoittelussa täydessä työn touhussa jollain linjalla. Äiti röyhistää rintaansa!

    • Kyllähän tuo lääkärireissun paikalta kuulostaa, työmaalle en lähtisi kokeilemaan miten se lämpö siellä toimii…

      Äidillä on kyllä aihettakin röyhistää rintaansa! Hienoa!!! Onnittelut niin äidille kuin sille työn sankarillekin, mahtavaa kun lapset saa toteutettua haaveitaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s