Huomenta!

Aamukahvilla tässä taas istutaan ja kaipa sitä pitää kohta siirtyä jo pyörähtämään yläkerrankin puolella tuuppimistouhuissa. On se kumma kuinka vaikea voi ihmisen olla herätä herätyskelloon! No, näkeepä samalla onko junnu kuplinut yölläkin, toivottavasti ei.

Eilisenhän tuo kupli edelleen tehokkaasti aina kun jotain suuhunsa laittoi. Sikäli omituinen mahatauti ettei se oikeastaan vaikuta yleiskuntoon millään tavalla, ainoa ongelma tuntuu olevan se että kaikki nielty tulee myös ylös samaa reittiä. Outoa.

Eilinen työpäivä oli oikeastaan varsin jees. Tenava tiesi tarkalleen mitä tältä vaadittiin mikäli mieli jäälle muiden mukaan ja kas, osasi tuo sitten kokolailla sen mukaan toimiakin. Välkät siis sujui, samoin tunneilla tuli tehtyä se mitä pitikin, niin paitsi ekalla tunnilla homma jäi osin kesken mutta tuon osalta tenava tuli tekemään matikan aukeaman loppuun muiden lähtiessä jäälle.

Eikä siinä sitten kauaa mennytkään siinä aukeaman loppuun saamisessa. Me siirryimme jäälle vartti muiden perässä joten komeasti tuolle jäi vielä aikaa siellä kaukalolla suhailla. Tiesipä tuo senkin, mitä tältä vaadittiin että sai sen mailan kanssa siellä suhailla.

Kerran koko aikana komensin tenavan pois kaukalosta jäähylle, tämä kun otti ja tönäisi yhtä lapsista koska hermo oli mennä pelin lomassa. Mikä huuto! Toisaalta annoin ehkä armon käydä oikeudessa, sillä olin ilmoittanut etten anna varoituksia vaan ekasta typeryydestä se on suoraan pukkari, luistinten poisto ja paluu koululle.

Nyt pidin tenavan pois jäältä muutaman minuutin rauhoittumassa ja päästin tämän takaisin kun oli viimein asettunut. Ja siinä asettumisessa ei tosiaan kauaa kestänyt, kaipa tuo huomasi itsekin että nyt ei vaan kannata rähjätä kaukalon ulkopuolella tai se paluu kaukaloon vain venyy ja kenties jopa estyy kokonaan.

Koululle palattuamme oma sakki lähtikin jo kotiin, minä pyörähdin läksyparkissa ja sen perään täyttelin keke-kaavakkeen. Minusta ihan turhanpäiväistä diipadaapaa mutta niin. Kuuluu osana toimenkuvaan ja ensi viikolla on sitten keke-keskustelu esimiehen kanssa vuorossa. Plaah.

Kotiuduttuani viestitin prinsessalle ja liki samantien kurvailinkin tätä hakemaan koululta. Ajelimme suorinta tietä sittariin ostaaksemme tälle luistimet mutta pöh ja pah. Telineissä oli tarkalleen kolmet kaunokit, 31 koon jotka ei todellakaan mahdu kenellekään ja koot 41 ja 42. Just. Emme sitten ostaneet luistimia.

Sen sijaan ostimme erinäisiä eväitä joita ukko ei koskaan osta marketissa käydessään. Kotiin ehdittyämme ryhdyin paistamaan kanaa, prinsessa puolestaan tuusasi ranskalaisia ja nakkeja ruoaksi muulle joukolle. Saatuani aurakanat hautumaan otin ja lämmitin itselleni makaronia ja pastasoosia jääkaapista ja istahdin nauttimaan OCn akkeleista.

Poikanen 18veekin siinä kotiutui, tällä oli mahdoton iili päällä tyyliin ”voitasko äiti käydä sittarissa, voitasko”. Plaah. Hellyinhän minä, tietysti, ja niin vaan kurvailimme pojan kanssa uudemman kerran marketin suuntaan iltakuuden aikaan. Tämä osti ns joulurahoillaan itselleen jotain juttuja pleikkariin.

Loppuehtoosta spede luki minulle jälleen lintukirjaa ja nauraa räkätimme kippurassa. Sen perään komensin lapsen suihkuun, leikkasin tämän kynnet joita kauhistelin jo aamulla ja iltapalatin tämän. Itse istahdin kotvaksi ihan vain olemaan nojatuoliin sillä töllöstäkään ei ennen mummomafiaa tullut oikein mitään.

Mummomafian puolivälissä nakoin sitten spedenkin kyljelleen, sitä ennen tosin käytin suht paljon aikaa tämän delfiinin siivoamiseen ja junnulle karjumiseen sillä kas, junnun oksennusämpärihän oli ottanut ja kaatunut tämän sängynviereen eikä tämä, tietenkään, ollut viitsinyt sitä tyhjentää oksennettuaan. Yäks!

Junnu itse joutui siivoamaan sängynvierustansa, siinä määrin vihainen minä olin. Onneksi pahiten vauriota ottanut osa delfiinissä oli pyrstö, senhän nyt sai huuhdeltua lavuaarissa. Spede-reppana oli murheen murtama, sillä delfiinihän on nyt ihan ykkösjuttu aikoihin.

Itse painatin suosilla makuulleni puoli kympiltä, kymppiin asti sain sinniteltyä hereilläkin mutta sitten se uni kyllä tuli. Eipä ihme, eilen tuli seistä tönötettyä kentän laidalla kipakassa pakkasessa puolitoista tuntia, jösses että siinä oli jalat ja naama umpijäässä kun koululle palasimme.

Tänään ei pitäisi ohjelmassa olla sen ihmeempiä. Ihan normisettiä ja hyvä niin, normi on ihan kiva. Toivottavasti tänään ei sitten ole taas se ison pyörän liirauspäivä, tällä hetkellä rytmi näyttää olevan yksi suht jees, yksi umpihullu, yksi suht jees…

Se on siis moro ja have fun!