Näin se homma etenee

Olemme onnellisesti tiistaissa. Jes! Eilinen työpäivä oli varsin jees, vauhdissa riitti. Härkkijä vietti edelleen sisävälkkiä, tänäänhän hän pääsee sitten jälleen ulos mutta nähtäväksi jää miten sen kanssa käy. Ruokkikseltani kiitolaukkailin vauhdilla ottamaan härkkijän huomaani, oma ope kun lähti kesken päivän sovittuun tapaamiseen ja aisapari hoiteli open pestiä eli hän kiitolaukkaili puolestaan ulkovalvontaan.

Härkkijällä oli passelisti menossa testihetki tuossa kohtaa, siis se perinteinen ”teen kuten tahdon, katotaan mitä oot mieltä”. No, minäpä olin sitä mieltä että joko a. pylly penkkiin tai b. eriytystila kutsuu ruokavälkän ajaksi. Päädyimme eriytystilaan joka oli mitä ilmeisimmin härkkijästä todella tylsä ja tympeä juttu.

Minä kun en siellä tee moisessa tilanteessa muuta kuin selaan uutisia kännylläni. Ja se jos joku on tietystikin supertylsää lapsesta joka haluaa kaiken huomion aina itseensä. Kun sitä huomiota ei saanut osakseen pöydän nostelulla, tuolin kolistelulla tai kovaäänisellä taputtelulla otti härkkijä käyttöön kiljumisen.

No, minä nyt olen tottunut moiseenkin toimintaan, tenavahan oli yhdessä vaiheessa kuin palopilli silloin jos ja kun hänen kanssaan eriytystilaan päädyttiin totaaliflippien päälle. Silmääkään en räväyttänyt kun härkkijä alkoi ujeltaa ja kiljua, vaihdoin vain Iltasanomien sivuilta Iltalehden sivuille.

Härkkijä koki moisen todella tympeänä ja lopetti kotvaksi mölinän. Testasi seuraavaksi toimisiko rumat sanat huomion kerääjänä. Paska. Paska. Perse. Paskaperse. Perse. Paska. Minä vain luin. Kellokin alkoi lähetä välitunnin päättymisaikaa. Härkkijä otti vielä kertaalleen kokeiltavaksi sen kiljumisen.

Minä laittelin kännyn takaisin taskuun ja katsoin härkkijää sen verran, että totesin tälle että toivottavasti se rehtori nyt ei ryntää paikalle, moinen möly kun kuuluu varmasti hänenkin huoneeseensa. Härkkijä hiljeni salaman nopeudella. Eikä kuulu. Kuuluu. No, toisaalta, me nyt lähdemme kuitenkin luokkaa kohti sillä välkkä on ihan juuri ohi.

Perinteiseen tapaan ruokailu oli vienyt mehut omalta ohjattavalta ja tämähän ei saanut oikein millään ryhdyttyä hommiin seuraavalla tunnilla. Siinä kohtaa kun toinen kaippari oli jo aukeaman toisen sivun loppuosassa oli ohjattava saanut kirjattua tarkalleen yhden kahden sanan lauseen riville.

Ensi vuotta ajatellen tämä on aivan älyttömän iso ongelma. Työmäärä lisääntyy kuitenkin aika älyttömän paljon tästä vuodesta, enää ei todellakaan riitä että tekee sen puoli sivua silloin jos ei huvita, ei jaksa, ei tahdo. Näihin isoimpiin ongelmakohtiin on nyt tullut pohdittua ratkaisukeinoja monelta kantilta.

Tosiasia kun on se, että tenava saa hienosti tehtyä sen aukeamallisen tuosta vaan kun vaan saa alettua työhön. Se alkaminen toimi ihan suht jees suurimman osan syksyä, nyt viimeisen kuukauden aikana siihen on tullut selvä notkahdus. Toki se aiemminkin vaati erinäisen määrän muistuttelua siitä mitä piti tehdä, mutta nythän saattaa koko oppitunti mennä ilman että paperille syntyy oikein mitään.

Eilen ilmoitinkin tenavalle, että nyt on sitten homma sellainen että jos työt ei tunnilla ota onnistuakseen niin niitä jatketaan tuntejen päätyttyä. Se aukeama kun on PAKKO tehdä kokonaan. Ja ei, se EI tule läksyksi vaan se tehdään koulussa.

Arvaahan sen, mikä vastalauseiden myrsky moisesta heräsi. Tenava käytti kaikki mahdolliset verukkeet mitä vain mieleen juolahti. Sitten en jaksa tehdä kotona läksyjä. Enkä kävellä kotiin. Eikä äiti tykkää. Ja teen ensi tunnilla. Ei, et tee ensi tunnilla sillä silloin kirjoitetaan tarinaa. En kirjoita sanaakaan. Revin koko vihkon.

Jaajaa. Se nyt ei ole kovin viisasta, harmittaisi moinen aika paljon jos sen tekisit. Ei äiti taida kovasti tykätä niiden koulukirjojen ja vihkojen teippailuista. Ja arvasihan sen, sen tarinan kirjoittaminen oli tuskien taival. Kun en keksi mitään. Mua väsyttää. En mä jaksa. Ja en jää tekeen sitä aukeamaa.

Loppuviimeksi tenava kirjaili muutaman rivin tarinaa ja siinä kohtaa kun koulutunnit oli plakkarissa alkoi tenavalla kynä sauhuta oikeinkirjoitusaukeamaa tehdessä. Eikä siinä aukeamassa mennyt sitten kuin se kymmenkunta minuuttia kun sai aloitettua, eli oikeastaan tenava ei ollut edes normaalia pidempää päivää koulussa, viimeiset kaksi tuntia kun pidettiin yhteen ja koulupäivä päätettiin varttia aiemmin.

Kirjailin tenavan reissariin äidille kuinka päivä on mennyt varsin hienosti ja että tenava jäi päivän päätteeksi tekemään edellisen tunnin tehtävät loppuun. Samalla vinkkasin siitä, että kevätlukukaudella pitää miettiä miten tähän pulmaan tartumme.

Samainen mietinnän paikka on ollut tenavan tavassa olla kuuntelematta open antamia ohjeita. Myös tähän ongelmaan tartutaan nyt kevätlukukaudella, muuten tenava tipahtaa samantien kolmosen alettua johonkin kuiluun oppimisen suhteen.

Open kanssa olemme näistä keskustelleet ja todnäk keväällä teemme simppelisti sen, että tunnilla on aina se vähimmäismäärä mitä pitää saada tehtyä ja jos sitä ei tunnilla saa tehdyksi niin minä ilmoitan kotiin ja tenava jää päivän päätteeksi läksyparkkiin niitä tekemään.

Määrähän ei ole kummoinen, kokolailla tyyliä aukeama jonka tenava saa kyllä tehtyä vaikka kolmeen kertaan sen yhden oppitunnin aikana kunhan ryhtyy työhön, mutta jollain tässä on saatava tenava tekemään ne hommat. Tenavan tuntien veikkaan, että tämä ei kovin montaa kertaa tahdo siellä läksyparkissa aikaansa viettää.

Ohjeiden suhteen olemme miettineet myös toimintatapoja. Nythän tenava ei todellakaan niitä kuuntele, kynät, kumit, viivotin, vaikka sitten omat varpaat, kun on kiinnostavampia siinä kohtaa kun niitä ohjeita annetaan. Keväällä kokeilemme tenavalle pilkottuja ohjeita. Kirjallisena.

Ensin suullinen ohje, pulpetille suuntaa-antava ohje tyyliin ”kuuntele ohje-ota välineet-lue-kirjoita” jne. Se kolmosluokka kun on jo ihan tuolla nurkan takana ja siihen mennessä tenava on pakko saada paremmin työmoodiin. Ymmärrän täysin, että keskittymisen kanssa on ongelmia, mutta aika usein ne ongelmat on ihan saamattomuutta kun tenavasta on kyse.

Työpäivä sujui siis varsin hyvin, ei valittamista, ja kotona spede oli tehnyt kaikki läksyt siinä kohtaa kun paikalle ennätin. Lukuläksyn tuo oli lukenut poikaselle 18vee joten minun tehtäväkseni jäi lähinnä tarkistaa matikat ja siirtää tavarat takaisin reppuun.

Ihan peruskotihommia tyyliin ruokaa, tiskikonetta, tavaroiden järkkäilyä sieltä täältä, iltapalaa jne. Siinä samalla kudoin sukkia ja aika vauhdilla kudoinkin, aamupäivällä pitkävartinen sukka oli päässyt juuri kantapään kohdan yli, eilen kudoin sen valmiiksi ja aloitin parin teon.

1510726_10152869173198771_2742885734529541640_n

Nyt parinkin varsi on viimeisiä varren joustimia vaille valmis eli tänään sekin valmistuu. Työmaalla tulee kuskattua kudinta mukana, välituntisin kun ennättää usein kutoa kerroksen jos toisenkin ja sittenhän kudin vasta oikein työn alla onkin kun ope lukee luokassa jatkotarinaa.

Tänään työmaalla on onneksi normipäivä. Huomenna onkin se viikon hektisin päivä eli isompien kässyjä, taksivalvontaa ja kas, niiden perään pitäisi sitten vielä lähteä työkaippareiden kanssa syömään. Ihan jees, en väitä. Vaan jaa. Nyt taidan tutkailla kuontaloni kuntoon, se on siis moro ja have fun!

3 comments on “Näin se homma etenee

  1. Sukka on juurikin hieno käyttötarkoitukseensa, ny jänskään ehtiikö jouluksi tänne ja sun hermot ihan jäistä rautaa härkkijän kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s