Huomenta jälleen

Olipa kertakaikkisen laiskansitkeä sunnuntai! Ihan rehellisesti sanottuna en tehnyt juuri muuta kuin tuijotin leffoja tallenteelta. Gran Torino oli kertakaikkisen loistava eikä Häjytkään uusintakatseluna huono ollut. Toki siinä sivussa tuli evästettyä tenavat ja juotua kupponen jos toinenkin kahvia mutta siinä se lähinnä sitten olikin.

Varsin hyvä juttu oli tuo, sanoisin, sillä tiedossa on totta tosiaan vauhdin ja vilskeen täyteinen viikko. Toivonpa tosiaan, että härkkijä osaa käyttyäytyä ihmismoisesti eikä oman ohjattavan mopo lähde ihan täysin lapasesta. Muuten voi kädet ja jalat loppua kesken.

Tänään saa sitten avata ekat luukut joulukalentereistakin. Sitähän on ihan hieman odotettu ainakin speden taholta, hyvä kun sai illalla unta kun niin jännitti. Taitaa koko joulun tulo olla aika jännää lapsen mielestä, tonttusia on sylitelty ja taputeltu, kynttilöitä tuijoteltu. Muut välttämättä niin täpinöissään olekaan.

Poikanen 20vee pyörähti päivällä pikavisiitillä, palautti lauantaina lainaamansa viinilasit. Viinilasien lainaaminen taas johtui siitä, että tahtoi järjestää yllätyksen neidolle jonka kanssa on nyt muutaman viikon ”seukkaillut”. Ihan mukavan oloinen neitonenhan tuo on ollut, ei moitetta täältä.

Aika tuuliviiritoimintaa vaan tuossa iässä, seukkailuhan alkoi liki samantien kun oli päättäneet yhteistuumin kolme vuotta kestäneen parisuhteen tyttiksensä kanssa. Sama tuuliviirimekaniikka tuntuu jatkuvan, eilen ehtoosta poikanen soitti ennen kuin lähti takaisin armeijaan.

Hän kun olikin nyt sitten palaamassa yhteen tyttiksen kanssa, että mitäpä mieltä äiti tästä on. En saanut sanotuksi oikein mitään, siinä määrin järjetöntä sähläämistä touhu mielestäni oli. Juurihan hän oli ollut siellä toisella misulla viettämässä romanttista iltaa, missä välissä se nyt eks-tyttikselleen ennätti.

Totesin vain että minulle on pääasia että on itse onnellinen, mitä siihen oikein muutakaan sanoo. Toivonpa tosiaan, ettei tämä toinen misu itke silmiä päästään, ihastumisaste kun tuntui olevan aika vahva mitä olen häntä nähnyt. Toivon tosin sitäkin, että tällä kertaa poikasen ja tyttiksen suhde on sitten paremmalla tolalla kuin se oli.

Tyttis kun oli supermustasukkainen ja se se taisi suurin syy suhteen kaatumiselle ollakin. Poikanen kun ei olisi saanut käydä edes täällä kotosalla lomilla ollessaan, kaikki aika olisi pitänyt viettää tiukasti tyttiksen seurassa. Saapa nähdä miten tässä käy. Huoks.

Jäin tätä oikein iltasella miettimään kun odottelin koston alkua. Että mikä ihme siinä on että näin loppuvuodesta tuntuu olevan aina tapahtumaa ja sählinkiä enemmän kuin laki sallii? Viime vuonna samoihin aikoihin poikasella 20vee oli aikamoinen hätä ja silloinkin nimenomaan parisuhdepuolella, samaan aikaan pikkusiskolla meni kaikki mönkään.

Itsellä oli täysin riittämätön olo siinä murheita kuunnellessa ja poikanen, joka oli valmistautumassa armeijaankin vielä samalla, vei aikani ihan täysin. Pikkusiskohan taas kiskaisi herneet nenään siitä etten laittanutkaan häntä ja hänen murheitaan etusijalle joten hallelujaa ja aamen.

Sillä samalla tiellä ollaan muuten edelleen siskon kanssa. Eipä tässä olla tekemisissä oltu kuin hyvää päivää-tyylisesti muutamaan otteeseen, lähinnä siskon pojan ja junnun yhteistouhujen tiimoilta. Nyt muutama viikko takaperin koetin varovasti siskoa lähestyä ja pyysin jopa anteeksi, typerää kylläkin, sitä etten tuolloin ennättänyt mutta jaa-a.

Vastaus oli sitä luokkaa että isosti huoks. Että kun voi olla, että oma lapseni tarvitsi niin kovin mutta ei hän nyt sittenkään ymmärrä että miten voi muka tarvita niin etten ehtinyt muka soittaa ja kysyä miten sisko voi tai kysyä edes synttäreillä että miten menee. Siinä kakkupöydässähän se olisikin ollut luontevaa…

Valitettavasti vuorokaudessa on aina rajallinen määrä tunteja ja silloin jos niitä tunteja toivoo lisää jo yksin sen takia, että ennättäisi paitsi hoitaa kaikki ne jutut joita tämän porukan kanssa on pakko ennättää hoitaa ja vielä lisäksi saada kannettua osa lapsen murheista niin ei siihen enää oikein mahdu soitteluja sekaan.

No, sisko on sisko, ainahan tuo on ollut kuvitellut olevansa maailmannapa ja tärkein kaikista, mihin tuo nyt siitä olisi muuttunut. En jaksanut nähdä vastaamisen vaivaa, kielen päällä pyöri kyllä toteamus siitä, että eikös kuulumisten kysely ole kahdensuuntainen juttu, ei yksin minun tehtäväni.

Tämä tästä. Nyt taidan siirtyä vähitellen tutkailemaan omaa habitustani, kovin tuo on taas kokenut kummia yön aikana. Epäilen, että piirongin päällä istuvat tontut tekevät täsmäiskuja kutreihini, miten muuten tämä on selitettävissä… Se on siis moro ja have fun!

 

4 comments on “Huomenta jälleen

    • No on! En vielä osaa sanoa miten kuusen kanssa käy noin hoidollisesti, netistä kaivelin hoito-ohjeita ja joku manasi että on aina onnistunut kuuset tappamaan, toinen taas kertoili että kuusi kasvaa hitaasti mutta varmasti ja ikääkin on.

      Suihkupullolla ruikkimisesta pitää, ainakin ohjeiden mukaan, ja talviaikaan kastellaan niukemmin. Kesäksi voi viedä ulos jos tahtoo. Katsellaan nyt josko se tosiaan siitä innostuisi kasvamaan ja hengissä pysymään 😀

  1. Onpa sillä pojalla nyt vauhtia näissä suhdeasioissa, mutta eipä sitä aikuiselle lapselle enää voi oikein mitään sanoakaan. Toivottavasti kaikki nyt sujuu!
    Just puhuttiin töissä kahvilla, että kun ei enää ole pieniä lapsia, niin ei joulun odutuskaan tunnu samalta. Ehkä sitten taas mummina.

    • No on, ehkä himppasen turhankin paljon. :/ Toivottavasti tosiaan suhteet kuosiintuu…

      Niin, onneks meillä on vielä spede eli joulun tulokin tuntuu sikäli ihan joulun tulolta. 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s