Ja erityisen hyvää huomenta vaan

Näin sitä on lupsautettu viikko perjantaihin. Jippii! Eilinen työpäivä oli kyllä varsinainen kipikipi ja juoksutijuoksuti-päivä, ei siinä juuri istumaan ennättänyt. Hyvä niin, turhanpäiväinen istuskelu onkin jokseenkin mälsää ja tylsää puuhaa, väitän mä.

Liekö aamupäivän keskustareissulla osansa siihen, että oma ohjattava oli ruokailun jälkeen kaikkea muuta kuin mitä on tämän syksyn pääosin ollut. Ihan ensimmäisenä tuo otti ja suuttui kun huomasi kaverin ehtineen edelleen käsialakirjoituksessa, sitten tuota alkoi kenkuttaa ihan älyttömästi kun komensin pistämään suutaan soukemmalle ettei häiritse muiden töitä.

Se ihan ensimmäinen suuttumus sai tenavan rähisemään tyyliin ”sotken koko kirjan” johon en kommentoinut muuta kuin toteamalla että sepä olisikin kurjaa se, mahtaisi äitiä harmittaa katsella moisia sotkuja. Kenkutus taas aiheutti sen, että tenavan oli kertakaikkisen pakko pitää omituisia äännähdyksiä paikallaan muita häiritäkseen.

Totesinkin, että nyt on sitten tilanne se, että kun muut lähtevät välkän jälkeen musiikkitunnille niin mepä jäämmekin sitten luokkaan ja tenava tekee sen o-aukeaman loppuun käsialasta, joku roti touhulla on oltava. Olisiko nämä sitten taas yhdessä tehnyt sen, että välkältä palasi ihan pönttöpäinen lapsi.

Tai oikeastaan ei edes palannut, minä kuulin tämän olleen pönttöpäinen ja riekkuneen isompien kimpussa pihalla joten lähdin itse katsomaan missä mukelo hiihteli. Siellähän se roikkui rappujen kaiteissa kerrosta alempana ja kas, se vanha ohjattava pukkasi tiukasti esiin.

Karkuun säntäilyä ei olekaan ollut näkyvissä koko syksyn aikana, nyt tenava otti ja säntäsi rappuja edeltäni. Ilmoitus siitä, että jatkossa pitää miettiä osallistummeko ollenkaan muun luokan mukana keskustareissuihin kun niitä seuraavan kerran on sai tenavan aloilleen.

Minä otin kädestä kiinni ja yhdessä köpsöttelimme luokan ulkopuolelle jossa kehotin tenavaa riisumaan ulkovaatteet. Mistä lie se säntäysiili vielä iski uudelleen, tenava yritti lähteä vaatteineen päivineen uudemman kerran juoksuun. Minä olin nopeampi ja ennätin napata olkapäistä kiinni ja istuttaa tenavan lattialle, harmi vaan että siinä tämän samalla sätkiessä koipineen toinen kenkä kopsahti ikävästi polveeni.

Osuikin muuten ovelaan kohtaan, teki ihan tosissaan kipeää. Onneksi kyseessä oli kuoman talvisaappaat eikä mitkään mäiskärit, tiedä miten kipeää ne olisi tehneet. Ulkovaatteista kuoriuduttuaan tenava otti ja säntäsi uudemman kerran rappuihin ja minähän en tämän perässä juoksentele.

Nurkan takaa kurkkivalle tenavalle sanoin että nyt ei sitten auta muu kuin soittaa äidille ja äiti saa tulla juttelemaan rehtorin kanssa tästä touhusta. Tenava suorastaan vilahti luokkaan rappusista. Istui aloilleen ja kuunteli, selvästi säntäilyryntäilyolon mentyä ohi, totisena ja harmissaan sekä minun että open nuhteet. Niin ja neuvot.

Kun isot pojat oli kuulemma kehottaneet hyppäämään toisten isojen poikien selkään. Ja joku oli sitten tallannut piponkin päälle. Ja kun ne sanoi että hyppää. Ope annatti tulla ihan tosissaan siitä miten päätökset hölmöilyistä tehdään aina itse. Ja siitä kuinka isot pojat, ainakin jotkut, takuulla laittaa pienet pojat tekemään hölmöjä jos vain saavat.

Tämä isojen poikien ihailuhan on ollut koko ajan yksi tenavan kompastuskivistä ja näemmä se muhii siellä edelleen. Riski sille, että vähän vielä kasvettuaan tenava tekee ihan jotain supertyhmää kun ”isot pojat käski” on aikamoinen. Ihan mitä vaan että isot pojat tykkää kun ne isot pojat, ne on niin ihania! Voi rähmä!

Kun puheet oli puhuttu ja nuhteet oli annettu lähti muu luokka musiikkiin ja me jäimme tenavan kanssa kahden. Selvästikin tuo jäi käsittelemään saamiaan moitteita ja istui vaitonaisena paikallaan. Rankkukin oli jo langetettu moisen hölmöilyn johdosta, sisävälkät seuraavalle päivälle joten sekin saattoi hieman mietityttää.

Sanoin tenavalle, että nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa. Joko teet o-aukeaman loppuun tai vaihtoehtoisesti istut ihan vaiti ja aloillasi tekemättä mitään. Hetken asiaa ajateltuaan tenava kaivoi käsialakirjoituskirjan esiin ja ryhtyi toimeen, minä jutustelin samalla hiljaisella äänellä siitä kuinka minuakin harmitti suunnattoman paljon aina kun tenava hölmöili.

Kysyin vielä, että tietääkö tenava kenelle sillä hölmöilyllä eniten aiheuttaa harmeja ja tiesihän tämä, ihan itselleen. Harmitti varmasti sekin siinä o-aukeamaa tehdessä mutta hienosti aukeama valmistui ja mielikin alkoi piristyä kun sai homman valmiiksi ja minulta kehut päälle.

Lopputunnin annoin tenavan vain olla ja touhuta omiaan omalla paikallaan. Tenavan iso ongelmahan on myös se jos normirutiineista poiketaan. Pienissä määrin se toimii jo tätä nykyä mutta tällä viikolla niitä poikkeamia on ollut liikaa. Pelastautumisharkat keskiviikkona, keskustareissu torstaina.

Ja niin, tenava tarvitsee aina välillä sen kahdenkeskisen olemisen, sekin on ihan taivaan totuus. Aiemmin sitä kahdenkeskistä olemista oli paljon, vietimmehän me kaikki välkätkin kaksin, mutta tätä nykyä sitä ei juurikaan ole. Rankutkin tuo istuu opehuoneen edessä yksin kuten muutkin tekee.

Koulusta lähti varsin hyväntuulinen tenava ja minä muistutin lähtötouhuissa olijaa siitä, että suunta on sitten suoraan kotiin, kiitos. Koulun lähistölle EI jäädä norkuamaan sillä moinen aiheutti juuri edellisellä viikolla sopan jota setvittiin alkuviikosta.

Loppupäivä työmaalla menikin sitten normikaavalla. Läksyparkki, hieman sitä ja tätä touhua ja kas, kotiin lähdin piirun ennen kahta. Niitä ylitöitä kun on edelleen lukkarissani. Kotona en ennättänyt kuin kääntyä sillä myyjäiskuskailut odotti.

Samalla nakkasin junnun ja speden kouluun, näillä kun oli iltakoulua, ja kas, olipa kertakaikkisen rentouttavaa istua ihan täydessä hiljaisuudessa ja rauhassa kotosalla kun sieltä palasin. Heiluttelin kutimia, söimme prinsessan ja poikasen 18vee kanssa ja siivoilin köökkiä.

Illansuussa pyörähdin myyjäisissä ja samalla nappasin speden kotiin, loppuehtoosta ei sitten enää tehtykään oikein mitään muuta kuin oltiin ja öllötettiin. Jostain kumman syystä minulla oli joku outo superväsymystila ehtoosta ja kas, niin vaan jäi suurin osa ohjelmista näkemättä kun sänkyyn itseni siirsin.

Tänään on sitten tiedossa todnäk suht hektinen päivä työmaalla, oma ope on tosiaan poissa ja me heilumme kuin heinämiehet aisaparin kanssa luokassa. Tenavan saamat sisävälkät tekevät vielä omat mutkansa toimiin joten jaa-a. Onpa hyvä että on perjantai.

Vaan jaa. Nyt taidan siirtyä habitukseni tutkailun pariin. Työmaa kutsuu vasta puoli ysin aikaan mutta niin. Ennen sitä pitäisi ajella ukon perässä autohuoltoon johon tämä jättää kärrynsä laitettavaksi ja sen jälkeen nakata tämä vielä takaisin kotiin. Kaikkea sitä kans onkin.

Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Ja erityisen hyvää huomenta vaan

  1. Tulipas kaverille tosi huono päivä tälle viikolle. Ja eikös hänellä ollut vielä se yksi sairaspäiväkin. Johan siinä säntillisyyttä tarvitsevalta on koko viikko sekaisin. Onneksi hän sentään jo rauhoittuu nopeasti ja selkeästi häntä harmittaa, että pöllöily ottaa välillä vallan. Toivottavasti ensi viikko tuo parannusta tilanteeseen.
    Kyllä täytyy sanoa, että onneksi on perjantai. Itsestäkin tuntuu tällä viikolla, että joku aivan älytön väsymys on vallannut meikäläisen ja hommia olisi tehtäväksi vaikka kuinka. Huomenna olis yhdet viiskymppiset illalla, joten jaksaa täytyy!

    • Vai että viiskymppiset! Oikein mukavia sellaisia sitten vaan ja jaksaahan vanhakin kun oikein puristaa! 😉

      Kyllähän niitä huonoja päiviä osuu itse kullekin välillä, onneksi tosiaan lapsi on oppinut edes jotenkin jo hillitsemään itseään niin ettei sekopäisyyskohtaukset kestä tuntitolkulla kuten aiemmin 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s