Hyvää huomenta, sisäinen kello ja silleen

Joopa joo, kyllä sisäinen kello on kiva juttu! Se herättää näemmä aika hyviin kellonaikoihin, ukon mennessä aamuun ajaksi on muodostunut 4:45 ja iltavuoron iskiessä taas aamuviisi. Ei huono ei, ennätänpä rauhassa kahvitella ennen kuin on pakko alkaa omaa habitustaan tuunaamaan.

Eilinen työpäivä oli ihan mahdoton. Siis kyllä. Ei siksi, että ohjattava olisi ollut mahdoton eikä siksi, että kukaan muukaan olisi ollut mahdoton vaan lähinnä siksi, että sitä sai ihan tosissaan juosta kuin päätön kana ihan koko päivän. Iltapäivästä vauhti vielä kiihtyi sillä ne isompien kässät. Aika vauhdikasta hommaa on ne.

Toisaalta isompien kässyissä on yksi ihan superhyvä puoli. Se puolitoista tuntinen suorastaan vilahtaa hetkessä ohi, aloillaan kun ei oikein ennätä olla. Mene sinne, tänne, tuonne ja kas, tuolla on asiaa, tuo kaipaa apua, no mitäs tuolla nyt viitataan ja kuule, nyt haet sitten sitä ja tätä ja teet näin, noin ja tällä tapaa.

Tällä kertaa olin tosin valmistautunut isompien kässyihin valmiiksi kantamalla luokkaan kolme normituolia, kolmen oppilaan kohdalla kun on havaittu ettei pyörivät tuolit vain toimi heidän käytössään. Näillä kolmella kiinteän tuolin oppilaalla on vielä lisämääräyksenä se, ettei heillä ole pienintäkään lupaa nousta tuoleista ilman aikuisen lupaa.

Moinen järjestely on toiminut kuin rasvattu ja kässytunneilta on saatu pois se sählääminen jota kolmikko siellä aiheutti alkusyksyn mutta niin. Se yhdelle oppilaalle nimetty oma ohjaaja. Jotenkin homma ei pelitä jos tämä ei pidä kiinni sovituista säännöistä sillä kyseinen oppilas on yksi kiinteän tuolin lapsosista.

Minä pidin useammankin palopuheen siinä tuntien aikana kyseiselle oppilaalle sillä hittolainen mitä härkintää touhu oli välillä. Ei oppilas pahalla härki mutta kun luonto on kuin tuli ja leimaus sikäli, että ennättää häistä hautajaisiin sekunnissa ja ihan oikeasti tämän kanssa pitäisi toimia kuten oman ohjattavani kanssa eli pitää tiukasti silmällä koko ajan niin huoks.

Ei se nyt vaan toimi jos ns oma ohjaaja istuu kuin lootin patsas ja keskittää kaiken huomionsa välillä tämän käsityöhön niin ettei edes huomaa mitä se lapsonen touhuaa. Jos lapsoselle on annettu selvä määräys siitä, ettei peppu nouse niin kyllä se pitäisi pystyä siinä vieressä istuessa huomaamaan jos se peppu katoaa siitä penkiltä.

Jotenkin raivostuttavaa monella tapaa, osin myös siksi että jotenkin ei haluaisi puuttua toisen tapaan toimia ja työskennellä kun nyt kuitenkin on kyse ns omasta ohjattavasta mutta hittolainen soikoon. Pakkohan se on puuttua joka kerta kun lapsonen on ihan väärässä paikassa ja härkkii muiden töiden kimpussa. Huoks vielä kerran!

Vaikka se taksin odottelu tuntien päälle onkin jokseenkin plääh ja tylsää niin kieltämättä se antaa hyvän tilaisuuden istua kotvan ihan aloillaan. Ei juoksua suuntaan a, b tai c, vaan ihan vain ja ainoastaan istumista, taksiseuralaisen kanssa höpöttelyä ja olemista. Jes!

Kotona odottikin sitten likipitäen samanlainen rumba. Makaronilaatikko vauhdilla uuniin, pikapyörähdys kaupalle hakemaan sitä, tätä ja tota, niin ja uutta putkea kärähtäneeseen liesituulettimen lamppuun. Junnun matikan läksyjen sihtailua, astioiden koneeseen nakkomista, ruoan tutkailua, lautasia esiin.

Ruokailun perään suunnilleen yhtä vauhdilla keittiö kuntoon, prinsessa ryhtyi leipomaan kauralastuja, tälle peltiä, leivinpaperia, leivontavärkkejä kaappeihin, lisää leivinpaperia ja kas. Kahviakin. Pyykkikonekin tuli siinä kiitolaukkailun lomassa nakattua päälle ja puhtaat vaatteet viikattua kaappeihin.

Ei ainakaan tylsää ollut ei. Siihen leivonnan lomaan iskeytyi paikalle sitten ex-teinikin kouluvuosien likkakaverinsa kanssa, likkakaverilla on reilun vuoden ikäinen pikkumies jolle kaivettiin kirjoja ja leluja ja syötettiin kauralastuja siinä samalla kun prinsessa jatkoi leivontaurakkaa.

Eipä noilla tuntunut olevan kiirettä mihinkään vaan vierailu venähti hyvinkin likemmäs iltakasia, prinsessakin ennätti hoitaa leipomuksensa loppuun ja minä siivoilla keittiön uudemman kerran, tyhjentää tiskikoneen, laitella pyykit kuivuun ja ”lukea” moneen kertaan pikkumiehen kanssa mamma-kirjoja.

Niin, pikkumies on kuulemma totaalinen muumimammafani ja ihan jokainen kirjojen hahmo olikin mamma, oli sitten kyseessä norsu, leijona, hattivatti tai vaikka kala. Varsin hauska pikkumies siitä, että kovin tuo jaksoi heilua pitkin alakertaa ja höpötellä liikkuessaan.

Iltakasilta istahdin nojatuoliin ja kaivoin puikot esiin. Kudoin työkaverin tyttären raitasukat valmiiksi ja aloittelin tämän vävylle villasukkia. Niissä ei onneksi tule olemaan raitaa eikä muutakaan hörhöä vaikka toisaalta, raidallisia on jotenkin mukavampi kutoa.

Raidallisten isoin miinus on päättely. Että moinen miljoonan tsiljoonan eri langan päättely osaakin ottaa nupista! Toiveena sukkien suhteen oli että raidat on ihan epämääräisessä järjestyksessä, raitojen väriksi toivottiin erilaisia pastellisävyjä ja mikäs, pieniä jämiähän on nurkkiin jäänyt vaikka kuinka ja paljon joten sain niitäkin hävitettyä samalla kertaa.

10606299_10152835921608771_7675860510774105558_n

Pituutta sukilla on aina polveen asti mutta varsi valmistui ihan käsittämättömän nopeasti sillä sehän oli kokolailla pelkkää suoraa. Sen verran tein raitojen kanssa järjestystä että jalkapöytien raidat on identtiset kummassakin sukassa, varret onkin sitten ihan miten sattuu kiskottu värien osalta, ainoastaan raitojen väli on vakio.

Ja ei, en todellakaan aloitellut vielä edes päättelyä. Siihen hommaan pitää varata a. aikaa ja b. hermoja. Päättely sukkien kuin sukkien kanssa kun on se ykkösinhokkini näissä hommissa joten juupa juu, olkkarin pöydän alla riittää valmiita lankojen päättelyä odottavia sukkia edelleen kasapäin.

Nyt kun saan työkaverin loputkin sukat valmiiksi jatkan todnäk säärystinlinjaa sillä jösses, että niitä onkin ollut hauska kutoa. Prinsessallehan säärystimet tuli jo tehtyä ja nyt on pukinkonttiin parit säärystimet valmiina, aikeena on saada vielä parit lisää pukinkonttiin meneviä aikaiseksi.

Tänään onkin sitten luvassa menoa ja meininkiä. Taas. Työmaalla lähdemme oppilaiden kanssa pyörähtämään keskustan suunnassa, sen perään on luvassa ihan normitunteja pari, läksyparkki ja pikainen siirtymä kotiin. Kotona en ennätä kuin käydä sillä lähden kiikuttamaan prinsessan leipomuksia myyjäisiin.

Sen jälkeen ennätänkin kotvan vain olla ja ihmetellä ennen kuin pitää kiitolaukkailla itsekin myyjäisiin ostoksille, siinä kohtaa kello onkin jo sitä luokkaa että kotiin ennättäessä voikin ryhtyä tutkailemaan iltapalaosastoa. Tämä päivä tulee siis suorastaan vilahtamaan silmien ohi, jos näin voi sanoa.

Huomenna oma ope on sitten poissa joten sekin aiheuttanee omat vauhtituokionsa huomiselle, niin ja lisukkeenahan on se palaveri aamusta. Huoks. No, eiköhän niistä suoriuduta ihan näpsäkkäästi kun laitetaan iso vaihde silmään heti aamusta.

Vaan jaa. Josko nyt sitten tosiaan oman habituksen pariin. Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Hyvää huomenta, sisäinen kello ja silleen

  1. Olen kyllä sitä mieltä, että teet ihan oikein kun otat ohjat käsiin tämän isomman ohjattavan kanssa. Ellei kerran oma ohjaaja osaa niin toisten pitää antaa apuja. Olisi vain hyvä saada se oma ohjaaja seuraamaan sun työntekoa ohjattavan kanssa, jotta hänkin sitten osaisi. Selvästikin hän on luullut tätä työtä ihan erilaiseksi.
    Sukat on tosi kauniit. Nuo värit ovat aivan mahtavat. Mutta myönnän minäkin, että päättely on inhaa ja siksi käytän valmiiksi pätkävärjättyjä lankoja. Ei tarvitse päätellä kuin varsi ja kärki….helpottaa kummasti!

    • Pätkävärjätyissä on todellakin puolensa! Nyt puikoilla keikkuu onneksi vain yhdellä langalla tehtävät sukat joten hohoo, edes jotain helppoa tiedossa!

      Niin. Tällä ohjaajallahan on pitkä työura takana ja hänhän osaa kaiken, tietää kaiken ja on ihan pro työssään. Siis sen kuvan antaa aina kaikille. Siihen kuvaan on sitten moni haksahtanutkin, jo nyt on pahat kielet laulanut ettei se nyt ihan pelitäkään se yhden ohjaaminen eikä se luokka nyt taidakaan olla tämän paikka.

      No, esimiehelle asti tämä tieto ei kaiketi ole vielä mennyt, esimiehen suhteenhan aivan erityisesti tämä ohjaaja on osannut pelailla ja hienosti. Saapa nähdä missä kohtaa tämän ohjaajan touhuista joku esimiehelle konahtaa, minä se en tule olemaan sillä minähän nyt en ole samassa tilassa kuin sen 1,5 tuntia viikossa joten minun työhöni se ei sen kummemmin vaikuta. Mielenkiinnolla odottelen missä kohtaa niiden tämän kanssa jatkuvasti toimivien tahojen kielenkannat napsahtaa auki.

      Mukavaa viikonloppua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s