Sain justaansa kampaukseni kuosiin ja habitus alkaa olla sitä luokkaa, että oletusarvoisesti lapsoset ei saa sydänkohtausta kun työmaalle kurvailen. On se vaan aina yhtä omituista miten pystyyn kutrinsa yöllä saakin.
Poikanen 20vee on palannut jälleen armeijan leipiin, kovin montaa viikkoahan sitä lajia ei ole enää luvassa ja hyvä niin, poikasta kun soitellaan tasaisin väliajoin töihin. Veikkaanpa, ettei tuo ehdi kunnolla edes ”lomailla” armeijasta palattuaan, siinä määrin reippaasti niitä töitä on tarjolla.
Spedellä on selvääkin selvemmin menossa joku ”musta” kausi kapineiden suhteen. Reilu viikko sitten tämän käpälistä tipahti, jälleen kerran, Nintendo DS ja kas, tällä kertaa se pamahti sitten jo rikki. Edelliselle versiollehan kävi aivan samoin vuosi takaperin joten huoks.
Eilen tenava sitten onnistui tiputtamaan kännykkänsä niin että näyttö meni paloiksi. Jippii ja hurraa, johan se ehti pojalla pari kuukautta ollakin. Itse olen ollut vahvasti sillä kannalla ettei poika tarvitse mitään hemmetin kosketusnäyttöpuhelinta mutta meillä kun ukko hoitaa nämä hankinnat niin kosketusnäyttöjähän tuonkin puhelimet on olleet.
Ensin oli se Lumia joka hankittiin juuri ennen koulujen alkua ja kas, sehän säilyi ehjänä peräti reilun kuukauden. Ukko osti rikkoutuneen tilalle Samsungin ja kas, pari kuukautta ja nyt sekin on sitten kabut. Kaivelin kaapin kätköistä iänkaikkisen vanhan Nokian, sen jonka prinsessa sai kun meni ekalle luokalle.
Ikäähän tuolla on, johan prinsessakin on kasilla, mutta hyvin se edelleen pelittää, mitä nyt takakansi ei tahdo pysyä paikoillaan. Teippiä kehiin siis. Pienet teippailut kapulassa ei häiritse ketään eikä mitään sillä puhelin on tottatosiaan ulkoisesti parhaat päivänsä nähnyt aikaa sitten.
Tänään on luvassa junnun koulukuskausta, joudun viemään hepun jo kasiksi koululle sillä oma työpäivänikin alkaa kasilta. Päivähän alkaisi oikeasti vasta ysiltä mutta koska varvas on edelleen kenkää sietämättömässä tilassa niin ekan tunnin liikunnatkin jää tenavalta väliin ja päivä alkaakin tosissaan vasta kympiltä.
Open kanssa sovimme, että tenava saa lukea kokeisiin ja oleilla kirjastossa aina siihen asti kun koulupäivä alkaa. Iltapäivällä käyn sitten noutamassa poikasen sieltä joten kuskailusaralla jatketaan ainakin vielä toistaiseksi. Toivottavasti se uusi kynsi alkaisi ilmestyä pian, eihän tämä nyt ole kivaa kummallekaan meistä.
Itse kärsin pienimuotoisesta väsymyksestä, ei hajuakaan mikä oli mutta viime yö tuli kyllä nukuttua superhuonosti. No, josko tänä ehtoona sitten nukuttaisi ihan tosissaan. Taidan kohtpuoliin pyörähtää yläkerrassa herättelykierroksella ja kaipa spedekin pitää rapsia pystyyn ennen kuin itse olen lähtökuopissa.
Pidemmittä puheitta siis, se on moro ja have fun!
Älyvapaa äiti 
Vauhdikkaasti se viikkonne taas alkaa. Toivottavasti kynnen kasvaminen olisi mahdollisimman nopeaa, sillä noihin kuljetuksiin uppoaa yllättävästi aina aikaa.
Mukavaa viikkoa!
Sitä kynttä kovasti odotellaan, vielä ei ole mitään näkyvillä. Isoveikan isoja Crockseja pystyy pitämään jalassaan mutta eipä niillä oikein voi kauheasti kulkea pitkin maita ja mantuja, ovat kylmät ja tosiaan, isot ja kas, nekin osuu välillä varpaan kärkeen niin että tekee ikävää. Höh!
No, josko se iho siitä vahvistuisi sen verran ettei osumat niin tuntuisi, kovin olisi jo ominpäin sinne kouluun menossa ja sieltä tulossa, eihän se kivaa ole lapselle itselleenkään istua siellä turhanpanttina ylimääräistä aikaa kyytiä odotellen.
Oikein mukavaa viikkoa sinnekin!