Huomenta jälleen

Onpa mukavaa, että nyt ollaan jo torstaissa. Tämä viikko on ollut ihan mahdottoman terveydenhoitopainotteinen, itse en ole lekurissa piipahtanut kuin sen kerran junnun kanssa mutta ukkohan on pyörähtänyt sekä työterveystohtorilla tarkistettavana ja onpa tuo ennättänyt pyöriä optikollakin. Ikänäkö. Hahaa! Eli lukulasia pukkaa.

Eilinen työpäivä oli varsin jees, vauhdissa riitti ja kas, oma ohjattava oli kuin ihmisen mieli tunneilla, harmi että tällä oli joku ihme riita kaverinsa kanssa välitunneilla. Siis kyllä, nimenomaan välitunneilla eli ensin oli kaveri hölmöillyt ja seuraavalla välkällä tenava päätti ottaa ja kostaa kokemansa vääryyden heittämällä kaverin pipon aidan yli.

Huoks. Arvaahan sen, että nyrkitkin siinä oli sitten jo viuhunut ja kas, rankkuahan moisesta paukkui. Kummallekin. Tenavalla nyt ei ennättänyt olemaan enää kuin yksi välkkä siinä kohtaa joten sisävälkät jatkuu vielä tänään, kaveri taas ehti lusia kaikki sisävälkkänsä eilen.

Onneksi nämä on tosiaan kaveruksia joten riitahan sovittiin hetkessä ja todnäk kumpaakin harmittaa törttöily omaa kamua kohtaan. Aivan yhtä todennäköistä on sekin, että huomenna kaksikko painattaa taas kimpassa pitkin koulun pihamaata.

Kolmosten kässyt muokkautui hetkessä kovin hektiseksi tapahtumaksi. Kässyope kun oli sairaana ja kas, niin oli puolikkaan porukan puukässäopekin joten tadaa. Siellä me sijaisen kanssa pyöritimme koko porukkaa kässyissä. Jostain kumman syystä päädyimme samantien siihen, että järkevintä on olla siellä omassa luokassa eikä lähteä tekstiililuokkaan.

Vauhtia riitti mutta hienosti siitä selvittiin, käsitöitäkin valmistui niiltä joilla oli keskeneräisiä töitä käsillä. Muut teki kuka mitäkin; osa virkkasi ihan omavalintaisia juttuja, osa piirsi ja taisipa joku touhuta paperilennokkejakin värityksineen päivineen. Ei hassumpaa.

Kotiin pääsin puoli kolmen jäljestä, onneksi ukko oli hakenut junnun koulusta ennen työmaalle lähtöään sillä tosiaan, se junnun varvas. Ei se onneksi ole sen kummemmin kipeä enää mutta kynteen ei saisi osua mikään, ei sen enempää sukka kuin kenkäkään.

Availinkin paketin varpaan ympäriltä iltapäivästä ja hyi yäks sentäs. Mätäähän se tihkuttaa innokkaasti kynnen alta mutta hahaa, luulenpa että moinen tihkuttelu loppuu ihan lähipäivinä, kynsi kun on jo hyvää kyytiä irtoamassa. Se on kiinni oikeastaan enää viimeiseltä parin-kolmen millin alueelta juurestaan, etuosa siitä nousee jo komeasti melkeinpä vaikka pystyyn.

Tänään minä nakkaan sekä junnun että speden kouluun ja ukko nappaa junnun kotiutuessaan, huomenna tehtäneen kokolailla samalla kaavalla. Ihan hyvä, ehtiipä kenties ja hyvällä säkällä se kynsi irrota ennen kuin junnun on pakko talloa ominpäin sinne koululle.

Ukko oli onneksi tehnyt ruoan valmiiksi ja minä evästin tenavat. Ex-teinikin tulla tärskäytti paikalle ja täällähän tuo notkui aina iltaseiskaan asti. Ex-teini on alkanut viettää suht runsaasti aikaa täällä kotosalla ja se on kyllä varsin kiva juttu se. Tänään poikanen 20veekin pääsee lomille eli kaipa nuo notkuu molemmat tuossa iltasella.

Junnun synttäreitä ei sen kummemmin juhlistettu, mitä nyt prinsessa otti ja leipoi muffinseja juhlan kunniaksi.

Juu, onhan ne kovin tyttömäisiä, en väitä, mutta tämä nyt oli kokeiluluontoinen juttu ja maku oli varsin jees. Paitsi pursotuksilla. Kokeiluluontoinen sikäli että lauantaina Lidlissä osui silmiimme valmismuffaripakkaus, lisätä ei tarvinnut kuin kananmuna, öljy ja maito taikinaan, pursotukseen taas tuorejuusto ja voi.

Mitäpä näistä nyt sanoisi. Taikinaosaltaan varsin jees ja todella helppoja tehdä mutta pursotus. Jos joskus päätätte kokeilla niin antaa mennä vaan mutta suosittelen vähentämään voin määrää ja käyttämään maustettua tuorejuustoa, aika pitkälti kun pursotus maistui voille eikä juuri muulle.

Iltasella sitten lähinnä oltiin ja öllötettiin. Minä sain prinsessan toisenkin säärystimen valmiiksi ja aloittelin siinä jo uusia vanhoista langoista joita kaivelin kätköistäni. Josko sitä siskolle touhuaisi samankaltaiset joulupukin konttiin vaikka siskon kanssa ei ole nyt tekemisissä oltukaan aikoihin. Se viime talvinen erimielisyys on hiljentänyt kumpaisenkin aika täydellisesti.

Vaan jaa. Tässä pitäisi kaiketi ryhtyä vähitellen tutkailemaan omaa habitustaan, kas kun tosiaan nakon nuo tenavatkin kouluun työmatkalla. Se on siis moro ja have fun!