Ja huomenta. Taas.

Tällä kertaa sitä herättiinkin sitten jo kukonlaulun (?) aikaan sillä kas, minähän keittelin kahvetta jo puoli viideltä. Aikamoista sano. Toisaalta edellisenä yönä tuli nukuttua niin tukevat unet että ilmeisesti akut tuli ladattua täyteen.

Eilinen työpäivä sujui varsin mukavan sutjakkaasti. Ei se välttämättä huono idea ole lähteä isompien kässyihin heti oman ohjattavan päästyä koulusta ja siirtyä sieltä odottelemaan yhden oppilaan taksia. Huomenna menen näin ollen työmaalle vasta lähempänä ysiä ja sehän on toisaalta kiva se, kasiin mennessä kun tuntuu liikenne olevan villeimmillään ajoreitilläni.

Eilen tenavalla oli jokseenkin levoton päivä, hommat tosin saatiin silti tehtyä varsin loistavasti. Levottomuudelle taas on olemassa tarkalleen kaksi eri syytä. Joko a. sisävälkät rassasi tai vaihtoehtoisesti b. lähestyvä joulu alkaa vaikuttaa. Syy selvinnee tämän loppuviikon aikana sillä jos se on se joulu niin levottomuus tuskin katoaa yhtäkkiä omia teitään.

Sisävälkät taas sujui varsin hienosti, kas kun otimme nyt kokeiluun josko tenava kykenisi jo viettämään rankkuna saamiaan sisävälkkiä kuten talossa on tapana ollut; opehuoneen ulkopuolella yksin istuen. Ekalla välkällä sitä ei vielä testattu, eikä tokallakaan mutta kolmannella välkällä ope komensi lapsosen istumaan opehuoneen eteen. Minähän olin tuossa kohtaa itse opehuoneella ruokkiksella joten hetki oli juuri oiva moiselle testille.

Siinä evästykseni lomassa kävin pariin kertaan kurkkaamassa miten se istunta siellä sujuu ja hyvinhän tuo näytti sujuvan. Totuuden nimissä tämä on yksi niitä asioita jotka on pakko saada tenava oppimaan, ensi vuonna tuskin on kukaan istumassa hänen kanssaan kaksin välitunteja yhtään missään.

Kässyissä taas poltin päreeni. Nonni! Siis minä, joka en juurikaan niitä työmaalla polttele mutta nyt ne kyllä kärähti luokkamme entisen oppilaan mussutusta aikani kuunneltuani. Tai jaa, en minä siihen mussutukseen hermostunut vaikka se ketuttikin, siinä kohtaa kun kässyope poltti tälle hihansa ja hetken mukelo osasikin olla. Eipä ole kyseinen mutinakone muuttunut miksikään viime keväästä.

Minä poltin hihani siihen, että lopputunnista yhtäkkiä silmieni editse viuhahti lankakerä. Tai no en oikeastaan vielä siihenkään, mutta siihen kun mukelo alkoi mussuttaa vastaan kun komensin tätä a. keräämään keränsä ja b. katsomaan että se oli vihonviimeinen kerta kun kerä lentää ilmassa. Mussuti-mussuti-mussuti ja äiti on sanonut ettei ketään saa pakottaa ja mitä sitten, mitä sitten.

Olipa se mielenkiintoinen hetki, en voi muuta todeta. Minä näet korotin ääntäni ja komensin mukelon toimimaan juuri kuten oli sanottu tai muuten hän päätyy kerineen läksyparkkiin jatkamaan hommia muiden lähtiessä kotiin. Johan tuli hiljaista. Minähän olen kaksi vuotta ohjannut tenavaa niin että kyseinen mukelo on ollut samassa luokassa, samoin kun tämän luokkakaveri joka on samassa kässyryhmässä.

Kaverilla loksahti, siis ihan kirjaimellisesti, suu auki ja tämä totesi kunnioitusta äänessään ”***** meni hermot”. Todettakoon, että todennäköisesti se äänen korottaminen auttoi sillä kas, sanaakaan mutinakone ei sanonut koko lopputunnin aikana, kokosi keränsä, istui alas ja jatkoi työtään ääneti. Muu porukka jatkoi tekemistään puheensorinan ryydittämänä mutta mukelo. Ihana hiljaisuus!

Kotiin ehdittyäni, taksi kun tuli suht myöhään aiempiin keskiviikkoihin verrattuna, olinkin jokseenkin rättipoikkiväsynyt. Ja kiirettä piisasi, yllätys. Ei siinä mitään, ukko oli kyllä touhunnut kanakastikkeen ennen työmaalle siirtymäänsä mutta jotain muutakin oli pakko tehdä. Ryhdyin siis vauhdilla kuorimaan perunoita muusiin ja samassa juolahti mieleeni sekin, ettei prinsessa syö kanaa.

Jauhelihaa sulamaan siis, pottujen kuorinta loppuun, muusipotut kiehumaan, jauhelihasoosi tulolleen, tomaattien pilkontaa, suolakurkkujen siivutusta, muusin touhuamista. No, ruoka oli valmiina piirun jälkeen neljä joten no problemos. Siinä muiden touhujen lomassa ennätin käynnistää pyykkikoneen, viikkailla kuivat vaatteet kaappeihin ja siivoilla keittiöstä sotkujani sitä mukaa kun niitä sain aikaan.

Jos kohta olin umpipoikki työmaalta tullessani niin ruoan jälkeen sitä sitten vasta olikin superuuvahtanut olo. Siivoilin ruokailun jäljet, laitoin tiskikoneen päälle ja kiikutin pestyt vaatteet koneesta kuivumaan. Sen jälkeen otin ja tuijotin kotvan ajan viaplaysta sarjaa kunnes päähäni pälkähti että nythän sitä voisi aloitella ne työkaverille lupaamani pitkät villasukat.

Aikani siinä kaivelin tosin ensin jonkinlaista osviittaa sukille ja no, varsi alkaa olla suht hyvällä mallilla ekan sukan tiimoilta. Saapa nähdä saanko varren tänä aamuna ihan valmiiksi valmiiksi siinä aamupalaverin lomassa, todnäk saan. Keskeneräisiäkin sukkia olisi yksi pari puikoilla mutta kun en ole varmaan kuukauteen koskenutkaan puikkoihin niin jatkakoon nyt puikoilla oleiluaan.

Tänään onkin sitten tiedossa normipäivä työmaalla. Omaa luokkaa ja läksyparkkia, se palaveri alle ja siinä se. Jos vain jaksan niin ajattelin ehtoosta ajella prinsessan kanssa kaupoille mutta nähtäväksi jää miten käy. Autossani kun on edelleen talvirenkaiden mentävä aukko ja totta puhuen autoilu lumessa ei oikein innosta jollei se ole ihan pakollista.

Vaan jaa. Josko oma habitus nyt kuosiin, tenavia hereille ja lisää kahvia kitusiin. Se on siis moro ja have fun!