Hupsis

Nyt ei ole kyllä pienintäkään käsitystä siitä, mihin tämä aamu katosi. Juurihan tässä herättiin mutta jonnekin merkilliseen aukkoon on kadonnut jo reilu tunti. Kummallista.

Eilinen työpäivä oli jokseenkin vauhdikas, kiitos aisaparin puuttumisen ja luokan suurimman murheenkryynin sillä oikeasti. Se oma ohjattavahan on luovuttanut tuon paikan tänä vuonna uudelle koulutulokkaalle joka ei ole alkuunkaan kuten ohjattava muuten kuin siltä osin että vieressä pitäisi koko ajan olla jonkun tai mistään ei tule mitään.

Onneksi oma ohjattava antaa tilaisuuden muidenkin ohjaamiseen joten matikkaa, ja kertotauluja, lukuunottamatta ennätin palloilla uuden tulokkaankin vieressä. Uuden tulokkaan ja oman ohjattavan isoin ero on oikeastaan siinä että uusi tulokas on ihan oikeasti ilkeä lapsi. Ei siis ajattelematon vaan puhtaasti ilkeä muita kohtaan. Ei liene yllätä ketään, että minua ilkeys ärsyttää kovin.

Kotona homma jatkui vähintäänkin yhtä hektisenä, minä suunnilleen imuroin, tein ruokaa ja noudin spedeä koululta samaan aikaan. Spedellä kun alkoi liikuntakerho joka pitää lapsen koululla joka toinen tiistai aina vartin yli kahteen asti. Ei liene yllätys että neljän kanttiin kun sain viimeisenkin ruokalautasen siirrettyä ruokapöydästä lavuaariin minua väsytti ja ketutti ihan tosissaan.

Edessä kun oli edelleen speden läksyosasto, junnun matikan tutkailu ja itse en ollut ennättänyt vielä edes juoda kahvia saati syödä. Onneksi kuuden kanttiin meno rauhoittui. Poikanen 20vee tuli piipahtamaan kotosalla, on lomilla koko tämän viikon ja menee perjantaiksi töihin, ja kahviteltiinhan siinä sitten.

Tänään on luvassa yhtä hektinen työpäivä kuin eilenkin. Keskiviikko eli kotiin ennätän puoli kolmen-kolmen väliin. About. No, johan tässä ollaan viikon puolessa välissä joten eiköhän tämä tästä taas suttaannu ja lutviudu. Vaan jaa, nyt lähden tutkailemaan ottaisiko spede jotain aamupalaa, sen perään säntäänkin yläkerrassa käymään ja josko sitten laittelisi itsensä työmaakuosiin.

Se on siis moro ja have fun!

4 comments on “Hupsis

  1. Tuo on äärimmäisen kurjaa, että lapsesta heti näkee ilkeyden. Ei kiva! Sellaista lasta on paha saada kuosiin. Töitä on paljon ja turhauttauvia hetkiä.
    Voimia tuohon vauhtiin!

    • Kiitos! Onneksi minä en juurikaan joudu kyseisen lapsen kanssa painimaan, lähinnä ne on luokan ope ja aisapari joka hänen kanssaan teutaroi. Mutta niin, todellakin. Työsarkaa riittää!

  2. Onko nyt ihan tavallistakaan, että tuon ikäinen lapsi on tarkoituksella ilkeä? Minä ainakin olen ajatellut, että kukaan ei ole syntymäilkeä. Onneksi sulle on kuitenkin kertynyt kokemusta monenlaisista lapsista. Varmasti löydät oikean tavan ohjata tätäkin tapausta. Viisaasti valitun toimintatavan tuloksethan näkyvät edellisessä ohjattavassa, mikä on tosi upea asia. Onnea ja puhtia työhön!

    • Ei se minusta ihan tavallista ole, onko tavallista sitten ollenkaan edes. No, onhan tässä aikaa hänenkin kasvaa, toivottavasti oikeaan suuntaan.

      Ja niin, onneksi en joudu juurikaan kyseistä lasta ohjaamaan vaikka toisaalta, kolmeen pekkaan me usein niitä ratkaisuja ja keinoja etsimme luokassa mutta päävastuu tästä lapsesta ja tämän ohjaamisesta on kyllä aisaparilla. Toimivat keinot on vielä hakusessa, katsotaan mitä aika tuo tullessaan 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s