Hupsis

Nyt ei ole kyllä pienintäkään käsitystä siitä, mihin tämä aamu katosi. Juurihan tässä herättiin mutta jonnekin merkilliseen aukkoon on kadonnut jo reilu tunti. Kummallista.

Eilinen työpäivä oli jokseenkin vauhdikas, kiitos aisaparin puuttumisen ja luokan suurimman murheenkryynin sillä oikeasti. Se oma ohjattavahan on luovuttanut tuon paikan tänä vuonna uudelle koulutulokkaalle joka ei ole alkuunkaan kuten ohjattava muuten kuin siltä osin että vieressä pitäisi koko ajan olla jonkun tai mistään ei tule mitään.

Onneksi oma ohjattava antaa tilaisuuden muidenkin ohjaamiseen joten matikkaa, ja kertotauluja, lukuunottamatta ennätin palloilla uuden tulokkaankin vieressä. Uuden tulokkaan ja oman ohjattavan isoin ero on oikeastaan siinä että uusi tulokas on ihan oikeasti ilkeä lapsi. Ei siis ajattelematon vaan puhtaasti ilkeä muita kohtaan. Ei liene yllätä ketään, että minua ilkeys ärsyttää kovin.

Kotona homma jatkui vähintäänkin yhtä hektisenä, minä suunnilleen imuroin, tein ruokaa ja noudin spedeä koululta samaan aikaan. Spedellä kun alkoi liikuntakerho joka pitää lapsen koululla joka toinen tiistai aina vartin yli kahteen asti. Ei liene yllätys että neljän kanttiin kun sain viimeisenkin ruokalautasen siirrettyä ruokapöydästä lavuaariin minua väsytti ja ketutti ihan tosissaan.

Edessä kun oli edelleen speden läksyosasto, junnun matikan tutkailu ja itse en ollut ennättänyt vielä edes juoda kahvia saati syödä. Onneksi kuuden kanttiin meno rauhoittui. Poikanen 20vee tuli piipahtamaan kotosalla, on lomilla koko tämän viikon ja menee perjantaiksi töihin, ja kahviteltiinhan siinä sitten.

Tänään on luvassa yhtä hektinen työpäivä kuin eilenkin. Keskiviikko eli kotiin ennätän puoli kolmen-kolmen väliin. About. No, johan tässä ollaan viikon puolessa välissä joten eiköhän tämä tästä taas suttaannu ja lutviudu. Vaan jaa, nyt lähden tutkailemaan ottaisiko spede jotain aamupalaa, sen perään säntäänkin yläkerrassa käymään ja josko sitten laittelisi itsensä työmaakuosiin.

Se on siis moro ja have fun!