On tää nyt sit kans…

Tein siinä eilen aamusella aika järisyttävän havainnon. Junnuhan tosiaan kävi edellisenä yönä sanomassa minulle että on kovin huono olo eikä unikaan tahdo tulla ja minähän totesin tälle ainoastaan, että otapa ämpäri mukaan ylös ja koeta saada nukuttua. Mitäpä sille huonovointisuudelle kukaan mahtaa, jos on huono olo niin on huono olo.

Aamusella saatuani omat kutrit kuosiin ja aamukahvit napaan pyörähdin sitten yläkertaan tutkailemaan josko joukkio alkaisi kohta olla herättelyvalmiudessa. Joopa joo. Prinsessa nyt kekkuloi vastaan jo rappusissa, aamuvirkku kun tuppaa tuokin olemaan, mutta junnu oli edelleen tiukasti peiton alla umpiunessa.

Sängyn vieressä oli ämpäri joka sisälsi runsain määrin oksennusta. Jaiks. Niin ja verta. Joka ei tosin ollut tullut lapsen mahasta vaan nenästä, sillä junnullahan on taipumus nenäverenvuotoon aina jos on ollut vähänkin pidempään nuhassa ja niiskuttanuthan tuo nokkaansa on jo pidemmän ajan. Että sillä tavalla sitten niin.

Että juu, junnu jäi sitten päiväksi kotiin muiden suunnatessa kenen töihin, kenen kouluun. Kovin se on tautista aikaa tämä, luokka-aisaparihan köhi, niiskutti ja käytti matalaa bassoa jo viime viikon alkupuolella. Tilanne ei ollut oleellisesti muuttunut loppuviikon saati viikonlopun aikana, edelleen aisaparin ääni oli jokseenkin käheä. Paitsi silloin kun se katosi kotvaksi kesken lauseen.

Oli siis enemmän kuin hyvä, että tämä suuntasi työterveyteen aamusella heti kun se oli mahdollista. Puoli yhdentoista kintaalla tuo palasi työmaalle sen verran, että kertoi jäävänsä saikulle ainakin pariksi päiväksi. Hoitaja kun oli komentanut täyteen hiljaisuuteen ja labraankin siinä sitten pitäisi suunnata. Hyvä niin, eipä tuo minusta työkunnossa oikein ollut.

Minä nyt sitten pyöritän oman luokan balettia ainakin vielä tämän päivän kahteen pekkaan open kanssa ja se on ihan jees, oma ohjattava kun antaa tätä nykyä lähes aina mahdollisuuden myös muiden ohjaamiseen kunhan tämän saa itsensä ensin työntouhuun. Joka onnistuukin lähes aina paitsi silloin kun on matikka kyseessä. Ne riivatun kertotaulut nääs.

Tenavahan osaa hienosti kakkosen, kolmosen ja vitosen kertotaulut. Siis kyllä, osaa kunhan jaksaa keskittyä niihin. Mutta se nelosen kertotaulu. Nyt kun se otettiin lisukkeeksi niin miten kävi. Kovalevy tyhjeni TÄYSIN. Ei sieltä putkahdellut kakkosen, ei vitosen, ei edes ykkösen kertotaulua vaan vastaukset oli kauttaaltaan arvauksia. Huoks!

Onneksi sitä matikkaa oli eilen kahdella tunnilla ja tadaa, sillä toisella matikan tunnilla sain kuin sainkin tenavan hetkeksi ihan kunnolla keskittyneeseen tilaan ja kas, laskut saatiin hienosti tehtyä kun kyllä ne kertotaulut siellä tosiaan on vaikka se nelonen ne saakin katoamaan heti jos tenavalla itsellään ei ole kunnolla ajatus mukana.

Kotiuduttuani totesinkin sitten junnun edelleen kuplivan joka aivaten ainoa kerta kun tuo laittaa jotain evästä suuhunsa. Aikani tilannetta seurailtuani totesin tosin, että kuplimisen perimmäinen syy taitaa olla paksu lima tämän hengitysväylissä, ei niinkään mahatauti. Siis se astma. Eikö se nyt olekaan täysin kadotettu malli?

Tällehän saamme varmuuden vasta ensi kuun puolen välin tietämillä ja missään nimessä EN laita nyt lapselle lääkitystä päälle ennen spirometriaa, oksennelkoon vaikka sitten siihen asti. Avaavaa tarvitsee tuo komenteerata kiskomaan nyt vaikka parin tunnin välein, eiköhän se lima silläkin lähde sieltä liikkumaan ilman että tarvitsee oksentaa samalla.

No, junnu nyt jää kuitenkin täksi päiväksi vielä kotiin, siinä määrin reippaasti tuo illalla oksensi milloin vessaan, milloin ämpäriin. Tiedä sitten mitä tuleman pitää kunhan sinne spirometriaan ehdimme, onneksi otin apteekista hoitavaa lääkettä kotiin ennen kuin se junnun erityiskorvaus kelakortissa meni umpeen, ilman sitähän lääke maksaisi maltaita koska yksi piippu maksaa ilman korvauksia reilun satkun.

Onneksi spede on sentään selvästi kunnossa. Nyt tässä pitäisi kaiketi ryhtyä vähitellen laittelemaan itseään työmaakuosiin, aamukahvia on juotu reilulla kädellä, spedekin tuolta hiippasi kotva sitten pystyasentoon joten päivä voi ihan tosissaan alkaa. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s