Leijailen

Nyt ainoa mitä tarvitaan on rahaa. Ja paljon. Ilmeisen paljon. Sillä muuten näistä hampaista ei saada tolkkua, se on selvä se. Mutta siis hammaslääkärikeikka. Tsiisus. Miksi ihmeessä olen nähnyt vaivaa käydä kunnallisella? Saanut kuraa niskaani? Kuunnellut moitteita joille en edes voi mitään, on ihan sama miten paljon hampaitani harjaan, hammaslankaa käytän tai teen mitä vaan niin nämä hampaat on nyt ne mitkä on.

Rikki, ja pahasti. Ollut jo vuosikymmeniä. En ole ikinä elämässäni päässyt hampaideni kanssa siihen tilanteeseen jossa hammaslääkäri toteaisi että no, poistetaan nuo hammaskivet, muutenhan nämä on kunnossa. En siihen tilanteeseen, että hammaslääkäri olisi todennut että kas, yksi alkava reikä täällä on.

En oikein edes tiedä missä kohtaa hampaani näin rikki menikin, epäilen että osasyy oli aika jolloin elin ”sillan alla”. Tosin sitä ennenkin aina hampaita paikattiin. Ihan aina. En ole koskaan käynyt hammaslääkärillä niin ettei hampaita olisi paikattu. Veikkaan silti että se ajanjakso elämässä teki omat tuhonsa ja oman lisätuhonsa, näin uskallan väittää, on monet raskaudet.

Kun ne vain hajoaa suuhun niin ne hajoaa. En minä siihen ole koskaan kaivannut lisukkeeksi sitä, että minut lytätään maahan ja haukutaan pystyyn, pelotellaan vielä lisukkeeksi sillä että ”sieltä on kuule suora linja sydämeen ja kuolema tulee ihan just ja kohta kun on huonossa kunnossa”.

Eilinen hammaslääkärikeikka; täydellinen! Koko aamupäivä kotosalla meni RAUHALLISISSA merkeissä. Ei panikointia, ei erityistä pelkoa, ainoastaan jännitystä. Ja kun istahdin hammaslääkärin tuoliin, ihanan pienen mahdollisesti intialais- tai filippiiniläissyntyisen tyttösen tuoliin, tuntui kotvan että hemmetti, nyt se lähti. Sydän. Omalle reitille.

Jonka muuten selvitin hetkessä toteamalla, että lupaathan ettet pyörry kun avaan suuni ja ei, ei muita kroonisia sairauksia kuin järjetön kammo tätä tuolia ja toimenpiteitä kohtaan. Samantien näet tuli puudutuspiikkiä ja jutustelua ja lisää jutustelua ja lisää puudutusta ja pölinää ja pälinää ja pelkkää aurinkoa.

Puoli tuntia myöhemmin hammas oli kunnossa. Ja hymyssä riitti edelleen. Tehtiinhän tästä sinulle hyvä kokemus? Olihan turvallinen olo? Kaikki hyvin? Hemmetti soikoon, paremmin kuin hyvin! Ja hammaskin! Siinähän se taas on vaikka mitään järkevää suussa ei tunnukaan!

Niinpä niin. Lasku ei saanut minua pyörtymään, oikeastaan se oli kokolailla sitä mitä olin ajatellutkin sen olevan. Sen sijaan ajatus siitä, että tätä taivaanmannaa on saatava lisää sai päässä huippaamaan. Siis oikeasti. Millä ilveellä minä ryhdyn jatkossa maksamaan 100-200 ekkeä kuussaa siitä että hampaita laitellaan ihan kunnolla kuntoon?

Sillä senhän se tulee tekemään. Vähintään. Kysyinhän minä samalla senkin, että paljonko kerralla voidaan tehdä. Pelkäävälle ihmiselle kun se kynnys sinne hammaslääkärille on joka ainoa kerta niin korkea ettei sitä mielellään kiipeile hammas kerrallaan vaan ennemmin niin että ainakin pari hammasta voidaan kerralla laitella.

Tunti kerrallaan. Ja mieluiten niin, että joka kerta saadaan mahdollisimman paljon aikaiseksi. Että kaikkea ei ehkä voida pelastaa mutta liki kaikki kuitenkin. Että tässä nyt sitten mietin mistä hitosta ryhdyn rahaa takomaan. Toki sitä tulisi ihan sillä kun jättäisi kaiken, siis ihan KAIKEN, ylimääräisen pois tyyliin mökkireissut, ruokakeikat kaksin ja muut mutta toisaalta.

Käykö se ihan niin. Kun nekin on kuitenkin tärkeitä, mutta onko ne tärkeämpiä kuin minun hampaani? Mutta toisaalta, onko meidän yhteinen suhde ja perhe tärkeämpi kuin minun hampaani? Ja missä kohtaa on kompromissiraja? Huoks. No, näitä nyt tässä makustelen ja mietiskelen ja siis kukaan ei varppina tiedä kuinka paljon nautin!

Samalla näet kutkuttelen kielenkärjellä hammasta joka on ihanan ehjä, ihanan sileä ja jonka tekijä toimi ihan mahdottoman ihanasti ja taittoi sen pahimman pelon pois. Tätä lisää. Tätä! Ja nyt lisää kahvia joten se on moro ja have fun!

2 comments on “Leijailen

  1. Nyt sovit hammaslääkärisi kanssa niin, että käyt siellä muutaman kerran putkeen ja pyydät maksuaikaa. Yleensä ainakin meillä on mahdollisuus maksaa laskulla. Silloin ei tule niin isoa laskua kerralla ja saahan siitä myös kela-korvausta. Sitten kun pahimmat on hoidettu, pidät pienen välin, tasaat tilit ja aloitat taas uuden urakan. Juttelet nyt hänen kanssaan, miten on järkevintä tehdä, sillä kyllä ehjät hampaat on kuitenkin tosi tärkeät, myös parisuhteelle…..

    • Niin, itse ajattelin että josko aina pari-kolme hammasta kerralla laitettaisiin kuntoon joten vähin erin ne olisi sitten kuosissa kaikki.

      Tuota maksuaikajuttua täytyy harkita, kiitos vinkistä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s