Terveisiä eläintarhasta!

Juu-u, sieltä minä juuri tuossa vartti sitten palailin. Ja kellohan näyttää tällä hetkellä ruhtinaallisesti himpan yli aamuneljää eli olipa varsinainen eläintarhareissu. Jonka muuten tein serkkuni kanssa, mukana meillä oli yksi lapsistani, en tosin nyt osaa sanoa kuka mutta joku siinä istui rattaissa lykittävinäni. Kovasti siellä oli eläimiä jotka sai kulkea ihan vapaasti pitkin aluetta. Joka muuten sijaitsi aiemman asuinpaikkani ympäristössä, niin vanhan kotini pihassa kuin lähimetsissä ja -teilläkin.

Ennustajaeukoksikin siinä sitten osoittauduin sillä voi hitsi kuulkaa, vaikka aurinko paistoi täydeltä terältä niin yhtäkkiä olin aivan varma että kohta alkaa sataa. Niinpä kaivoin takin rattaiden tavarakorista ja serkkulikka avitteli siihen hupun kiinni samalla kun ihmetteli ennustajantaitojani sillä kas, sitä vettähän tosiaan alkoi tulla kuin aisaa heti kun sain takin päälleni.

Että sellainen uni sitten tähän väliin. Ja ihan eläväkin vielä. Siis se uni. Tässä juuri mietiskelen, että kuinkahan moni on päässyt taputtelemaan hirveä tämän ohikävellessä tai rapsuttamaan villisikaa joka piehtaroi jalkojen juuressa hiekassa. No, minä nyt olen sitten tehnyt senkin tällä eläintarhareissullani. Mistä näitä unia…

Onkin sitten tulla tärskähtänyt pienimuotoinen lomahiljaisuus tähänkin blogiin ja siis kyllä, minulla oli ihan oikeasti kiire muutamana päivänä. Ihan ensin yksi päivä meni pitkälti kauppareissuissa riekkuen, tuli siinä käytyä honkkarit, verkkokaupat, ruokakaupat ja kas, kännykkäliikkeetkin samaan syssyyn. No, akku prinsessan kännyyn löytyi kuin löytyikin lopulta, onneksi tosiaan kurvattiin vielä sinne kännykkäliikkeeseenkin ukon kanssa.

Loppupäivä menikin sitten tramppaa purkaen, puutarhakalusteita varastoon kuskaten ja kesäkukkaistutuksia pois kippaillen. Ei huono, sanon mä, aika usein kun ne puutarhakalusteet on tullut roudattua varastoon vasta siinä kohtaa kun lunta on jo sadellut kerran tai pari. Tuli siinä samalla leikkimökkikin oikaistua, se kun on kovin kallistunut takakenolleen.

Ukko laitteli moottorisahaa kuosiin iltasella ja minä touhasin erinäisen määrän ruokia valmiiksi jääkaappiin sillä niin. Luvassahan oli siirtolavan saapuminen seuraavan aamupäivän aikana. Perjantaina oltiinkin sitten jo tiukasti pensaita karsimassa ennen puolta päivää ja kas, lavahan otti ja täyttyi hetkessä ihan vain meidän puolen tienvieren puskista. Ei siinä auttanut kun soitella lavan tuoneelle ammattimiehelle ja kas, tämähän kävi kippaamassa kuorman välissä pois ja kuskasi lavan takaisin paikalle.

Tosin naapurin puolelle tällä kertaa. Urakkaa jatkettiin heidän puolellaan ja iltaseiskan kanttiin oltiin viimein valmiit heittämään hanskat naulaan siltä päivältä. Naapurin emäntä lämmitti siinä vielä saunan meille ja johan sitä sitten otettiin ja saunottiin pitkällä kaavalla vielä iltasella.

Ei liene yllätys että missasin täysin kaikkinaiset telkkaohjelmatarjonnat saunomasta palattuani, lautasellinen evästä rintaan ja kas, johan sitä kuorsattiin nojatuolissa kesken Vain elämää-tallenteen paljon ennen kymppiä. No, tulipa ainakin nukuttua, havahduin näet nojatuolista vasta aamukolmen jälkeen ja siirryin sänkyyn jossa jatkoin koisaamista aina aamukasiin asti.

Lauantai alkoikin sitten kahvittelun merkeissä sillä oikeasti. Moiset unoset oli pakko palkita useammalla kupposella kahvia, samalla tuli tutkailtua että jääkaapissa oli edelleen riittävästi evästä tenaville päivällä lämmitettäväksi. Ja olihan sitä joten kas, ennen puolta päivää oltiin jo taas täydessä työntohinassa pihalla, eihän se nyt ihan pelkällä tienvarren raivaamisella valmista tullut.

Oli siinä aikamoinen haravoiminen, ukko ja naapurin mies pätki lisää pensaita sieltä täältä naapurin puolelta ja me naiset kannoimme lisää oksia lavalle, poimimme yksittäisiä risuja sieltä täältä sillä tunnettuahan on että orapihlaja-aidan piikit on ihan htillinen keksintö ja vaikka niitä oksia kuinka koettaa kuskata niin ettei mitään varise mihinkään niin pöh ja pah, sehän nyt ei onnistu millään.

Iltapäivästä siirrettiin sitten meidän puoleltamme risujen poltossa aiemmin käytetty öljytynnyrikin pihaan ja polteltiin siinä vielä oksia se mikä ehdittiin, lava kun oli ihan piukassa tavaraa. Hyvä keino oksien pieneen tilaan tunkemiseen on ehdottomasti vanha paksu ovi. Sen kun heittää kuorman päälle ja hyppii päällä niin johan kuulkaa mahtuu lisää tavaraa.

Oksien polttelu oli taas hyvinkin hyödykästä puuhaa, tenavat kun sai samalla paistaa makkaraa tynnyrin ääressä poikasen 18vee ja varapojan johdolla. Voin kertoa, että muutama piikin reikä siinä osui yhdelle jos toiselle urakoinnin aikana ja voin kertoa senkin että kun lauantaiehtoona seiskan kanttiin lopetimme hommat oli jokainen osallistunut jokseenkin korpeentunut jo risuihin.

Kerrottakoon nyt sekin, että pyhäaamuna sängystä nousi selkäänsä saanut naisihminen jonka jokainen lihas, sellainenkin jonka olemassaolosta ei ollut aiemmin välttämättä tietoa, huusi hoosiannaa. Joopa joo, eihän se ole tämän naisen luontaista puuhaa se oksakasan päällä pomppiminen ei, jos kohta ei kovin moni muukaan pensassavotan aikana tehty liikerata.

Sunnuntai menikin tiukasti nopeita liikkeitä varoen ja telkkaria tuijottaen, olo oli todellakin kuin hakatulla. Iltasella totesin speden nokan vuotavan aika messevästi mutta myönnettäköön että kiittelin kovin onneani siitä, että nenävuoto iski vasta loman viimeisenä iltana, olisi ollut todella ankeaa jos tenava olisi ollut räkiksessä lomalla kun oli paljon muutakin touhua.

Eilen aamusta totesin tenavan lisänneen nenäfalskaukseen yskän mutta totesinpa siinä sitten kuitenkin että koulukunnossa tuo on sillä kerranko sitä nyt lapsi niiskuttaa ja yskii. Kurvailin työmaalle aamukasiksi ja ei aikaakaan kun ukko soitteli perään kysyen että pitäisikö spede nyt kuitenkin jättää kotiin sillä kas, äänihän tuolta oli ottanut ja kadonnut liki samantien lähdettyäni. Huoks.

No, onneksi ukko on iltavuorossa joten totesin että eipä siinä muu taida auttaa, minäpä koetan josko pääsen työmaalta aiemmin pois niin tenava ei joudu kauaa oleilemaan yksin ukon suunnatessa työmaalleen yhdeltä. Hyvinhän tuo sitten onnistui, minä kurvasin kotiin juuri passelisti samaan aikaan kun ukko kiskoi takkia niskaansa.

Availin siinä keittiön viemärin joutessani, kyllä Niagara 450 on mainio aine moiseen hommaan, ja samoilla tulilla sitä tuli sitten auottua vessankin viemäri. Vessan viemäri ei tosin ollut alkuunkaan niin huonossa vedossa kuin keittiön, keittiön lavuaari kun on jo jonkin aikaa vetänyt todella huonosti ja kas, eilen aamusta se puski tiskikoneen huuhteluvettäkin ylöspäin.

Moisen urakan suoritettuani siirryin kotvaksi pihaan tarkastettuani ensin spedeltä että tämän osalta oli ihan ok ettei äiti heilunut sisätiloissa, tuossa kohtaa speden ääni oli sopivasti palannut ja yskäkin asettunut vaikka silmät nyt olikin luirulla ja nenä falskasi minkä ehti, ja hääräsin hetken pihassa kantaen vielä lisää risuja peräkärryyn jonka naapurin emännän velipoika toi meille lainaan.

Poikasen 18vee kotiuduttua koulusta hyppäsin autoon ja kurvailin kaupalle noutamaan erinäisiä elintarvikkeita ja kas, ruoanlaittoahan siinä oli sitten edessä. Junnun kanssa laskimme murtolukulaskuja, minä touhusin normikotihommia tyyliin tiskikoneen täyttö ja tyhjennys ja pöytien siivoilu ja speden iltapalatus ja samalla tuijotin puolella silmällä Damagesta.

Spede nyt ei edelleenkään ole koulukuntoinen sillä kas, hieman ennen maatemenoa tämä säntäsi vessaan ja ripulihan tuolle nyt sitten iski lisukkeeksi. Päätäänkin tenava valitti siinä iltasella ja kovin tuo tuntui käteen lämpimältä, mittari näytti 37.1 kun sen kainaloon asettelin mutta valitettavasti lämmön mittaaminen tenavalta on aina ihan arpapeliä sillä jotenkin sitä mittaria ei vain saa kunnolla kainaloon saati pysymään siellä.

Kuumeessahan tuo on, ei siinä mitään, sillä hieman ennen kuin palasin sieltä eläintarhareissulta kömpi lapsi kainaloon ja kas, olipa siinä lämpöpatteria kerrakseen. Onneksi ukko on tänäänkin illassa ja junnu pääsee koulusta jo yhdeltä joten minäkin koikkelehdin ihan normisti työmaalle. Huomenna sitten saattaakin olla edessä kotiinjääminen mutta katsotaan nyt miten tässä käy.

Vaan jaa kuulkaa. Minäpä luulen, että ryhdyn tässä vähitellen tutkailemaan mitä tässä nyt touhuaisi ennen sitä työmaalle siirtymää. Aikaahan on, kellon viisarit kun osoittaa kymmentä yli viittä. Se on siis moro ja have fun!

2 comments on “Terveisiä eläintarhasta!

  1. On teillä taas vauhtia riittänyt. Meillä olisi mökillä myös varmaan vaihtolavallinen risuja, mutta isäntä on sitä mieltä, että kunhan talvi ja lumi tulee, niin hänpä käy polttamassa kasat pois. Säästöä joka sentti. Toivotaan, ettei pala mökki siinä sivussa.
    Mutta lehtien määrää se puiden kaato kyllä ihanasti vähensi. Näyttää, että selvisimme yhdellä haravointikerralla.
    Toivottavasti Spede paranee pikaisesti taudistaan. Ovat olleet tämän syksyn pöpöt tosi kiukkuisia ja pitkäkestoisia.

    • Polttaminenhan olisi ihan ensteksparas keino risuille mutta eihän täällä niitä saa poltella kuin tosiaan tynnyrissä ja huoks, siinä se olisi savotta 😀

      Toivotaan, toivotaan, jotenkin nyt tuntuu siltä että spede nappaa jokaisen pöpön joka vähänkin ympäristössä kieppuu. Voi rähmä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s