Hän(kin) heräsi

Siis välimuisti ja vieläpä yllättävän ketterästi tänä aamuna, tiltattu ei kuin kerran ja sekään ei kestänyt kuin vaivaiset viitisen minuuttia. Mainiota! Toisaalta tänä aamuna olisin ennättänyt odotella vaikka pidempäänkin, heräsinhän itse jokseenkin päättömään aikaan eli kahtakymmentä vaille viisi. Ehtiipä paljon ennen työmaalle lähtöä.

Joka on muuten vielä tällä hetkellä lisämerkillä ”mahdollinen”. Ilta näet oli jokseenkin no… omalaatuinen, jos näin voi sanoa. Spede hilppoi yöunille ennen ysiä, kuten normaalistikin mutta unipa ei tullut sillä lasta alkoi kiusata pirullinen pääkipu josta tultiin äidille ilmoittamaan puoli kymmenen kanttiin.

Yleensähän pääkipu on speden kohdalla aika selvä merkki siitä, että kohta on sitten kuumekin päällä. Lapsi ei tuntunut kuumalta ja pamol taitoi auttaa pääkipuun sillä siitä lapsi ei enää maininnut sanallakaan kun kympin kanttiin seisoi vessassa riisumassa yökkäreitä ja kalsareita päältään.

Kas, märkä pieruhan sieltä sitten oli tulla turahtanut housuihin. Moisen aiheuttaja voi olla varsin hyvin ruoka jota söi älyttömän määrän sillä niin, aurabroitsu ei ole yleensä kuulunut lapsen ruokalistalle tai sitten aiheuttaja onkin jokin pirullinen pöpö. Jäin seuraamaan tilannetta ja todettakoon, että lisää märkiä hiippareita ei enää yöllä näkynyt.

Siis speden toimesta. Sen sijaan saatuani speden takaisin makuulleen ja kas, ihan uneenkin kolisi rappuja alas junnu. Kello näytti hyvinkin puolta yhtätoista ja lapsi valitti huonoa oloa. Jaajaa, totesin ukolle joka asiasta minua informoi, olinhan jo sängyssä. Enkun koehan sillä huomenna olisi, kai sitä nyt huono olo onkin ettei tarvitsisi aamusta kouluun mennä.

Perunpa nyt ja tässä moisen toteamuksen, ei näet mennyt kuin minuutti niin junnu oksensi kaiken mahansisältönsä kaaressa vessanpyttyyn. Ja sitähän riitti. Ja riitti. Yöunille poika lähetettiin sitten ämpärin kanssa ja enpä nyt tähän aikaan aamusta vielä tiedä mikä tilanne on yön tuntien suhteen. Onko ämpäri saanut lisätäytettä vai ei, jaa-a.

Selvää nyt kuitenkin on se, että junnu tuskin menee tänään kouluun sillä tuon oksennuksia ei oikein selitä ruoalla. Eikä limaisuudellakaan vaikka aika päheä yskä tällä nyt onkin ollut lenssun kyytipoikana. Tietysti voi olla, että junnu itse kertoo aamutuimaan syöneensä levyn suklaata iltapalaksi sängyssään. Ja sehän toki selittäisi laktoosi-intoleranssista kärsivän lapsen superoksennuksen illalla.

Että niin. Saapa nähdä millä koostumuksella saan tänään lapsia kouluun. Ja pääsenkö itse sinne työmaalle vaiko en. Elämme siis mielenkiintoisia aamuhetkiä, niin se on. Luulenkin, että tulen käyttämään osan tästä jännityksen suomasta energiasta pyykkäämiseen ennen työmaasiirtymää. Siis sitä mahdollista siirtymää.

Eilinen työpäivä sujui varsin suitsaitsukkelaan, tenava oli varsin hyvällä moodilla koulussa. Hommat sujui ja sen kummempia sählinkejäkään ei ollut tarjolla. Muutenkin työpäivä oli varsin mainio eikä vähiten siksi, että työmaalla yleinen tunnelma on heti ihan toista kun esimies ei ole paikalla.

Töistä kotiin kurvattuani kuorin potut lihasoppaan ja sopan poristessa lukaisimme speden kanssa tämän lukuläksyn sekä teimme puheterapiavihkon harjoitukset. Junnu tuli kotiin kiukkuisena kuin ampiainen, tältä oli unohtunut matikan kirja kouluun ja moinenhan aiheutti vähintääkin känkkäränkkäfiiliksen.

Onneksi prinsessa oli hyvällä tuulella ja tämä otti ja lähti junnun kanssa kirjaa hakemaan ja kas, junnunkin mieliala muuttui plusmerkkiseksi. Ex-teini istui tiukasti kuin tatti kotosalla aina iltaseiskaan asti, poikanen 20vee piipahti tyttiksensä kanssa hakemassa windowsin asennuslevyn ja muutenkin tuntui että ovessa ja huushollissa riitti liikettä.

Olipa poikanen sitten ostanut siinä uuden autonkin, tyttiksen siskolta, kas kun tämä on ostamassa uuden ja poikasen autosta on kansipahvi sanomassa sopparin irti. Ilmanko auto syö öljyä himppasen hurjana, vedet ja öljyt siellä alkaa kuulemma olla pahasti sekaisin. Kiva. No, hyvinhän tuo on palvellut viidensadan kärryksi vuoden ajan joten niin.

Auton oston taas mahdollisti tyttiksen isä, jonka kanssa poikanen teki maksusopparin armeijasta pääsyn jälkeisille neljälle kuukaudelle. Kaksisataa kuussa ja huhtikuussa sitten se viimeinen erä. Toivonpa tosiaan, ettei poikasen työtilanne ehdi tässä välissä muuttumaan, muuten en tiedä millä tuo auton maksaa.

Tänään poikanen palaa sitten sinne armeijaan, tosin lomillehan tuo tulee jo taas viikonlopuksi. Saapa nähdä, missä kohtaa ehtoota tuo tänään tulee noutamaan armeijakapineitaan sillä reppu on eteisessä, maihinnousukengät olkkarin sohvan päässä nurkassa ja armeijatakki kuistilla. Luovaa riisuutumista sanoisin mä.

Loppuillasta, ennen sitä pääkipu-märkäpieru-oksennus-sessiota touhasin itselleni, poikaselle 18vee ja ukolle vielä lämpimiä voileipiä lopuista aurabroitsuista ja jopa ne olikin mainio iltapala. Ilmanko olin ihan tööt ja valmis sänkyyn jo ennen kymppiä mutta niin vain sitkittelin vielä Kiiltokuvien loppuun olkkarissa.

Tänään sitten on luvassa tapaaminen junnun open kanssa iltapäivästä, sitä ennen pyörin työmaalla tai sitten en, tämä osio jää nähtäväksi jahka spede heräilee. Nyt taidan tosiaan laitella pyykkikoneen päälle, ehdinpä sitten joka tapauksessa ripustaa märät vaatteet kuivumaan ennen kuin työmaalle lähden.

Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s