Pikapostausta pukkaa

Tämä minun urhea myllyni tuntuu hidastuvan vuosi vuodelta enemmän ja tänä syksynä aamurituaaleihin on liittynyt uusi tekijä; välimuisti. Aika monena aamuna olen jaksanut sitkeästi odotella, että se välimuisti herää ja kas, kirjaillutkin sen perään mutta toisinaan sitä ei jaksa saati ennätä odotella.

Tänä aamuna touhu oli aivan erityisen hidasta, ennätin lukea uutisotsikotkin kännyn kautta ennen kuin mylly oli kunnolla hereillä. Huoks. No, toisaalta, ikä nyt hidastaa ketä tahansa, miksi ei siis läppäriä joka on jaksanut pelittää vuosikausia. Ehkä jokin pienimuotoinen kunnostustoimenpide olisi paikallaan mutta toisaalta taas. Jaa-a.

Viikonloppu mennä livahti vauhdilla ohi, poikanen 20vee pääsi lauantaina lomille ja ilmestyi kotosalle jo puoli yhdentoista kintaalla. Ei hassumpaa. Väsynytkin tuo oli valmiiksi joten ei liene yllätys että syötyään tämä rötkähti sohvalle ja kiskaisi puolentoista tunnin päiväunet. Minä käytin tuon ajan hyödykseni ja touhasin Espanjaan lähtevän sukkaparin valmiiksi.

10626795_10152695876353771_4133404915871462197_n

Näistä väreistähän tulee tarkalleen kaksi asiaa mieleen; HIM ja Espanja, vai mitä. Tänään pitäisi nuo kiikuttaa sitten postipaavon kuskattavaksi, kovin niitä jo odotellaan Euroopan toisella laidalla.

Naapurin poika oli yökylässä lauantaina, eilisen junnu ja poika vietti sitten pääosin anopin mökillä. Minä käytin pyhäpäivän hyvin perinteiseen tapaan tallenteita pois tuijotellen, lämpimiä voileipiä touhuten ja kahvia kitaten. Ei se huono rentoutumiskeino ole sekään, tosin kahvimäärä meni taas yli ja tulos on kokolailla sama kuin monesti ennenkin.

Illalla ei tahtonut uni tulla ja koska ukko tölläsi minulle kelpaamatonta ohjelmaa makkarissa livautin minä itseni sohvalle makuuasentoon. Ja tulihan se uni, vaikka asento olikin huono ja kuumakin oli. Puoli kolmelta havahduin sohvalta hereille ja suuntasin sänkyyn jatkamaan unia.

Olen ihan vakavasti harkinnut uuden sohvan hankintaa, sen verran usein minun tulee sohvalla koisattua alkuyö. Kangassohva ei takuulla hiostaisi niin paljon kuin nahkainen mutta kun niin. Nahkainen on lasten kanssa helpompi pitää puhtaana. No, ehkä sitten joskus ajan kanssa. Tai sitten ei.

Tänä aamuna nappaan jälleen ex-teinin kyytiin tien laidasta. Tästä on tullut jo jonkinlainen rituaali niinä päivinä kun tämäkin menee kasiin; teini kyytiin, kurvaus amiksen kautta jossa poikanen 18vee jää pois kyydistä ja kurvailu teinin työmaan pihaan. Tänä aamuna junnukin lähtee ihan omin avuin kouluun, pyörällä.

Keppejä tuo on vielä käyttänyt vaihtelevalla tahdilla kotona sillä koipi kipeytyy paljosta tallomisesta mutta olettaisin, että koulupäivän tuo pystyy kulkemaan ilmankin keppejä. Tunneillahan koipea voi lepuuttaa. Paremmin asia selvinnee tänään iltapäivästä kun poika kotiutuu koulusta.

Vaan jaa. Taidan vähitellen siirtyä herättelemään yläkertalaisia, johan kello lähestyy seiskaa. Se on siis moro ja have fun!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s