Näin se homma etenee

Sitä ollaan taas jo torstaissa. Tiedossa siis aamupalaveria, taidetta luokassa (liikunnat siirrettiin huomiselle) ja läksyparkkia. Nämä siis töiden osalta. Kotihommien osalta lienee puhtaiden vaatteiden kaappeihin viikkailua, kenties, siis kenties, ikkunoiden pesua (epäilen että ei) ja apteekkia. Ja toki normikaavan mukaista raivausta sieltä täältä, sitä nyt riittää aina kun tenavat vaan pyörähtääkin alakerran läpi.

Niin ja syksyn ensimmäisen aidon perunamuusin veivaus, sekin on ohjelmassa, kas kun perunakauppias pyörähti iltasella syksyn ensimmäisen kerran. Pakkohan se oli kuoria kattilallinen pottuja sillä meillä on pitkään ollut toivelistalla perunamuusi ja jotenkin en ole viitsinyt sitä vielä testailla kaupan potuista.

Eilinen työpäivä sujui varsin pirteällä sykkeellä, tunnit suorastaan kiitolaukkaili, välkät istuttiin eriytystilassa tenavan kanssa ja puolen päivän jälkeen pääsin tutustumaan uuteen haastavaan oppilaaseenkin. No jaa-a. Liekö sitten vieraskoreus kyseessä tai uuden paikan aiheuttama ihmetys mutta minkäänlaista haastavuutta en kyllä vielä huomannut.

Varsin mukava poikasen alku, impulsiivinen, toki, mutta mukava. Jutteli niitä näitä kun odottelin tämän kanssa taksia tuntien päätyttyä. Taksi saapui passelisti puoli kolmelta joka tarkoittaa käytännössä sitä, että huominen työpäiväni on tarkalleen 5 tuntia 15 minuuttia. Ei huono ei.

Kotona odottikin sitten huumaavan ihana kinkkukiusauksen tuoksu, ukkohan nakkasi sapuskan uuniin ennen työmaalle lähtöään. Evästeltyämme istahdin kotvaksi kutimien ja kahvikupposen kanssa nojatuoliin ja hymyssä oli piteleminen kun spede koki elämänsä yllätyksen liki samantien.

Kaksi koulukaveria oli ovella ja ihan yllättäen, moistahan ei speden pienessä elämässä ole ennen tapahtunutkaan. Koulukavereita on kyllä ollut leikkimässä mutta sovitusti, ei niin että yhtäkkiä ovella pyörivät. Speden jutut oli todella kuulemisen arvoisia; siis halusitko nähdä mut vielä uudelleen, mennäänkö leikkimään.

Eihän tuo reppana ensin edes uskonut ovella olevan ketään kun tälle isommat siitä huuteli. Riemu oli ihan käsinkosketeltavissa kun spede kiskoi housua ja takkia niskaansa ja joukkio suuntasi trampalle hyppimään. Harmi kyllä riemu jäi kovin lyhyeksi ja kun hiippasin tupakalle seisoikin pihan perällä itkevä spede.

Kaverit oli lähtenyt enkä ensin tahtonut saada mitään selvää lapsen selityksistä sillä itku ja puhe yhdessä ei tuota kovinkaan järkeviä lauseita. Hetken siinä höpöteltyäni ja rauhoiteltuani tenavaa syykin selvisi; toinen kaveri oli lyönyt suunsa trampalla ja vertahan sieltä oli alkanut tulla. Oli siinä lohdutteleminen, etenkin kun spede-parka luuli että saa syyt niskaansa moisesta.

Asettui tuo sentään kun aikamme siinä höpöteltiin ja tälle selvisi, että ei, kaveri tuskin nyt joutuu silti sairaalaan moisen takia ja ei, kukaan ei syytä vahingosta spedeä sillä niitä vahinkoja sattuu AINA jossain kohtaa leikeissä. Kuulipa tuo tarinoita isompien veljien ja näiden kavereidenkin moninaisista ruhjeista ja riidoista jotka kuului automaattisesti leikkeihin.

Minä siirryin raivaamaan keittiöstä tiskejä koneeseen ja komensin samalla speden ja junnun pöydän ääreen hetkeksi kynähommiin. Speden motoriikalle lisätreeni moisessa ei ole koskaan pahasta ja junnu taas kaipasi selvästi hetkeksi jotain seuraa, olihan tuo ollut koko päivän kotosalla.

Hyvin nuo siinä piirtelystä innostuivat, kotvan päästä keittiön pöytä oli jo miinoitettu angry birdseillä jotka toimitti mallien virkaa piirrustuksille. Väritkin laiteltiin tarkasti mallien mukaan ja kas, nyt on jääkaapin ovessakin änkkäri jos toinenkin. Ei hassumpaa. Piirtelyn perään treenasimme speden kanssa vielä puheterapiavihkosta sivua ja minä siivoilin lopuksi kynät ja paperit paikoilleen.

Loppupäivä menikin sitten normikaavan mukaan eli äiree heilutteli sukkapuikkoja tinanappien seurana, iltapalatti joukkoja, nakkoi speden nukkumaan ja sitkitteli nojatuolissa likemmäs kymppiä. Taisin olla kokolailla unessa jo siinä kohtaa kun ukko lompsi kotiin ja puoli viideltä olinkin sitten tikkana pystyssä.

Jos tosiaan saisi tänään aikaiseksi ja pesaisisi ikkunoita mutta niin. Sadettahan ne on luvanneet joten saattaa olla että pesemättä jää. No, katsellaan. Nyt voisin kenties siirtyä kuosittamaan habitustani työmaalle sopivampaan muotoon, tukka pystyssä kun en sinne viitsi lähteä.

Se on siis moro ja have fun!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s